Jesajan 44
1 Niin kuule nyt, minun palveliani Jakob, ja Israel, jonka minä valitsin.
Hijongle tuhin kalhachapa Jacob, kalhendohpa Israel kasei ngaijin.
2 Näin sanoo Herra, joka sinun tehnyt ja valmistanut on äitis kohdusta, joka sinua auttaa: älä pelkää, minun palveliani Jakob, ja sinä hurskas, jonka minä valitsin.
Pakai nasempa le napanpi chun aseije: Kicha hih in, Vo Jacob, kasohpa. Kalungset vo Israel, kalhendoh penpa.
3 Sillä minä tahdon vuodattaa vedet janoovaisen päälle, ja virrat kuivan päälle; minä tahdon vuodattaa henkeni sinun siemenes päälle, ja siunaukseni jälkeentulevaistes päälle.
Ajeh chu keiman nadangchah dangnou sahna dingin twi kahinsun lhah ding chule naloulai ju aleiset goho chu boltheina dinga twi kahin nensah ding ahi. Chule keiman ka lhagao nason-nachilhah ho’u chunga ka Lhagao kabuhlhah ding ahi.
4 Että he kasvaisivat niinkuin ruoho, ja niinkuin pajut vesivirtain tykönä.
Amaho hi twi kichapnou ham hing tobang ding, vadung pama huisum thing phung tobang diu ahi.
5 Tämän pitää sanoman: Herran minä olen, ja se pitää Jakobin nimellä kutsuttaman, ja tämän pitää itsensä omalla kädellänsä Herralle kirjoittaman, ja pitää nimitettämän Israelin nimellä.
Abangho chun kiletsah tah’a, “Keima Pakaiya kahi,”atidingu ahi. Adangho chun, “Keima Jacob chilhah kahi,”atidiu ahi. Mi abang khatloi chun Pakai min chu akhut chunguva ajih dingu chule Israel min chu ama hoa akisan dingu ahitai.
6 Näin sanoo Herra Israelin kuningas, ja hänen pelastajansa Herra Zebaot: minä olen ensimäinen ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtään Jumalaa.
Hiche hi Pakaiyin aseichu- Israelte Lengpa le Huhhingpu chu, Vanna Pakai galmi ahiuve, ati dingu:
7 Ja kuka on minun kaltaiseni, joka kutsuu ja ilmoittaa sen, ja sen minulle valmistaa? minä, joka asetan kansat maailman alusta: anna heidän ilmoittaa merkkejä ja mitä tuleva on.
Keitobang koi umham? Ama chun malama kal hin song hen chule athuneina photchenna hinpe hen. Keiman phat masa laiya kana phudetna chule akhonung ding kana phudohsa peh tobang'in ama jong chun boldoh hen.
8 Älkää peljätkö ja älkäät hämmästykö. Enkö minä silloin antanut kuulla, ja ilmoittaa sitä sinulle? Sillä te olette minun todistajani. Onko joku Jumala paitsi minua? Ei ole yhtään turvaa, en minä tiedä ketään.
Tijat bol hih un, kicha hihbeh un. Keima masang peh’a nangho dinga Pathen dang koi umem? Kalung gon kaphondohsa hita lou ham? Nangho hi Keima het tohsah’a panga nahiuvin- Pathen adang um mong em? Songpi dang aumpoi- khat jeng jong aumpoi.
9 Epäjumalain tekiät ovat kaikki turhat, ja joista he paljon pitävät, ei ne ole mitään tarpeelliset; he ovat heidän todistajansa, ja ei näe mitään, eikä mitään ymmärrä: sentähden pitää heidän häpiään tuleman.
Milim semtu sema pangho itobang tah’a ngol hiu vem? Asahlut tah hou hi aphatchomna bei ahi. Milim semthu houhon hiche hi ahepouvin, hijeh’a hi abonchauva kisum souva ahi.
10 Kutka ovat ne, jotka Jumalan tekevät, ja valavat epäjumalan, joka ei mihinkään kelpaa?
Koiham angol’a ahilouleh pathen akisem thu thei ding ham? Milim kisemthu khatnin themcha’a jong akithopi theilou hija ahi.
11 Katso, kaikki heidän kumppaninsa tulevat häpiään, sillä he ovat tekiät ihmisistä. Jos he kaikki kokoontuisivat ja astuisivat edes, niin heidän pitää kuitenkin pelkäämän ja häpiään tuleman.
Milim semthu hou ho, adeh’a asema pang ho hi jachat umtah ahiuvin- mihem mai mai bep ahiuvin-pathen kasem thei diu ahi tin akithang at’uvin ahi. Amaho pang khom theinau vinte, hinla amaho hi tijatna le jachatna mun’a hung ding diu ahiuve.
12 Rautaseppä tarttuu rautaan pihdeillä, pitää sen hiilissä ja valmistaa sen vasaralla, ja takoo sitä kaikella käsivartensa väellä; kärsii myös nälkää, siihenasti ettei hän enää voi, eikä juo vettä, siihenasti että hän väsyy.
Chuphatnin, thih khengpa chu ameisa akonin manchah hemtah sem dingin adingdoh in, athaneina pumpi panin thih chu akhengin chule adei bangin asemin ahi. Anatoh jallin ama agil kellin chule alhachomin, chule hichun adangchah sah in chule alhadah jengtai.
13 Puuseppä veistelee puuta, ja mittaa sitä nuoralla, ja arvoittelee sen langalla, ja hakkaa sen, ja piirittää sen sirkkelillä; ja tekee sen miehen kuvaksi, niinkuin kauniiksi ihmiseksi, jonka pitäis asuman huoneessa.
Chuphatnin, thingthem bolpa chun thing bong ho chu ate tohna alan, chule agol kaina’a chun gol akaijin, atetoh in chule agongso chu aumdoh sahtai. Aman chah hemtah chu apanin chule atoltoh in, hiti chun mihem limin ahin semdoh in, mihem’hoina limpun asem’in, chuin a pathen houna in na neo sunga chun akoitai.
14 Hän hakkaa sedripuita, ja ottaa böökiä ja tammea, joka metsän puiden seassa vahvistuu, ja sedripuuta, joka istutettu on ja sateesta on kasvanut.
Ama’n Cedar thingho chu aphuh ‘in, kheng thing le khongnang thing phung chu alhengdoh in, chah thing chu gam mang lah’a aphutnin chule go hung ju lha chun achap nou jin ahi.
15 Joka kelpaa ihmiselle polttaa, ja josta lämmitellä saadaan, jonka palamisella myös leipää kypsennetään; siitä hän myös tekee Jumalan, ja palvelee sitä; hän tekee siitä epäjumalan ja lankee sen eteen polvillensa.
Chujouvin aman thing go phabep chu meiya atih’in, hiche chu aman aki’oijin chule aching lhah jong akisem’in ahi. Chutah in amoh chengse chu pathen’na houthei dingin akisemin, hiche alim semthu masanga chun akuntai.
16 Puolen polttaa hän tulessa, ja toisen puolen tykönä syö hän lihaa, hän paistaa paistin ja ravitsee itsensä, lämmittää myös itsiänsä, ja sanoo: hoi! minä olen lämmin, että sain nähdä tulen.
Ama’n thing phabep chu atih kouvin, sa chu akigon, chule oi jong aki’oijin, hiche meisa hi anom’e, tin aseitai.
17 Mutta mitä siitä jää, siitä tekee hän jumalan epäjumalaksensa; sen eteen lankee hän polvillensa, ja kumartelee sitä, rukoilee ja sanoo: vapahda minua, sillä sinä olet minun jumalani.
Chujouvin aman thing amoh chengse chu ala’n, semthu pathen’lim akisuitai. Chuche masanga chun adilsun, ahouvin chule ahenga chun ataove: “Nei huhdoh in, nangma ka-pathen nahi” tin aseije.
18 Ei he tiedä eikä ymmärrä mitään; sillä he ovat sovaistut, niin että heidän silmänsä ei näe mitään, ja heidän sydämensä ei äkkää mitään.
Hibang lom’a ngol chonna le hetna neilou hi! Amitnu asin jeh un, amuthei tapouve. Alungu akihonlou jeh in, agelthei tapouve.
19 Ja ei he johdata sydämeensä, ei ole siinä yhtään tointa eli järkeä, että he sittenkin ajattelisivat: minä olen puolen polttanut tulessa, ja olen hiilillä kypsentänyt leipiä, ja paistanut lihaa ja syönyt; pitäiskö minun nyt tekemän sen, mikä jäänyt on, kauhistukseksi? ja pitäiskö minun kumartaman kantoa?
Alim semthu sema panga jong chun, “hiche hi thinggo kisem thua ahibouve!” Mei luma tidingin akeh khat kahaltai, chule kachang lhah kanna ding le sagomina dingin kamangtai. Iti danna amoh chengse chu pathen kisohthei ding hija? Keiman thing amoh um chu Pathen houva kahou ding hija ham? tia lunga dattohna jong aneipoi!
20 Hän ravitsee itsiänsä tuhalla, hänen vimmattu sydämensä pettää hänen, ettei hän taida sieluansa pelastaa, eikä ajattele: eikö petos ole minun oikiassa kädessääni?
Mi vaicha chu ahilou hel atahsan sah un, mi ngol vutvaija kivah ahi. Apanpi theilou hel ding khat chu atahsan ahitai. Hinla, “Hiche lim kisem thu kakhutna katuh hi jou thubuh hilou ham?”tia amachang kidohna aneithei dehpon ahi.
21 Ajattele näitä, Jakob ja Israel, sillä sinä olet minun palveliani; minä olen sinun valmistanut, ettäs minun palveliani olisit, Israel, älä minua unohda.
Vo Jacob, lung gillin ngaiton, ajeh chu nangma kalhacha nahi, vo Israel. Keima Pakai, nasempa kahin, chule Keiman kasuhmil louhel ding nahi.
22 Minä pyyhin sinun pahat tekos pois niinkuin pilven, ja sinun syntis niinkuin sumun; käännä sinuas minun puoleeni, sillä minä sinun lunastin.
Keiman mei bang kitol to banga nachonsetna ho katol mangtai. Keiman nasuhkhel ho chu jingkah daitui tobang'in kanoimang gam ahitai. Oh kahenga hungkile kitnin, ajeh chu nangma chamlhatsah dinga keiman aman kapehchai ahitai.
23 Iloitkaat te taivaat, sillä Herra itse sen teki; riemuitse sinä maa täällä alhaalla, paukkukaat te vuoret ihastuksella, metsä ja kaikki hänen puunsa; sillä Herra lunasti Jakobin, ja on Israelissa kunniallinen.
Vo Vanho, vahchoina la sauvin, ajeh chu Pakaiyin thil kidangtah aboltai. Kipah thanomin samuvin, leiset noi lama hon jong! Vo lhangsangho le gammang ho chule thingphung tinin, La hinsa doh uvin! Ajeh chu Pakaiyin Jacob ahuhdoh in chule Israel lah’a choi’atnin aumtai.
24 Näitä sanoo Herra sinun lunastajas, joka sinun äitis kohdusta valmistanut on: minä olen Herra joka kaikki teen, joka taivaat yksinäni venytän, ja levitän maan ilman apulaista;
Hiche hi Pakai na Huhhingpa le na Sempa chun, “Keima hi Pakai thil jouse sempa chu kahi. Keiman van hohi kapha jal ahi. Leiset kasempetna kakoma koi umem? Tia asei ahi.
25 Joka noitain merkit tyhjäksi teen, ja tietäjät teen hulluksi; joka viisaat ajan takaperin, ja heidän taitonsa teen hulluudeksi.
Keiman themgao lhem ho chu mijou ahiuve tia kasosal’a chule thil hung lhung dia gaova thusei ho mingol ho kati ahi. Keiman miching ho chu thumopna phalou kapeh’a, hitia chu amaho chu angolnau kaphot chet ahitai.
26 Mutta hän vahvistaa palveliansa sanan ja käskyläistensä neuvon täyttää. Joka Jerusalemille sanon: ole asuva: ja Juudan kaupungeille: olkaat rakennetut, ja heidän aukionsa minä nostan ylös.
Hinla ka themgao ho thuphon chu kasuh bulhit peh in ahi! Amaho chu Kaman chah’a Jerusalem jah’a, “Miho ho chu hiche muna hi chengkit ding ahiuvin chule Judah khopi hoa, “Nangho kisadoh kit ding nahiuvin, nanei amangho kahin kiledohsah kit ding nahiuve,” tia kaseipeh ahi.
27 Joka syvyydelle sanon: tule kuivaksi: minä tahdon sinun virtas kuivata.
Keiman vadung ho jah’a, “Kang tauvin,” kati teng, kang jeng diu ahitai.
28 Joka sanon Korekselle: hän on minun paimeneni, ja hänen pitää kaiken minun tahtoni täyttämän; niin että Jerusalemille sanotaan: ole rakennettu, ja templille: ole perustettu.
Cyrus jah’a chu, “Ama ka Kelngoichingpa ahi, tia kasei teng, kasei tobanga aman aboltei ding hija ahi. Aman thu apeh’a, “Jerusalem sapha kitnun, atiding: ‘Hou’In sempha kit’uvin,’tia aseiding ahije.
