< Jesajan 43 >
1 Ja nyt, näin sanoo Herra, joka sinun, Jakob, loi, ja joka sinun, Israel, teki: älä pelkää; sillä minä olen sinun lunastanut; minä olen sinun nimeltäs kutsunut, sinä olet minun.
But now Adonai who created you, Jacob [Supplanter], and he who formed you, Israel [God prevails] says: “Don’t be afraid, for I have redeemed you. I have called you by your name. You are mine.
2 Sillä jos sinä vesissä käyt, niin minä olen tykönäs, ettei virrat sinua upota; ja jos sinä tulessa käyt, et sinä pala, ja liekin ei pidä sinua sytyttämän.
When you pass through the waters, I will be with you; and through the rivers, they will not overflow you. When you walk through the fire, you will not be burned, and flame will not scorch you.
3 Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, Israelin Pyhä, sinun vapahtajas. Minä olen Egyptin, Etiopian ja Seban antanut edestäs sovinnoksi.
For I am Adonai your God, haKadosh Isra'el [the Holy One of God prevails], the One who saves you. I have given Egypt [Abode of slavery] as your ransom, Ethiopia and Seba in your place.
4 Ettäs niin kalliiksi olet luettu minun silmäini edessä, niin sinä olet myös kunniallisena pidetty, ja minä rakastin sinua, ja annan sentähden ihmiset sinun edestäs, ja kansat sinun sielus edestä.
Since you have been precious and honored in my sight, and I have 'ahav ·affectionately loved· you; therefore I will give people in your place, and nations instead of your life.
5 Älä siis nyt pelkää; sillä minä olen sinun tykönäs; idästä tahdon minä simenes saattaa, ja lännestä tahdon sinua koota.
Don’t be afraid; for I am with you. I will bring your offspring from the east, and gather you from the west.
6 Minä tahdon sanoa pohjoiselle: tuo tänne, ja etelälle: älä kiellä. Tu tänne minun poikani taampaa, ja minun tyttäreni hamasta maailman ääristä:
I will tell the north, ‘Give them up!’ and tell the south, ‘Don’t hold them back! Bring my sons from far, and my daughters from the ends of the earth—
7 Kaikki, jotka minun nimelläni ovat nimitetyt, jotka minä luonut olen, valmistanut ja tehnyt minun kunniakseni.
everyone who is called by my name, and whom I have created for my kavod ·weighty glory·, whom I have formed, yes, whom I have made.’”
8 Tuo edes sokia kansa, jolla kuitenkin silmät ovat, ja kuurot, joilla kuitenkin korvat ovat.
Bring out the blind people who have eyes, and the deaf who have ears.
9 Anna kaikki pakanat tulla kokoon, ja kansan kokoontua, kuka on heidän seassansa, joka näitä ilmoittaa tietää, ja kuuluttaa meille edellä, mitä tapahtuman pitää? Anna heidän tuoda edes todistuksensa ja asiansa oikiaksi tehdä, niin saadaan kuulla, ja sanoa: se on totuus.
Let all the nations be gathered together, and let the peoples be assembled. Who among them can declare this, and sh'ma ·hear obey, declare· us former things? Let them bring their witnesses, that they may be justified; or let them sh'ma ·hear obey·, and say, “That is true.”
10 Mutta te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palveliani, jonka minä valitsin, että te tietäisitte, ja uskoisitte minua, ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ei yhtään Jumalaa ole minun edelläni tehty, ei myös kenkään tule minun jälkeeni.
“You are my witnesses,” says Adonai, “With my servant whom I have chosen; that you may know and trust me, and understand that I am he. Before me there was no deity formed, neither will there be after me.
11 Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään vapahtajaa.
I myself am Adonai; and besides me there is no one providing salvation.
12 Minä sen olen ilmoittanut, ja olen myös auttanut, ja olen sen teille antanut sanoa, ja ei ole muukalainen (Jumala) teidän seassanne: ja te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.
I have declared, I have saved, and I have sh'ma ·heard obeyed·; and there was no strange deity among you. Therefore you are my witnesses,” says Adonai, “and I am God.
13 Ja minä olen itse ennenkuin joku päivä olikaan, ja ei kenkään voi minun kädestäni pelastaa; minä vaikutan, ja kuka tahtoo sitä estää?
Yes, since the day was I am he; and there is no one who can deliver out of my hand. I will work, and who can hinder it?”
14 Näin sanoo Herra teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: teidän tähtenne olen minä lähettänyt Babeliin, ja olen kukistanut kaikki teljet, ja ajanut murheelliset Kaldealaiset haaksiin.
Adonai, your Redeemer, haKadosh Isra'el [the Holy One of God prevails] says: “For your sake, I have sent to Babylon [Confusion], and I will bring all of them down as fugitives, even the Chaldeans [Descendants of Loving-kindness], in the ships of their rejoicing.
15 Minä olen Herra teidän Pyhänne, joka Israelin luonut olen, teidän Kuninkaanne.
I am Adonai, your Holy One, the Creator of Israel [God prevails], your King.”
16 Näin sanoo Herra, joka tien tekee meressä ja polun väkevässä vedessä,
Adonai, who makes a way in the sea, and a path in the mighty waters says:
17 Joka vie rattaan ja hevosen, joukon ja voiman, niin että he yhdessä roukkiossa makaavat, eikä nouse; he sammuvat, niinkuin kynttilän sydän sammuu.
who brings out the chariot and horse, the army and the mighty man (they lie down together, they shall not rise; they are extinct, they are quenched like a wick):
18 Älkäät muistelko entisiä, ja älkäät pitäkö lukua vanhoista.
“Don’t remember the former things, and don’t consider the things of old.
19 Sillä katso, minä teen uutta, juuri nyt pitää sen tuleman edes; ettekö te ymmärrä sitä? minä teen tietä korpeen, ja virtoja erämaihin.
Behold, I will do a new thing. It springs out now. Don’t you know it? I will even make a way in the wilderness, and rivers in the desert.
20 Että eläimet kedolla kunnioittavat minua, lohikärmeet ja yököt; sillä minä annan vettä korvessa, ja virrat erämaassa, antaakseni kansalleni, valituilleni juoda.
The animals of the field shall honor me, the jackals and the ostriches; because I give water in the wilderness and rivers in the desert, to give drink to my people, my chosen,
21 Tämän kansan olen minä minulleni valmistanut: sen pitää minun ylistykseni julistaman.
the people which I formed for myself, that they might declare my tehilah ·praise song·.
22 Ja et sinä Jakob huutanut minua avukses, ja et sinä Israel ole työtä tehnyt minun tähteni.
Yet you have not called on me, Jacob [Supplanter]; but you have been weary of me, Israel [God prevails].
23 Etpä sinä minulle tuonut edes polttouhris lampaita, etkä kunnioittanut minua sinun uhrillas. En minä sinua saattanut ruokauhrias uhraamaan, enkä myös vaatinut sinua pyhää savuas tekemään.
You have not brought me of your sheep for burnt offerings; neither have you honored me with your sacrifices. I have not burdened you with offerings, nor wearied you with frankincense.
24 Etpä sinä minulle ostanut rahalla hajavaa kalmusta, et myös minua uhris rasvalla täyttänyt; vaan sinä sait minun työtä tekemään sinun synnissäs, ja olet tehnyt minulle vaivaa sinun pahoissa teoissas.
You have bought me no sweet cane with money, nor have you filled me with the fat of your sacrifices; but you have abad ·served· me with your habitual sins ·missing the marks·. You have wearied me with your depravities (moral evils).
25 Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs.
I, even I, am he who blots out your rebellious breaches of relationships for my own sake; and I will not remember your habitual sins ·missing the marks·.
26 Muistuta minulle, koetelkaamme oikeudella: sano sinä, millä tavalla sinä tahdot vanhurskaaksi tulla?
Put me in remembrance. Let us plead together. Declare your case, that you may be justified.
27 Sinun ensimäinen isäs on syntiä tehnyt, ja sinun opettajas ovat minua vastaan vääryyttä tehneet.
Your first father sinned ·deviated (from the standard goal)·, and your teachers have rebelled to break away from authority thus breaking relationship against me.
28 Sentähden minä saastutin pyhät esimiehet, ja olen antanut Jakobin raatelukseksi, ja Israelin pilkaksi.
Therefore I will profane the princes of the sanctuary; and I will make Jacob [Supplanter] a curse, and Israel [God prevails] an insult.”