Jesajan 49
1 Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat vaari: Herra on minun äidin kohdusta kutsunut, hän muisti minun nimeni, kuin minä vielä äitini kohdussa olin,
Nangcae tuipui thung ih praenawk, ka lok hae tahngai oh; nangcae prae kangthla ah kaom kaminawk, tahngai oh; Angraeng mah zok thung hoiah ang kawk boeh; kam no zok thungah ka oh naah ka hmin hoiah ang kawk boeh.
2 Ja teki minun suuni niinkuin terävän miekan, kätensä varjolla hän minua peitti; ja pani minun kiiltaväksi nuoleksi; pisti minun viineensä,
Anih mah ka pakha hae kanoe sumsen baktiah sak moe, a ban tahlip thungah ang hawk; taak het ih palaa baktiah ang noetsak moe, angmah ih kalii tabu thungah ang pacaengh;
3 Ja sanoi minulle: sinä olet minun palveliani; Israel, sinussa minä kunnioitetaan.
kai khaeah, Aw Israel, nang loe ka tamna ah na oh, nang rang hoiah ka lensawkhaih amtueng tih, tiah ang naa.
4 Mutta minä sanoin: hukkaan minä työtä tein, turhaan ja tyhjään minä tässä kulutin väkeni; kuitenkin on minun asiani Herran kanssa, ja minun työni on minun Jumalani kanssa.
Kai loe azom pui ah tok ka sak moe, tidoeh angcoeng ai, azom pui ah ni tha ka pasaeng boeh; toe ka tok loe ka Sithaw khaeah oh moe, ka hnuk han koi tangqum doeh Angraeng ban ah oh.
5 Ja nyt sanoo Herra, joka loi minun äidin kohdusta itsellensä palveliaksi, palauttamaan Jakobin hänelle, ettei Israel hukkuisi: sentähden olen minä kaunis Herran edessä, ja minun Jumalani on minun väkevyyteni.
Angraeng hmaa ah lensawkhaih hoiah ka oh moe, ka Sithaw loe kai thacakhaih ah oh hanah, Israel kaminawk angmah taengah nawnto amkhuengsak ai cadoeh, Jakob to tamna ah angmah khaeah zaeh let hanah, kam no zok thung hoi khenzawnkung Angraeng mah hae tiah lok thuih;
6 Ja hän sanoi: vähä se on, ettäs olet minun palveliani, korjaamassa Jakobin sukukuntia, ja tuomassa jälleen Israelin hajoitettuja; mutta minä panin sinun myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin.
Jakob ih acaengnawk to pathawk moe, ka pathlung ih Israel caanawk to amlaemsak let hanah, ka tamna ah na oh khue to khawt ai; long boenghaih ahmuen khoek to ka pahlonghaih ah na oh hanah, Gentel kaminawk aanghaih ah kang suek, tiah thuih.
7 Näin puhuu Herra Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, ylönkatsotuille sieluille, sille kansalle, josta me kauhistumme, sille palvelialle, joka tuimain herrain alla on: kuningasten pitää näkemän ja nouseman, päämiesten pitää rukoileman Herran tähden, joka uskollinen on, Israelin Pyhän tähden, joka sinun valinnut on.
Angraeng, Israel akrangkung hoi Ciimcai Israel Sithaw mah, minawk mah patoek moe, ukkungnawk ih tamna toksah kami hoi prae kami boih mah panuet ih kaminawk khaeah, Oep kaom Angraeng, nang qoikung, Ciimcai Israel Sithaw tahmenhaih rang hoiah siangpahrang hoi ukkungnawk mah nang to hnuk o naah, nihcae angthawk o ueloe, nang to bok o tih.
8 Näin sanoo Herra: minä olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja olen autuuden päivänä sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain sekaan olen sinun säätänyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisiä omistamaan,
Angraeng mah hae tiah thuih; Talawk koi kaom aniah kang pathim moe, pahlonghaih niah kang bomh; nang to kang khetzawn moe, kaminawk lokmaihaih ah kang sak han; long to caksak moe, kamro tangcae qawk to toepsak hanah,
9 Sanomaan vangituille: menkäät ulos, ja jotka pimiässä ovat: tulkaat edes, että he teiden ohessa heitänsä elättäisivät, ja saisivat joka kukkulalla elatuksensa.
thongkrah kaminawk khaeah, Tacawt oh; vinghaih thungah kaom kaminawk khaeah, Loih oh! tiah thuikung ah kang suek han.
10 Ei heidän pidä isooman eikä janooman, ei helle eikä aurinko pidä heitä polttaman; sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä, ja vie heitä vesilähteille.
Nihcae loe zok amthlam mak ai, tui doeh anghae o mak ai; ni kabae hoi ni kana mah doeh kangh mak ai; nihcae palungnathaih tawn kami mah nihcae to zae ueloe, tuipuek ohhaih ahmuen ah caeh haih tih.
11 Ja minä panen kaikki vuoreni tieksi, ja minun polkuni pitää korotettaman.
Kai ih maenawk to loklam ah kang coengsak boih moe, kai ih manglaih loklamnawk doeh ka sangsak han.
12 Katso, nämät tulevat kaukaa, ja katso, nämät pohjan puolesta, nämät etelän puolesta, ja muut Sinimin maalta.
Khenah, to kaminawk loe angthla parai prae hoiah angzo o tih; khenah, thoemto kaminawk loe aluek bang hoi niduem bang hoiah angzo o tih, thoemto kaminawk loe Sinim prae bang hoiah angzo o tih, tiah thuih.
13 Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret ihastuksella; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut.
Aw vannawk, laa to sah oh; Aw long, anghoe ah; Aw maesomnawk, laa to sah oh; Angraeng mah angmah ih kaminawk to pathloep boeh, patangkhang kaminawk nuiah tahmenhaih tawn tih boeh.
14 Mutta Zion sanoo: Herra hylkäsi minun, Herra unohti minun.
Toe Zion mah loe Angraeng mah kai ang pahnet boeh moe, ang pahnawt sut boeh, tiah thuih.
15 Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka hän unohtais, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.
Nongpata mah tahnu nae acaa nawkta to pahnet moe, angmah tapenkung ih caa nuiah tahmenhaih tawn ai ah om tih maw? Ue, nihcae mah pahnet o thaih cadoeh, kai mah loe kang pahnet thai mak ai.
16 Katso, käsiini olen minä sinun pyhältänyt; sinun muuris ovat alati minun silmäini edessä.
Khenah, ka banpadae pongah na vangpui ih krang to ka soi, nang ih sipae loe ka hmaa ah oh poe.
17 Sinun rakentajas rientävät; mutta sinun kukistajas ja hävittäjäs pitää pakeneman sinusta pois.
Na caanawk loe karangah toksah o tih; nang amrosak kaminawk mah na cawn o taak tih.
18 Nosta silmäs ympäri ja katso, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinun pitää kaikilla näillä niinkuin kaunistuksella itses puettaman, ja sinä käärit ne ympärilles niinkuin morsian;
Doeng tahang ah loe, na taengah khen ah; na caanawk boih amkhueng o moe, nang khaeah angzoh o. Angraeng mah, Kai ka hing baktih, nang khuk ih kahoih khukbuen baktih toengah hae kaminawk mah doeh angkhuk o toeng tih; amthoep het sava sah tangla baktih toengah nihcae doeh amthoep o toeng tih, tiah thuih.
19 Sillä sinun autio, hävitetty ja turmeltu maas pitää silloin ahdas oleman asuakses, kuin sinun raatelias sinusta kauvas pakenevat,
Jerusalem nang loe amro moe, na pong sut boeh, na prae doeh amro boeh; nang ih kaminawk khosak hanah thoengkae boeh; nang paaeh kaminawk doeh kamhoe ah om o tih boeh.
20 Niin että sinun hedelmättömyytes lapset pitää vielä korviis sanoman: ahdas on minulla sia, istu puolees, että minäkin asuisin sinun tykönäs.
Na caanawk duek pacoengah, na tapen let ih caanawk mah, ka ohhaih ahmuen loe khawt ai; ka oh thai hanah ohhaih ahmuen to na paek ah, tiah na hni o tih.
21 Mutta sinä olet sanova sydämessäs: kuka nämät minulle synnytti? sillä minä olen hedelmätöin, yksinäinen, ajettu pois ja syösty ulos. Kuka nämät on minulle kasvattanut? katso, minä olen yksinäni jätetty, kussa nämät silloin olivat?
To naah na palung thungah, Mi mah maw hae kaminawk hae ang tapen pae? Ka caanawk loe duek o boih boeh; kai loe tamna ah ka oh moe, pahnawt sut ah ka oh boeh; haek ving ah ka oh boeh pongah, kam het rumram boeh, toe hae kaminawk loe mi mah maw pacah? Kaimabueng ang caeh o taak sut, toe hae kaminawk loe naa hoiah maw angzoh o? tiah poek tih.
22 Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä nostan käteni pakanain puoleen, ja korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa sinun poikias, ja sinun tyttäriäs hartioilla kannetaan.
Angraeng Sithaw mah hae tiah thuih; Khenah, Gentel kaminawk khaeah ka ban ka payangh moe, kaminawk khaeah kahni ka payang han; nihcae mah na capanawk hoi na canunawk to ban hoi tapom o ueloe, palaeng ah thueng o tih.
23 Ja kuninkaat pitää oleman sinun holhojas, ja heidän kuningattarensa sinun imettäjäs, heidän pitää lankeeman kasvoillensa maahan sinun edessäs, ja nuoleskelemaan sinun jalkais tomua. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra, ja ettei kenkään tule häpiään, joka minua toivoo.
Siangpahrangnawk loe nangcae pacahkung ah om o tih, siangpahrang zunawk doeh nangcae tapenkung amno ah om o tih; nihcae loe long ah akuep o ueloe, na khok pong ih maiphu to palaek o tih; to naah kai loe Angraeng ni, tiah na panoek o tih; kai oephaih tawn kaminawk loe azathaih tong o mak ai, tiah thuih.
24 Otetaanko saalis väkevältä pois? taitaako joku päästää hurskaan vangit?
Lomh ih hmuen loe thacak kami ban thung hoiah laa thai tih maw? To tih ai boeh loe katoeng kami mah naeh ih kami to loisak thai tih maw?
25 Sillä näin sanoo Herra: nyt pitää vangit väkevältä otettaman pois, ja tuimain saalis irralle pääsemän; ja minä tahdon riidellä sinun riitaveljeis kanssa, ja varjella sinun lapsias.
Toe Angraeng mah hae tiah thuih; Thacak kami mah naeh ih tamnanawk to laa thaih ueloe, hmawsaeng kami mah lomh ih hmuennawk doeh laa pae thai tih; nangcae misa tuh kami to ka tuk moe, na caanawk to ka pahlong han.
26 Ja minä annan sinun hävittäjäs syödä omaa lihaansa, ja heidän pitää juopuman omasta verestänsä, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pitää tietämän, että minä olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin väkevä.
Nangcae pacaekthlaek kaminawk hanah angmacae ih ngan to ka caksak han; nihcae loe misurtui paquih baktiah angmacae ih athii to paqui o tih; to naah kaminawk boih mah, Kai loe nangcae Pahlongkung, nangcae Krangkung hoi Angraeng ah ka oh, thacak Jakob ih Sithaw ah doeh ka oh, tiah panoek o tih, tiah thuih.
