< Jesajan 42 >

1 Katso, minun palveliani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut, hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille.
Khenhaw! kai ni ka tawm e ka san, ka lungkuepkhai teh, ka rawi e san doeh. Ka Muitha hah ahni van ka patue han. Ahni ni lannae hah miphunnaw koe a thokhai han.
2 Ei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla.
Ahni teh, hramki mahoeh. Oung mahoeh. Ahnie lawk hai lamthung dawk apinihai thai mahoeh.
3 Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman; hän saattaa oikeuden totuudella.
Coungroe e lungpum hah khoe hoeh, hmai ka tawk e hmaiim hah padout hoeh. Lannae hah yuemkamcunae hoi a thokhai han.
4 Ei hänen pidä nurjan eikä hirmuisen oleman, sillä hänen pitää oikeuden maan päälle säätämän; ja luodotkin pitää hänen lakiansa odottaman.
Talaivan vah lannae phung a kangdue sak hoehroukrak, a thayoun mahoeh, a lungpout mahoeh. Ahlanae koe kaawmnaw ni hai ahnie kâlawk hah a ngaihawi awh han.
5 Näitä sanoo Herra Jumala, joka luo taivaat, ja venyttää ne, joka levittää maan, ja hänen kasvonsa; joka kansalle, joka sen päällä on, hengittämisen antaa, ja hengen niille, jotka siinä käyvät.
Kalvan ka sak niteh, talai hoi talai thung kaawm e pueng ka sak e, talai van kaawm e naw hah kâha hai thoseh, talai van lam kacetnaw hah muitha hai thoseh, ka poe e, Cathut Jehovah ni a dei e teh,
6 Minä Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun kätees, ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi.
kai teh Jehovah doeh. Kai ni nang hah lannae lahoi na kaw vaiteh, na kut dawk hoi na hrawi han.
7 Avaamaan sokiain silmiä, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tornista niitä, jotka pimeydessä istuvat.
Nang ni mit ka dawnnaw e mit na hmu sak thai nahane hoi, paung lah kaawm e naw hah thongim thung hoi thoseh, hmonae koe ka tahung e naw hah hmonae thongim thung hoi thoseh, rasa tâcokhai hanelah, taminaw hoi lawkkam e lah thoseh, miphunnaw hanelah angnae lah thoseh, nang hah kai ni na ta toe.
8 Minä Herra, se on minun nimeni: en minä anna toiselle kunniaani, enkä ylistystäni epäjumalille.
Kai teh Jehovah doeh. Hothateh, kaie ka min doeh. Kai bawilennae hah apihai thoseh, kai ni ka coe e pholennae hah meikaphawknaw hai thoseh, ka poe hoeh.
9 Katso, entiset ovat tapahtuneet, ja vastuutista minä ilmoitan; ennenkuin se tapahtuu, annan minä teidän sen kuulla.
Yampa e hnonaw teh a loum toe. A katha e hnonaw hah atu ka pâpho. Hotnaw a tâco hoehnahlan vah, nangmouh sut na thai sak.
10 Veisatkaat Herralle uutta veisua; hänen ylistyksensä on maailman äärestä, jotka meressä vaellatte, ja mitä siinä on, luodot, ja jotka niissä asutte.
Tui dawk ka cet kaawm e naw hoi ahlanae koe ramlouk lah kaawm e naw, BAWIPA koe la katha sak awh. Ahni hah talai apoutnae koehoi pholen awh.
11 Huutakaat korkiasti, te korvet ja kaupungit niissä, ja ne kylät, joissa Kedar asuu; riemuitkaan ne, jotka kallioissa asuvat, ja huutakaan vuorten kukkuloilta.
Kahrawngum hoi hot thung e kho kaawm e pueng, hoi Kedar kho kaawm e taminaw pueng ni pholen awh naseh. Sela kaawm e naw pueng ni monsom vah hram laihoi lunghawi laihoi la sak awh naseh.
12 Antakaan Herralle kunnia, ja hänen nimensä luodoissa ilmoittakaan.
BAWIPA e bawilennae kamnue sak laihoi, tuilum apoutnae koe a lungmanae teh pholen awh.
13 Herra käy niinkuin sankari ulos, hän herättää kiivautensa niinkuin sotamies; hän riemuitsee ja huutaa, hän voittaa vihollisensa.
BAWIPA teh athakaawme tami patetlah a tâco teh, ransa patetlah a taran ahawi. Tânae hoi a hram teh, a tarannaw hah a tâ.
14 Vanhasta minä olen vaiti ollut, olin hiljainen ja pidätin itseni; mutta nyt minä tahdon huutaa niinkuin synnyttäjä, minä tahdon hävittää ja kaikki niellä.
Kai teh atueng kasawlah duem ka o. Kai teh duem ka o teh, ka taminaw hah ka pato hoeh. Atuteh, camo ka khe e napui patetlah kahram han. Hongho hongho kâha vaiteh, ngawt ka tawn han.
15 Minä hävitän vuoret ja kukkulat, ja annan kaikki heidän ruohonsa kuivua; minä teen virrat luodoiksi, ja järvet kuivaan pois.
Monnaw hoi monruinaw ka raphoe han. Thingkung ramkungnaw puenghai ka ke sak han. Tuipuinaw hai tuilumnaw lah kacoungsak vaiteh, talînaw pueng hai kahaksak han.
16 Mutta sokiat minä johdatan sitä tietä, jota ei he tiedä, minä vien heidät niitä polkuja, joita ei he tunne; minä teen heille pimeyden valkeudeksi ja kolian tasaiseksi, näitä tahdon minä heille tehdä, ja en hylkää heitä.
Mit kadawnnaw hah a panue awh hoeh e lam dawk hoi ka thak vaiteh, a panue awh hoeh e lamthung dawk lam ka patue han. Ahnimae hmalah hmonae hah angnae lah kacoungsak han. Lamthung tangkomnaw hah, ka kânging sak han. Hetnaw hah ka sak vaiteh, ahnimanaw hah ka hnoun mahoeh.
17 Mutta niiden pitää kääntymän takaperin, ja häpiään tuleman, jotka uskaltavat epäjumaliin ja sanovat valetuille kuville: te olette meidän Jumalamme.
Meikaphawk ka bawk awh niteh, meikaphawk hanelah, nang teh kaimae cathutnaw doeh katetenaw teh puenghoi kayak awh vaiteh, hnuklah a kamlang awh han.
18 Kuulkaat, te kuurot, ja katsokaat, te sokiat, että te näkisitte.
Hnâpangnaw thai awh haw. Mitdawnnaw, na hmu thai nahanelah khenhaw.
19 Kuka on niin sokia kuin minun palveliani? ja kuka on niin kuuro kuin minun käskyläiseni, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokia kuin se täydellinen? ja niin sokia kuin Herran palvelia?
Kaie ka san hloilah apimouh a mit ka dawn va. Ka patoun e laiceinaw patetlah apimouh a hnâ ka pang va. Kaie ka hui patetlah apimouh a mit ka dawn va. BAWIPA e san patetlah apimouh a mit ka dawn va.
20 Sinä näet paljon, ja et kuitenkaan pidä; korvat ovat avoimet, ja ei kenkään kuule.
Ahni ni moikapap a hmu eiteh, kâhruetcuet thai hoeh. A hnâkâko eiteh thai thai hoeh.
21 Kuitenkin suo Herra heille hyvää vanhurskautensa tähden, hän tekee lakinsa suureksi ja kunnialliseksi.
BAWIPA teh amae kâlawk rasangsak hane hoi a lentoesak hanelah, amae lannae dawk a lungyouk.
22 Mutta se on raadeltu ja ryöstetty kansa; he ovat kaikki saadut kiinni kuopasta, ja vankein huoneeseen lymytetyt; he ovat tehdyt saaliiksi, eikä ole yhtään auttajaa, raadellut, ja ei kuitenkaan sano: tuo ne jälleen.
Hete miphun teh, tuk e hoi lawp e miphun lah doeh ao. Ahnimouh teh, tangkom dawk tangkam a kâman awh teh, thongim dawk hro e lah ao awh. Kahloutsakkung kaawm hoeh e lawp e lah ao awh. Tuk teh lawp lah ao awh navah, na poe leih telah ka tet hane awm hoeh.
23 Kuka on teidän seassanne, joka näitä ottaa korviinsa? hän havaitkaan ja kuulkaan, mitä tästedes tulee.
Nangmouh thung dawk apinang mouh hete lawk hah na ka thai awh han va. Atu hoi hmalah te, apinang mouh na ka thai awh han.
24 Kuka on Jakobin raatelukseksi antanut, ja Israelin ryöväreille? Eikö Herra itse, jota vastaan me syntiä tehneet olemme? Ja ei he tahtoneet hänen teillänsä vaeltaa, eikä totelleet hänen lakiansa.
Jakop teh tuk e hoi lawp e lah thoseh, Isarel hah kalawmkungnaw koe thoseh, apimouh ka hnawng va. Maimouh ni taran awh teh, ahni koe yonnae sak awh e BAWIPA ni nahoehmaw. Ahnimouh teh Bawipa e lamthung dawn awh hoeh. Bawipa e kâlawk hai tarawi awh hoeh.
25 Sentähden on hän heidän päällensä vuodattanut vihansa hirmuisuuden ja väkevän sodan: ja on heidät sytyttänyt ympäri, mutta ei he tunteneet, ja hän sytytti heitä, mutta ei he sitä ottaneet mieleensä.
Hatdawkvah, puenghoi a lungkhueknae teh, ahnimouh lathueng a rabawk teh, takikatho e tarankâtuknae hah ahnimouh koe a pha sak. Ahnimouh tengpam vah hmai a sawi. Hateiteh, panuek awh hoeh. Amamouh hoi amamouh a kak awh. Hatei, pâkuem awh hoeh.

< Jesajan 42 >