Jesajan 47
1 Astu alas, ja istu tomuun, sinä neitsy Babelin tytär; istu maahan, sillä ei ole yhtään istuinta enään, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua pidä enää kutsuttaman ihanaiseksi ja iloiseksi.
«I Babilning pak ⱪizi, kelip topa-qangƣa oltur; I kaldiylǝrning ⱪizi, tǝhtsiz bolup yǝrgǝ oltur! Qünki sǝn «latapǝtlik wǝ nazuk» dǝp ikkinqi atalmaysǝn.
2 Ota mylly ja jauha jauhoja; päästä hiustes palmikot, riisu kenkäs, paljasta sääres, mene virran ylitse.
«Tügmǝn texini qɵrüp, un tart ǝmdi, Qümpǝrdǝngni eqip taxla, Kɵnglikingni seliwǝt, Paqiⱪingni yalingaqla, Dǝryalardin su keqip ɵt;
3 Että sinun häpys ilmoitetuksi, ja sinun riettautes nähdyksi tulis. Minä kostan, ja ei yksikään ihminen pidä rukouksellansa minua siitä estämän.
Uyatliⱪing eqilidu; Bǝrⱨǝⱪ, nomusungƣa tegilidu; Mǝn intiⱪam alimǝn, Ⱨeqkimni ayap ⱪoymaymǝn.
4 (Tämän tekee) meidän pelastajamme, Herra Zebaot on hänen nimensä, Israelin Pyhä.
Bizning Ⱨǝmjǝmǝt-Ⱪutⱪuzƣuqimiz bolsa, «Samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar» Uning nami; U Israildiki Muⱪǝddǝs Bolƣuqidur.
5 Istu alallas, mene pimeyteen, sinä Kaldealaisten tytär; sillä ei sinua enää pidä kutsuttaman valtakuntain kuningattareksi.
I kaldiylǝrning ⱪizi, süküt ⱪelip jim oltur, Ⱪarangƣuluⱪⱪa kirip kǝt; Qünki buningdin keyin ikkinqi «sǝltǝnǝtlǝrning hanixi» dǝp atalmaysǝn.
6 Sillä kuin minä olin vihainen kansalleni, turmelin minä perintöni, ja hylkäsin heidät sinun kätees; mutta et sinä tehnyt heille laupiutta, ja vanhoille teit sinä ikees peräti raskaaksi,
Mǝn Ɵz hǝlⱪimdin ƣǝzǝplǝndim, Xunga Ɵzümning mirasimni bulƣiwǝttim, Xuning bilǝn ularni ⱪolungƣa tapxurup bǝrdim; Sǝn bolsang ularƣa ⱨeqⱪandaⱪ rǝⱨim kɵrsǝtmiding; Yaxanƣanlarning üstigimu boyunturuⱪlarni intayin eƣir ⱪilip salding;
7 Ja ajattelit: minä olen hallitsia ijankaikkisesti: et sinä tähän päivään asti vielä ole sitä johdattanut sydämees, eli ajatellut, kuinka heille viimein on tapahtuva.
Xuning bilǝn sǝn: — «Mǝn mǝnggügǝ hanix bolimǝn» dǝp, Muxu ixlarni kɵnglüngdin ⱨeq ɵtküzmiding; Ularning aⱪiwitini ⱨeq oylap baⱪmidingsǝn.
8 Niin kuule nyt tätä, sinä, joka elät hekumassa, ja istut niin surutoinna, ja sanot sydämessäs: minä olen, ja ei yksikään muu; en minä leskeksi eli hedelmättömäksi tule.
Əmdi ⱨazir, i ǝndixisiz yaxap kǝlgüqi, Ɵz-ɵzigǝ: «Mǝnla bardurmǝn, mǝndin baxⱪa ⱨeqkim yoⱪtur, Mǝn ⱨǝrgiz tul ayalning japasini yaki balilardin mǝⱨrum boluxning japasini tartmaymǝn» — degüqi, I sǝn ǝyx-ixrǝtkǝ berilgüqisǝn, Xuni anglap ⱪoy: —
9 Molemmat nämät pitää sinua äkisti kohtaaman yhtenä päivänä, ettäs tulet hedelmättömäksi ja leskeksi; ja ne pitää sinuun täydellisesti sattuman, sinun monen velhos tähden, ja sinun noitais tähden, joista suuri paljous on sinun tykönäs.
«Dǝl muxu ikki ix, — Balilardin mǝⱨrum bolux wǝ tulluⱪ — Bir dǝⱪiⱪidǝ, bir kün iqidila bexingƣa tǝng qüxidu; Nurƣunliƣan jadugǝrlikliring tüpǝylidin, Bǝk kɵp ǝpsunliring üqün ular toluⱪ bexingƣa kelidu.
10 Sillä sinä olet luottanut pahuutees, koskas ajattelit: ei minua nähdä. Taitos ja tietos on sinun kukistanut, ettäs sanot sydämessäs: minäpä olen, ja ei yksikään muu.
Qünki sǝn ɵzüngning rǝzillikinggǝ tayanƣansǝn, Sǝn «Ⱨeqkim meni kɵrmǝydu» — deding; Sening danaliⱪing wǝ biliming ɵzüngni eziⱪturup, Sǝn kɵnglüngdǝ: — «Mǝnla bardurmǝn, mǝndin baxⱪa biri yoⱪtur» — deding.
11 Sentähden pitää onnettomuuden tuleman sinun päälles, niin ettei sinun pidä tietämän, koska se tulee, ja sinun vastoinkäymises pitää lankeeman sinun päälles, jotka ei sinun pidä taitaman sovittaa; sillä hävitys pitää äkisti tuleman sinun päälles, jota et sinä edellä tiedä.
Biraⱪ balayi’apǝt seni besip kelidu; Sǝn uning kelip qiⱪixini bilmǝysǝn; Ⱨalakǝt bexingƣa qüxidu; Sǝn ⱨeqⱪandaⱪ «ⱨamiy puli» bilǝn uni tosalmaysǝn; Sǝn ⱨeq kütmigǝn wǝyranqiliⱪ tuyuⱪsiz seni besip qüxidu.
12 Käy nyt edes velhois kanssa, ja sinun monien noitais kanssa, joiden seassa sinä olet itsiäs nuoruudessas vaivannut: jos taitaisit auttaa itsiäs, jos taitaisit vahvistaa itsiäs.
Əmdi ⱪeni, yaxliⱪingdin tartip ɵzüngni upritip kǝlgǝn ǝpsunliringni, Xundaⱪla nurƣunliƣan jadugǝrlikliringni ⱨazir oⱪup turiwǝr; Kim bilsun, sǝn ulardin payda kɵrüp ⱪalamsǝn? Birǝr nemini tǝwritip ⱪoyalarsǝn ⱨǝrⱪaqan?!
13 Sinä olet väsyksissä monen koettelemukses tähden. Tulkaan nyt edes ja auttakoon sinua ne taivaan juoksun tietäjät ja tähtein kurkisteliat, jotka kuukausien jälkeen lukevat, mitä sinulle pitää tapahtuman.
Sǝn alƣan mǝsliⱨǝtliring bilǝn ⱨalsizlinip kǝtting; Əmdi asmanlarƣa ⱪarap tǝbir bǝrgüqilǝr, Yultuzlarƣa ⱪarap palqiliⱪ ⱪilƣuqilar, Yengi aylarni kɵzitip munǝjjimlik ⱪilip ixlarni «aldin’ala eytⱪuqilar» ornidin tǝng turup bexingƣa qüxidiƣanlardin seni ⱪutⱪuzsun!
14 Katso, he ovat niinkuin korret, jotka tuli polttaa, ei he taida pelastaa henkeänsä liekistä; sillä ei pidä yhtään hiilistöä oleman, jossa joku taitais itsensä lämmitellä, eli tulta, jonka tykönä istuttaisiin.
Mana, ular pahaldǝk bolup ketidu; Ot ularni kɵydüriwetidu; Ular ɵzlirini yalⱪunning ⱪolidin ⱪutⱪuzalmaydu; Biraⱪ ularda adǝmni issitⱪudǝk ⱨeq kɵmür, Yaki adǝm issinƣudǝk ⱨeq gülhan yoⱪtur!
15 Juuri niin ovat ne sinulle, joiden alla sinä sinus vaivannut olet: sinun kauppamiehes sinun nuoruudestas pitää jokaisen käymän sinne ja tänne, ja sinulla ei ole yhtään auttajaa.
Seni awarǝ ⱪilƣan, Yaxliⱪingdin tartip sǝndǝ soda ⱪilƣanlar sanga muxundaⱪ paydisiz bolidu; Ⱨǝrbiri ɵz yolini izdǝp ketip ⱪalidu; Seni ⱪutⱪuzƣudǝk ⱨeqkim yoⱪtur.
