Jesajan 4

1 Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois.

I A la la, e lalau aku no na wahine ehiku i ke kanaka hookahi, me ka olelo aku, E ai no makou i ka makou ai iho, A e komo no i ko makou lole; Ina e kapaia mai makou ma kou inoa, I mea e pau ai ko makou hoinoia.

2 Sinä päivänä on Herran vesa oleva rakas ja kallis; ja maan hedelmä jalo ja kaunis niiden tykönä, jotka Israelista vapahdetaan.

Ia la la, e puka mai ai ka Laia o Iehova, He hanohano, a he nani no hoi, E nani io no ka hua o ka aina, a me ka maikai, No ka poe i pakele o ka Iseraela.

3 Ja on tapahtuva, että se joka Zionissa jäljellä on, ja se joka Jerusalemissa jäänyt on, pitää pyhäksi kutsuttaman; jokainen kuin kirjoitettu on eläväin seassa Jerusalemissa.

A o ka mea i koe ma Ziona, A o ka mea i waihoia ma Ierusalema, E kapaia oia he hemolele, O na mea a pau i kakau pu ia me ka poe e ola ana ma Ierusalema;

4 Silloin Herra pesee Zionin tytärten saastaisuuden, ja viruttaa Jerusalemin verenviat hänestä pois, tuomitsevan ja polttavan hengen kautta.

A pau ka pelapela o na kaikamahine a Ziona i ka holoiia e ka Haku, A pau no hoi ke koko o Ierusalema i ka hemo, mai ona aku la, Ma ka mana o ka hoopono, A me ka mana o ke aa ana.

5 Ja Herra saattaa kaiken Zionin vuoren asumisen ylitse, ja kussa ikänä se koottu on, päivällä pilven ja savun, ja tulen paisteen yöllä palamaan; sillä suojelus pitää oleman kaiken kunnian ylitse.

Alaila, na Iehova no e hana, Maluna o na wahi a pau o ka mauna Ziona, A maluna hoi o na aha halawai ona, I ao i ka la, a me ka uwahi, A i malamalama o ke ahi lapalapa i ka po; No ka mea, e kau mai no ka malu maluna o na mea nani a pau.

6 Ja maja pitää oleman päivän varjoksi hellettä vastaan, ja turva ja varjelus rajuilmaa ja sadetta vastaan.

He halelewa no e malu ai i ke ao, no ka wela, He puuhonua, a he wahi malu hoi, No ka ino, a me ka ua.