Jesajan 42
1 Katso, minun palveliani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut, hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille.
Khenah ka caksak ih ka tamna; ka qoih ih kami, palung koek ih loe anih ni; a nuiah ka Muithla to ka suek, anih mah Gentel kaminawk hanah toenghaih to sin pae tih.
2 Ei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla.
Anih loe loklam ah hang mak ai, lok to aek mak ai, mi mah doeh anih ih lok to thai mak ai.
3 Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman; hän saattaa oikeuden totuudella.
Ahmaa kaom akung to anih mah khaek mak ai, kadueh tom hmai doeh paduek mak ai; anih mah oephaih hoi toenghaih to sin tih.
4 Ei hänen pidä nurjan eikä hirmuisen oleman, sillä hänen pitää oikeuden maan päälle säätämän; ja luodotkin pitää hänen lakiansa odottaman.
Anih loe long ah toenghaih om ai karoek to, palungboeng mak ai, tha doeh sae mak ai; tui mah takui ih prae kaminawk mah anih patukhaih to zing o tih.
5 Näitä sanoo Herra Jumala, joka luo taivaat, ja venyttää ne, joka levittää maan, ja hänen kasvonsa; joka kansalle, joka sen päällä on, hengittämisen antaa, ja hengen niille, jotka siinä käyvät.
Vannawk sak pacoengah, payuengkung; long thungah kaom hmuennawk boih pungsakkung, long ah kaom kaminawk han anghahaih takhi paekkung, long cawh kaminawk hanah hinghaih takhi paekkung, Angraeng Sithaw mah hae tiah thuih;
6 Minä Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun kätees, ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi.
Kai Angraeng mah toenghaih hoiah kang kawk, na ban to kang patawnh pae moe, kang toep han; kaminawk lokmaihaih hoi Gentelnawk aanghaih ah kang suek han;
7 Avaamaan sokiain silmiä, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tornista niitä, jotka pimeydessä istuvat.
mikmaengnawk ih mik to amtuengsak moe, thongkrah kaminawk loisak pacoengah, thongkrakhaih im kaving thungah anghnu kaminawk prawt kami ah kang suek han.
8 Minä Herra, se on minun nimeni: en minä anna toiselle kunniaani, enkä ylistystäni epäjumalille.
Kai loe Angraeng ah ka oh; ka hmin loe to tiah oh; ka lensawkhaih to minawk kalah khaeah ka paek mak ai, kai pakoehhaih doeh sak cop ih krangnawk khaeah ka paek mak ai.
9 Katso, entiset ovat tapahtuneet, ja vastuutista minä ilmoitan; ennenkuin se tapahtuu, annan minä teidän sen kuulla.
Khenah, hmaloe ah ka thuih ih hmuennawk loe oh tangtang boeh, vaihi loe kangtha hmuennawk ni ka thuih; to hmuennawk om ai naah kang thuih coek boeh, tiah a naa.
10 Veisatkaat Herralle uutta veisua; hänen ylistyksensä on maailman äärestä, jotka meressä vaellatte, ja mitä siinä on, luodot, ja jotka niissä asutte.
Tuipui thung caeh kaminawk hoi tuipui thungah kaom hmuennawk boih, tuipui mah takui ih prae kaminawk hoi a thungah kaom kaminawk boih, Angraeng khaeah laa kangtha to sah oh loe long boenghaih hoiah anih saphawhaih laa to sah oh.
11 Huutakaat korkiasti, te korvet ja kaupungit niissä, ja ne kylät, joissa Kedar asuu; riemuitkaan ne, jotka kallioissa asuvat, ja huutakaan vuorten kukkuloilta.
Praezaeknawk hoi to ah kaom vangpuinawk loe tha hoiah hang o nasoe, Kedar ih kaminawk doeh anghoe o nasoe; lungsong pongah kaom kaminawk mah anghoehaih laa to sah o nasoe loe, mae nui hoiah hang o nasoe.
12 Antakaan Herralle kunnia, ja hänen nimensä luodoissa ilmoittakaan.
Angraeng khaeah lensawkhaih paek o nasoe, tuipui thung ih praenawk khaeah anih saphawhaih laa to panoek o sak nasoe.
13 Herra käy niinkuin sankari ulos, hän herättää kiivautensa niinkuin sotamies; hän riemuitsee ja huutaa, hän voittaa vihollisensa.
Angraeng loe thacak kami baktiah caeh ueloe, misatuh kami baktiah minawk palungthin to pahruek tih; hanghaih hoi misatukhaih lok to thui tih, ue, hang ueloe, a misanawk to pazawk tih.
14 Vanhasta minä olen vaiti ollut, olin hiljainen ja pidätin itseni; mutta nyt minä tahdon huutaa niinkuin synnyttäjä, minä tahdon hävittää ja kaikki niellä.
Kai loe atue kasawk ah kam uep; lok apae ai ah ka oh duem, pauephaih hoiah kho ka sak; toe vaihi loe nongpata caa oh natuem ih kana aham baktih toengah, ka hangh han; vaito ah kam rosak phaeng han.
15 Minä hävitän vuoret ja kukkulat, ja annan kaikki heidän ruohonsa kuivua; minä teen virrat luodoiksi, ja järvet kuivaan pois.
Maenawk hoi maesomnawk to ka pongsak sut moe, phrohnawk doeh ka zaeksak boih han; vapui tui to ka kangsak moe, tuilinawk doeh ka kangsak boih han.
16 Mutta sokiat minä johdatan sitä tietä, jota ei he tiedä, minä vien heidät niitä polkuja, joita ei he tunne; minä teen heille pimeyden valkeudeksi ja kolian tasaiseksi, näitä tahdon minä heille tehdä, ja en hylkää heitä.
Nihcae mah panoek o vai ai ih loklam hoiah mikmaengnawk to ka zaeh han; nihcae mah panoek o vai ai ih loklam ah ka caeh haih han; nihcae hmaa ih vinghaih to aanghaih ah kang coengsak moe, kangkawn loklamnawk to ka patoengh han. Nihcae khaeah hae hmuennawk hae ka sak pae han, nihcae to ka pahnawt sut mak ai.
17 Mutta niiden pitää kääntymän takaperin, ja häpiään tuleman, jotka uskaltavat epäjumaliin ja sanovat valetuille kuville: te olette meidän Jumalamme.
Sak cop ih krang oep kaminawk, krangnawk khaeah, Nangcae loe kaicae ih sithaw ah na oh o, tiah thui kaminawk loe azathaih hoiah hnukbang ah amlaem o let tih.
18 Kuulkaat, te kuurot, ja katsokaat, te sokiat, että te näkisitte.
Nangcae naapang kaminawk, tahngai oh; nangcae mikmaengnawk, na hnuk o thai hanah, khen oh.
19 Kuka on niin sokia kuin minun palveliani? ja kuka on niin kuuro kuin minun käskyläiseni, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokia kuin se täydellinen? ja niin sokia kuin Herran palvelia?
Mi maw ka tamna baktiah mik kamaeng, to tih ai boeh loe mi maw ka patoeh ih laicaeh baktiah naa kapang? Kai khaeah angpaek kami baktih, Angraeng ih tamna baktiah mi maw mikmaeng ah kaom?
20 Sinä näet paljon, ja et kuitenkaan pidä; korvat ovat avoimet, ja ei kenkään kuule.
Hmuen kating ai na hnuk o boeh, toe tidoeh na poek o ai; naa doeh akhaw to mah na thaih o ai.
21 Kuitenkin suo Herra heille hyvää vanhurskautensa tähden, hän tekee lakinsa suureksi ja kunnialliseksi.
Angraeng loe a toenghaih pongah ni anghoe, a patuk ih lok to pakoeh moe, lensawkhaih hoiah koisak.
22 Mutta se on raadeltu ja ryöstetty kansa; he ovat kaikki saadut kiinni kuopasta, ja vankein huoneeseen lymytetyt; he ovat tehdyt saaliiksi, eikä ole yhtään auttajaa, raadellut, ja ei kuitenkaan sano: tuo ne jälleen.
Hae acaeng loe amrohaih hoi lomhaih tongh kami ah oh; nihcae loe tangqom thungah krak o moe, thongim thungah anghawk o boih; amrohaih tongh o naah, mi mah doeh akrang ai; hmuenmae lomh pae o naah, mi mah doeh paek o let ah, tiah thui pae o ai.
23 Kuka on teidän seassanne, joka näitä ottaa korviinsa? hän havaitkaan ja kuulkaan, mitä tästedes tulee.
Tipongah hae kaminawk loe lok tahngai o ai loe? Angzo han koi atue to panoek moe, pakuem kami oh o maw?
24 Kuka on Jakobin raatelukseksi antanut, ja Israelin ryöväreille? Eikö Herra itse, jota vastaan me syntiä tehneet olemme? Ja ei he tahtoneet hänen teillänsä vaeltaa, eikä totelleet hänen lakiansa.
Mi mah maw lomh hanah Jacob to paek moe, mingcahnawk ban ah Israel to paek? A zae o pongah to tiah paekkung loe Angraeng angmah na ai maw? Nihcae loe Angraeng ih loklam to pazui o ai moe, anih mah patuk ih lok doeh tahngai pae o ai.
25 Sentähden on hän heidän päällensä vuodattanut vihansa hirmuisuuden ja väkevän sodan: ja on heidät sytyttänyt ympäri, mutta ei he tunteneet, ja hän sytytti heitä, mutta ei he sitä ottaneet mieleensä.
To pongah nihcae nuiah hmai baktih kamngaeh palungphuihaih to kraih moe, kanung parai misatukhaih to phaksak; nihcae loe hmai mah takui khoep, toe panoek o ai toengtoeng vop; hmaipalai mah kangh boeh, toe tidoeh sah ai ah oh o toengtoeng vop.
