Jesajan 32
1 Katso, kuningas on hallitseva oikeudella; ja pääruhtinaat vallitsevat, oikeutta pitämään voimassa.
A IA hoi, ma ka pono no e malama aupuni ai ke alii nui, A ma ka pololei hoi e noho alii ai na'lii.
2 Että jokainen on niinkuin joku, joka tuulelta varjeltu on, ja niinkuin joku, joka sadekuurolta on peitetty, niinkuin vesi-ojat kuivassa paikassa, niinkuin suuren vuoren varjo kuivassa maassa.
E like auanei ke kanaka me kahi lulu o ka makani, Me ka mamalu hoi no ka ua; E like me na auwai ma kahi maloo, E like hoi me ka malu o ka pohaku nui ma ka aina maluhiluhi.
3 Ja näkeväiset silmät ei pidä pimenemän; ja kuulevaisten korvat pitää visun vaarin ottaman.
Aole e hoopiliia na maka o ka poe ike, A e hoolohe no na pepeiao o ka poe lohe.
4 Ja hulluin pitää oppiman taitoa, ja sopera kieli pitää selkeäksi tuleman ja selkeästi puhuman.
E ike no hoi ka naau o ka poe noonoo ole i ke akamai, A o ke alelo o ka poe uuu, E makaukau no ia e olelo akaka mai.
5 Ei hullua pidä enää pääruhtinaaksi kutsuttaman, eikä ahnetta herraksi.
Aole e kapa hou ia ka mea lapuwale, he maikai nui, Aole hoi e iia ka mea alunu, he lokomaikai.
6 Sillä tyhmä puhuu tyhmyydessä, ja hänen sydämensä on pahuudesssa; että hän olis ulkokullaisuudessa; ja saarnais Herrasta väärin, että hän sillä isoovaiset sielut nälkään näännyttäis, ja kieltäis janoovaisilta juoman.
No ka mea, e olelo no ke kanaka lapuwale i ka mea lapuwale, A e ohumu no kona naau i ka hewa, Ma ka aia kana hana ana, a olelo ino ku e ia Iehova, E hoonele i ka naau o ka poe pololi. A e hoopau i ka wai o ka mea makewai.
7 Sillä ahneen hallitus ei ole muu kuin vahinko; sillä hän löytää kavaluuden hävittääksensä raadollisia väärillä sanoilla, silloinkin kun köyhä oikeuttansa puhuu.
He hewa na mea hana o ka mea alunu; Imi no oia i na manao hewa, E hookaumaha i ka poe poino i na olelo wahahee, I ka poe popilikia hoi e olelo ana ma ka pololei.
8 Mutta toimellinen päämies pitää toimellisia neuvoja; ja toimellisissa menoissa hän vahvana pysyy.
Aka, o ka mea lokomaikai, imi no oia i ka lokomaikai, A ma ka lokomaikai oia e kupaa ai.
9 Nouskaat, te suruttomat vaimot, kuulkaat minun ääntäni; te rohkiat tyttäret, ottakaat korviinne minun puheeni.
E na wahine e noho nanea ana, E ku mai iluna, e hoolohe hoi i ko'u leo; E na kaikamahine makau ole, e haliu pepeiao mai i ka'u olelo.
10 Ajastajan ja päivän perästä pitää teidän vapiseman, jotka niin rohkiat olette; sillä ei tule yhtään viinan eloa, eikä tule yhtään kokoomusta.
No ka makahiki a keu ko oukou haalulu ana, E na wahine makau ole; No ka mea, e pau auanei ka ohi hua waina ana, Aole e hiki mai ka hooiliili ai ana.
11 Peljästykäät, te suruttomat vaimot, vaviskaat, te rohkiat; te riisutaan, paljastetaan ja kupeista vyötetään.
E haalulu oukou, e ka poe e noho nanea ana, E weliweli hoi oukou, ka poe makau ole; E wehe i ko oukou lole, a e ku kohana, a e kaei i na puhaka.
12 Rinnoille lyödään valittaen ihanaisista pelloista ja hedelmällisistä viinapuista.
E nui auanei ka uwe ana no na waiu, A no na mahinaai maikai, a no ke kumuwaina hua nui.
13 Sillä minun kansani pellossa pitää orjantappurat ja ohdakkeet kasvaman; niin myös kaikissa ilohuoneissa, iloisessa kaupungissa.
Ma ka aina o ko'u poe kanaka, E ulu mai no ke kakalaioa, a me ka laau ooi, Maluna hoi o na hale olioli a pau, Iloko o ke kulanakauhale e olioli ana.
14 Sillä salit pitää hyljättämän, ja kansan paljous kaupungissa pitää vähenemän; niin että tornit ja linnat pitää tuleman ijankaikkiseksi luolaksi, ja metsän pedoille iloksi, ja laumoille laitumeksi;
No ka mea, e haaleleia auanei na halealii, A e neoneo no hoi ke kulanakauhale o na kanaka lehulehu; O ka puu a me ka halekiai e lilo no i ana mau loa, I mea hoi e olioli ai na hoki hihiu, I wahi hoi e hanai ai i na holoholona;
15 Siihenasti että Henki korkeudesta vuodatetaan meidän päällemme: silloin tulee korpi peltomaaksi, ja peltomaa luetaan metsäksi.
A nininiia ka Uhane mailuna mai maluna o kakou, A lilo ka waonahele i mahinaai hua nui, A manaoia hoi ka mahinaai hua nui, he ululaau.
16 Ja oikeus asuu korvessa, ja vanhurskaus peltomaassas;
Alaila, e noho no ka pono ma ka waonahele, A e hoomau no hoi ka maikai ma ka mahinaai hua nui.
17 Ja vanhurskauden työ on rauha, ja vanhurskauden hyödytys ijankaikkinen hiljaisuus ja lepo.
E lilo no ka hana pono ana i mea e malu ai, A o ka hope o ka maikai, he kuapapanui mau loa, a me ka malu.
18 Niin että minun kansani on asuva rauhan huoneessa, turvallisissa majoissa ja jalossa levossa.
E noho no ko'u poe kanaka ma na wahi kuapapanui, A ma na hale hoi i hoomaluia, A ma na wahi hoomaha o ka malu.
19 Mutta rakeet pitää oleman alhaalla metsissä; ja kaupungin pitää alhaalla mataloissa paikoissa oleman.
Aka, e haule mai no ka hua hekili, I ke kuaia ilalo o ka ululaau; A i kahi haahaa e hoohaahaaia'i ke kulanakauhale.
20 Hyvin teidän menestyy, jotka kylvätte joka paikassa vetten tykö; ja annatte härkäin ja aasein käydä jaloillansa niiden päällä.
E pomaikai auanei oukou, ka poe lulu hua ma na wahi wai nui, Ma kahi i hoounaia'i ka bipi kaulua a me ka hoki.
