Jesajan 24

1 Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, ja kukistaa, mitä siinä on, ja hävittää sen asuvaiset.

Antahiho, Ra Anumzamo'a ama mopa eri haviza hanigeno, ama mopamo'a ka'ma mopa megahie. Ana nehuno Agra ama mopamofo avugosa eri ruzahe zahu nehuno, vahetamina zamazeri panani hugahie.

2 Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin, herralle niinkuin palveliallekin, emännälle niinkuin piiallekin, myyjälle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajlle niinkuin antajallekin.

Hagi pristi vahe'ma amne vahe'ma, eri'za vahe'ene kva vahe'ene, eri'za a'nanene kva a'nanenena anahu knazanke enerisageno, fenozama mizanesaza vahe'mo'zane, zagore'ma fenozama netraza vahe'mo'zane, zagoma nofi'ma nehaza vahe'mo'zane zagoma nofite'ma netraza vahe'mo'zanena anazanke hu'za anahu knazanke erigahaze. Ana zanke hu'za vahe'zama erite'za nezamiza vahe'mo'zane, vahe'zama eneriza vahe'mo'zanena anahu' knazanke erigahaze.

3 Sillä maan pitää peräti tyhjäksi ja kokonansa ryöstetyksi tuleman; sillä Herra on tämän sanonut.

Ama mopamo'a havizantfa huno mago'zana omanena, ka'ma koka megahie. Ra Anumzamo ama ana nanekea hu'ne.

4 Maa on surkia ja hävitetään, maa pelehtyy ja häviää; kansan ylimmäiset nääntyvät maassa.

Ama mopamo'a hagege huno haviza nehina, asunku nehuno zavi krafa hugahie. Ana nehina ama mopafima zamagine vahe'ma nemaniza vahe'mokizmi zamagimo'a fanane hugahie.

5 Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sillä he tekevät lakia vastaan ja muuttavat säädyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.

Ama mopafima nemaniza vahe'mo'za ama mopa eri haviza hu'naze. Na'ankure zamagra Anumzamofo kasegene tra kenena runetagre'za Anumzamo'ma zamagranema mevava huhagerafi huvempa kema huhagerafi'nea kea ruhantagi'naze.

6 Sentähden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset hävitetään; sentähden maan asuvaiset kuivettuvat, niin että vähä jää väkeä.

E'ina hu'negu Anumzamo'a ama mopa sifna hunteno azeri haviza nehige'za, ama mopafima mani'naza vahe'mo'zama havi zamavu'zamava'ma hu'naza zamofo nona'a knazana eri'za fri vagarazage'za osi'a naga mani'naze.

7 Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka sydämestänsä iloisina olivat, huokaavat.

Hagi kasefa wainimoza zavi krafa nehazageno, waini nofimo'enena kasrine. Ana hige'za waini tima nene'za muse zagame'ma nehaza vahe'mo'za karagi ru'naze.

8 Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu, kanteleiden riemu loppuu.

Hagi nase'nasepamofo agasasamo'a vagaregeno, hapu zavenanema nehe'zama musema nehaza zana vagare'ne.

9 Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyvä juoma on karvas juoville.

Hagi waini tina ne'nazanagi muse zagamera osu'naze. Na'ankure waini timo'a zamagitera akahe'ne.

10 Tyhjä kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksikään sinne mene.

Hazenke zamo'ma avimate'nea kumamo'a fragu vazino evuramigeno ka'ma koka megeno, nontamimofo kafaramimo'a erigi vagare'neankino, mago vahe'mo'a ana nontamimpina uofregahie.

11 Viinan puutteen tähden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.

Ama mopafima musenkasema nehaza zana hago vagare'ne. Ana hige'za kumamofo karampi mani'ne'za musema nehaza wainigura krafa hu'za kezati'naze.

12 Ei ole muuta jäänyt kaupunkiin kuin hävitys, ja portit ovat autiot.

Hagi rankumamo'a havizantfa higeno, ana kumamofo kahamo'a tamana tamanu huno evurami'ne.

13 Sillä kansalle tapahtuu myös maassa niinkuin öljypuillekin, koska siitä on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.

Anahu kna avu'ava zamoke, ana maka mopafima nemaniza vahepina fore hutere hugahie. Olivi rgama tagige, grepi rgama tagite'za osi'a ragama atrazageno zafare menege'za neragizankna hu'za osi'a vahe manigahaze.

14 Ne korottavat äänensä ja iloitsevat; Herran kunniasta he iloitsevat, hamasta merestä asti.

Hagi anama hanige'za zamagra zamagerura erisga hu'za muse zagame hugahaze. Ana nehanage'za zage fre kazigama nemaniza vahe'mo'za Ra Anumzamofo hihamu hankave'agura ranke hu'za Agi'a ahentesga hugahaze.

15 Niin kiittäkäät nyt Herraa laaksoissa, luodoissa Herran, Israelin Jumalan nimeä.

E'ina hu'negu maka vahe'ma zage hanati kazigama nemani'za vahe'mota Ra Anumzamofona agi'a ahentesga nehinkeno, hageri ankenama nemaniza vahe'mota Ra Anumzana Israeli vahe'mokizmi Anumzamofona Agi'a ahentesga huta ra agi amigahaze.

16 Me kuulemme kiitosvirren maailman äärestä, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pitää sanoman: miksi minä olen niin laiha? miksi minä olen niin laiha? voi minua! sillä ylönkatsojat ylönkatsovat, ja ylönkatsojat ylönkatsovat,

Hagi mopama ome atre eme atrema hu kazigatira muse zagame'ma nehazana, amanahu zagame nehazanki antahiho. Fatgo avu'avazama nehia Anumzamofona agi'a ahentesga nehune hu'za hu'naze. Hianagi nagra amanage hu'na hu'noe, nasunku huanki'na musena nosu'na haviza hu'na amne zankna hugahue. Na'ankure nagrama koana, havi zamavuzmava nehu'za havige nehaza vahe'mo'za, mago'ene vahera rezmatga nehu'za, zamazeri haviza nehazanki, ina vaheku knare vahera mani'ne huta antahimigahune.

17 Sentähden tulee teidän asuvainne päälle maassa hämmästys, kuoppa ja paula.

Ama mopafima mani'naza vahe'mota tamagri'ma tamazeri tamagogofe'nia zamo'ene krifumo'ene kukomo'enena tamazerinaku tamavega ante'naze.

18 Ja jos joku pakenis hämmästyksen huutoa, niin hän kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos hän pääsee kuopasta ylös, niin hän kuitenkin käsitetään paulaan, sillä korkeuden akkunat avataan, ja maan perustukset vapisevat.

Hagi knazama esania zamofo agasasankema nentahino koro'ma freno vania vahe'mo'a, kerifi uramigahie. Ana hanigeno iza'o ana kerifinti'ma atiramino koro'ma fre'nia vahera kukomo azeri antarako hugahie. Anami monamo'a ruhagaro nehanigeno, ama mopamo'ma rigama anteno me'nea tramo'a kaza hugahie

19 Maan käy aivan pahoin: ei sen pidä ollenkaan menestymän, vaan pitää peräti raukeaman.

Ana nehanigeno mopamo'a kekokako huno atamana huneraminigeno, mopamo'a rutragino vuno eno nehanigeno, tusiza huno mopamo'a tore tore hugahie.

20 Maan pitää kovin hoiperteleman niinkuin juopuneen, ja vietämän pois niinkuin majan; sillä sen pahat teot painavat sen, niin että sen pitää lankeeman, ja ei enään nouseman.

Anama nehanigeno'a ama mopamo'a, vahe'mo negi ti ne'neno antifi omere emere hiaza nehuno, tusi'a zaho'mo mago osi nonte zaho erigeno, masete otite hiaza hugahie. Hagi ama mopafi vahe'mofo ke ontahi zamavu'zmavamo hanigeno, mopamo'a evuramino mago'enena ete oraotigahie.

21 Silloin on Herra etsivä sitä korkiaa sotaväkeä, joka korkeudessa on, ja maan kuninkaita, jotka ovat maan päällä.

Hagi ana knafina Ra Anumzamo'a anami monafima nemaniza havi ankero vahe'ene, ama mopafi kini vahetamina zamazeri haviza hugahie.

22 Että he kootaan yhteen niinkuin kuopassa sidotut, ja pitää oleman suljetut vankeudessa, ja suuren ajan perästä taas etsittämän.

Ana nehuno murigampi vahe zamavare vazi'za kina huzmantazaza huno, Ra Anumzamo'a magopi zamavare atru huno kina huzmantegahie. Ana hanige'za zazate manitesnageno, henka knazana zamigahie.

23 Ja kuun pitää häpeemän, ja auringon ujoileman, koska Herra Zebaot on tuleva kuninkaaksi Zionin vuorella ja Jerusalemissa; ja hänen vanhimpainsa edessä pitää kunnia oleman.

Hagi ikamo'a kizmankizma nehanigeno, zagemo'a agazegu hugahie. Na'ankure Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a Saioni agonafi Jerusalemi kumate kinia emanino vahera kegava hugahie. Ana hanigeno Agri masazamo'a, Jerusalemi kumate ugota kva vahe'amofo zamavuga me'nesnige'za kegahaze.