Jesajan 41

1 Luodot olkaan ääneti minun edessäni, ja kansa vahvistukoon; astukaan edes ja puhukaan: käykäämme oikeudelle toinen toisemme kanssa.

Iles, faites silence pour m’écouter, et que les peuples raniment leurs forces; qu’ils approchent, puis qu’ils parlent! Allons ensemble au jugement!

2 Kuka on herättänyt vanhurskaan idästä? kuka hänen kutsui käymään? kuka antoi pakanat ja kuninkaat hänen eteensä, että hän tuli voimalliseksi heidän päällensä, ja antoi heidän hänen miekallensa niinkuin tomun, ja hänen joutsellensa niinkuin akanat, jotka hajoitetaan?

Qui a fait lever de l’Orient celui dont la justice rencontre les pas? Qui lui a livré les nations, et lui a soumis les rois? Il fait voler leurs épées en poussière; il rend leurs arcs semblables à la paille qu’emporte le vent.

3 Ja hän ajoi heitä takaa, ja pääsi rauhassa sitä tietä, jota ei hänen jalkansa ennen käyneet.

Il les poursuit et passe en paix, par un chemin que son pied n’avait jamais foulé.

4 Kuka tekee ja toimittaa sen, ja kutsuu sukukunnat alusta? Minä Herra olen ensimäinen, niin myös viimeinen, itse minä.

Qui a fait cela? qui l’a accompli? Celui qui appelle les générations depuis le commencement, moi, Yahweh, qui suis le premier, et qui serai aussi avec les derniers!

5 Kuin luodot näkivät sen, pelkäsivät he, ja maan ääret peljästyivät; he lähestyivät ja astuivat edes,

Les îles le voient et sont saisies de crainte; les extrémités de la terre tremblent; ils approchent et viennent.

6 Auttivat toinen toistansa, ja sanoivat lähimmäisellensä: ole hyvässä turvassa.

Chacun aide son compagnon, et l’un dit à l’autre: Prends courage!

7 Puuseppä rohkaisi hopiaseppää, joka tasoitti vasaralla alasimen päällä, ja sanoi: kyllä se pysyy, ja he vahvistivat sen nauloilla, ettei se sinne tänne huljuisi.

Le forgeron encourage le fondeur, le polisseur au marteau celui qui frappe sur l’enclume; en disant de la soudure: « Elle est bonne! » puis il fixe le dieu avec des clous, pour qu’il ne branle pas.

8 Mutta sinä Israel, minun palveliani Jakob, jonka minä olen valinnut, sinä Abrahamin minun ystäväni siemen.

Mais toi, Israël, mon serviteur, Jacob, que j’ai choisi, race d’Abraham mon ami;

9 Jonka minä olen ottanut maailman äärestä, ja olen sinun kutsunut hänen voimallisistansa, ja sanoin sinulle: minun palveliani sinä olet; sillä minä valitsin sinun, ja en hylkää sinua;

Toi que j’ai été prendre aux extrémités de la terre, et que j’ai appelé de ses lointaines régions; toi à qui j’ai dit: « Tu es mon serviteur, je t’ai choisi et ne t’ai pas rejeté: »

10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssas; älä harhaile; sillä minä olen sinun Jumalas: minä vahvistan sinun, minä autan myös sinua, ja tuen myös sinun vanhurskauteni oikialla kädellä.

Ne crains point, car, je suis avec toi; ne regarde pas avec inquiétude, car je suis ton Dieu; je t’ai saisi fortement, et je t’aide, et je te soutiens par la droite de ma justice.

11 Katso, kaikki ne jotka ovat ankarat sinua vastaan, pitää häpiään tuleman ja häpeämän; ja ne miehet, jotka sinun kanssas riitelevät, pitää joutuman niinkuin tyhjäksi ja hukkuman;

Voici qu’ils seront confondus et couverts de honte, tous ceux qui sont enflammés contre toi; ils seront semblables au néant, ils périront, ceux qui disputent contre toi!

12 Niin että sinun pitää kysymän heitä, ja ei löytämän. Ne miehet, jotka sinun kanssas riitelevät, pitää tuleman niinkuin ei mitään, ja ne miehet, jotka sotivat sinua vastaan, pitää saaman loppunsa.

Tu les chercheras et tu ne les trouveras plus, ceux qui te querellent; ils seront semblables au néant, réduits à rien, ceux qui te font la guerre.

13 Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka tartun sinun oikiaan kätees ja sanon sinulle: älä pelkää, minä autan sinua.

Car moi, Yahweh, ton Dieu, je te prends par la main droite, je te dis: « Ne crains point, c’est moi qui viens à ton aide. »

14 Älä siis pelkää, sinä mato Jakob, te vähä joukko Israel, minä autan sinua, sanoo Herra ja sinun vapahtajas, Israelin Pyhä.

Ne crains point, vermisseau de Jacob, faible reste d’Israël! moi, je viens à ton secours, — oracle de Yahweh; et ton Rédempteur est le Saint d’Israël.

15 Katso, minä olen sinun tehnyt uudeksi teräväksi rautaiseksi varstaksi, että sinä tapat vuoria, ja muserrat ne, ja teet kukkulat niinkuin akanaksi.

Voici que je fais de toi un traîneau aigu, neuf, à deux tranchants; tu fouleras les montagnes et tu les broieras, et tu rendras les collines semblables à de la balle,

16 Sinun pitää hajoittaman heitä, niin että tuuli vie heidät pois, ja tuulispää viskoo heidät sinne ja tänne; mutta sinä iloitset Herrassa, ja kerskaat Israelin Pyhästä.

Tu les vanneras, et le vent les emportera, et l’ouragan les dispersera. Et toi, tu tressailliras de joie en Yahweh, tu te glorifieras dans le Saint d’Israël.

17 Raadolliset ja köyhät etsivät vettä; ja ei ole; heidän kielensä kuivettuu janosta; mutta minä, Herra, tahdon heitä kuulla, minä Israelin Jumala en tahdo heitä hyljätä.

Les malheureux et les pauvres, qui cherchent des eaux et n’en trouvent point, et dont la langue est desséchée par la soif, moi, Yahweh, je les exaucerai, moi, le Dieu d’Israël, je ne les abandonnerai pas.

18 Vaan minä avaan virrat korkeilla paikoilla, ja lähteet keskellä ketoja; minä teen korven vesilammikoksi ja kuivan maan luontolähteiksi.

Je ferai jaillir des fleuves sur les sommets dénudés, et des sources au milieu des vallées; je changerai le désert en étang, et la terre aride en fontaines d’eau.

19 Minä annan korvessa sedripuita, sittimipuita, myrttejä, ja öljypuita; minä annan kedolla honkia, böökejä ja buksipuita ynnä,

Je mettrai dans le désert le cèdre, l’acacia, le myrte et l’olivier; je mettrai dans la steppe à la fois le cyprès, le platane et le buis;

20 Nähtää, tuta ja ymmärtää ja huomattaa, että Herran käsi on nämät tehnyt, ja Israelin Pyhä on nämät luonut.

Afin qu’ils voient, qu’ils sachent, qu’ils observent et comprennent ensemble, que la main de Yahweh a fait ces choses, et que le Saint d’Israël les a créées.

21 Antakaat siis teidän asianne tulla edes, sanoo Herra; antakaat teidän väkevänne tulla edes, sanoo Jakobin kuningas.

Présentez votre cause, dit Yahweh; produisez vos raisons, dit le Roi de Jacob.

22 Anna heidän astua edes ja ilmoittaa meille tulevaisia asioita, ilmoittakaat ja ennustakaat jotain edellä, ja me tahdomme ottaa sydämellemme vaarin ja ajatella, kuinka tästedes tuleva on, eli antakaat meidän kuulla, mitä tuleman pitää.

Qu’ils les produisent et nous déclarent ce qui doit arriver! Les choses anciennes, déclarez-nous ce qu’elles furent, et nous y appliquerons notre cœur, pour en connaître l’issue! Ou bien faites-nous entendre les choses à venir!

23 Ilmoittakaat, mitä tästedes on tuleva, niin me ymmärrämme teidän olevan jumalat; tehkäät hyvää eli pahaa, niin me puhumme siitä ja katselemme ynnä.

Annoncez les choses qui arriveront plus tard, et nous saurons que vous êtes des dieux! Faites du bien ou faites du mal, que nous voyions et que nous admirions ensemble!

24 Katso, te olette tyhjästä, ja teidän tekonne on myös tyhjästä; ja joka teitä valitsee, se on kauhistus.

Voilà, vous n’êtes rien, et votre œuvre est néant: abominable est celui qui vous choisit!

25 Mutta minä herätän yhden pohjasta, ja hän tulee; idästä hän on heille saarnaava minun nimeeni; ja hän käy voimallisten päällä niinkuin saven, ja sotkuu savea niinkuin savenvalaja.

Je l’ai suscité du septentrion, et il arrive, du soleil levant, il invoque mon nom; il marche sur les satrapes comme sur la boue, comme le potier foule l’argile.

26 Kuka taitaa jotain ilmoittaa alusta, että me ymmärtäisimme? eli ennustaa edellä, että me sanoa mahtaisimme: sinä olet vanhurskas. Mutta ei tässä ole yhtään ilmoittajaa, ei yhtään joka jotain antaa kuulla, ei yhtään joka teidän sanojanne kuulee.

Qui l’a fait connaître dès l’origine, que nous le sachions, longtemps d’avance, que nous disions: « C’est vrai? » Non! Personne ne l’a annoncé! Non! Personne ne l’a fait entendre! Non! Personne n’a entendu vos paroles!

27 Minä olen ensimäinen, joka sanon Zionille; katso, siellä on se; ja tahdon antaa Jerusalemille suloisen saarnaajan.

Le premier j’ai dit à Sion: « Voici! Les voici! » et j’envoie à Jérusalem un messager de bonne nouvelle.

28 Mutta minä katselen, ei siellä ole ketään, ja katson heidän keskellänsä, mutta ei siellä ole yhtään neuvonantajaa; minä kysyn heiltä, ja heidän pitäis vastaaman minua.

Je regarde, et il n’y a personne; parmi eux, il n’y a pas un conseiller, que je puisse interroger et qui me réponde.

29 Katso, se on kaikki vääryys, heidän työnsä on turha; heidän epäjumalansa ovat tuuli ja tyhjyys.

Voici, ils sont tous vanité; leurs œuvres sont néant; leurs idoles, un vain souffle!