Jesajan 22
1 Tämä on Näkylaakson kuorma: mikä sinun nyt on, että te niin kaikki olette astuneet kattoin päälle?
KA wanana no ke awawa o ka ikeana, Heaha kau i keia wa, I pii ai oukou a pau iluna o na kaupaku hale?
2 Sinä olet täynnä humua: kaupunki täynnä väkeä, iloinen kaupunki: sinun lyötys ei ole miekalla lyödyt, ja ei ole kuolleet sodassa.
O oe ka mea i walaau no ka lako, Ke kulanakauhale wawa nui, Ke kulanakauhale olioli; O kou poe i lukuia, aole lakou i lakuia i ka pahikaua, Aole lakou i make i ka hoouka ana.
3 Vaan kaikki sinun päämiehes ovat poikenneet joutsesta pois, ja ovat vangitut; kaikki kuin sinussa löyttiin, ovat vangitut, ja kauvas paenneet.
Ua auhee pu aku no kou poe luna a pau, Ua pio lakou i ka poe pana; O ka poe a pau i loaa maloko ou, ua pio lakou, Ua hee no hoi, mai kahi loihi mai.
4 Sentähden minä sanon: menkäät pois minun tyköäni, antakaat minun itkeä vaikiasti; älkäät ahkeroitko lohduttaa, minun kansani tyttären hävityksen tähden.
Nolaila au i olelo ai, E huli ae oukou mai o'u aku nei, e uwe nui loa ana au: Mai hooikaika e hoomaha mai ia'u, No ka lukuia o ke kaikamahine o ko'u poe kanaka.
5 Sillä se on kapinan, sortamisen ja surun päivä Herralta, Herralta Zebaotilta, Näkylaaksossa muurien kukistamisen tähden, ja huudon tähden vuorella;
No ka mea, he la haunaele keia, A me ka hahi ana, a me ka pilikia, Na ka Haku, na Iehova o na kaua ma ke awawa o ka ikeana, Ua wawahiia ka pa, olo ae la ka pihe a kuahiwi.
6 Että Elam lähtee viinellä, vaunuilla, väellä, ratsasmiehillä, ja Kir välkkyy kilvistä.
Ke amo nei o Elama i ke aapua, Me na kanaka iloko o ke kaakaua a me na hololio, A unuhi o Kira i ka palekaua.
7 Ja tapahtuu, että sinun valitut laaksos ovat täynnä vaunuja; ja ratsastajat sioittavat itsensä portin eteen.
E piha auanei i na kaakaua kou mau awawa i makemakeia, A e hoomakaukau na hololio e hoouka ma ka pukapa.
8 Silloin pitää Juudan peite avattaman, että aseet nähdään silloin metsähuoneessa.
Wehe ae la oia i ka mea i uhi ai i ka Iuda, A ia la nana aku la oe ma ka hale kahikokaua o ka ululaau,
9 Ja te olette näkevä monta reikää Davidin kaupungissa; ja kokootte veden alimmaiseen lammikkoon.
A ike no hoi oukou i na wahi naha o ke kulanakauhale o Davida, ua nui; A hoohui oukou i na wai o ka waipuna lalo,
10 Teidän pitää lukeman huoneet Jerusalemissa, ja teidän pitää jaottaman huoneet vahvistaaksenne muureja.
Ua helu oukou i na hale o Ierusalema, Ua wawahi oukou i na hale i mea e hoopaa ai i ka papohaku.
11 Ja teidän pitää tekemän vesihaudan molempain muurien välille, vanhan kalalammin vedestä; kuitenkin ette katso häntä, joka tämän tekee, ettekä katsele sitä, joka senkaltaisia on kaukaa toimittanut.
A hana no oukou i lokowai mawaena o na pa elua, No ka wai o ka waipuna kahiko; Aole oukou i nana aku ma ka Mea nana ia i hana. Aole oukou i manao aku i ka Mea nana ia i hooponopono i ka wa kahiko.
12 Sentähden antaa Herra, Herra Zebaot, silloin julistaa, että itketään ja murehditaan, ja hiukset ajellaan ja puetaan säkkiin.
Ia la, hea mai no ka Haku, o Iehova o na kaua, E uwe, a e kumakena, I ka ohule ana, a me ke kaei kapa inoino.
13 (Vaikka nyt) katso, ilo ja riemu, teurastaa härkiä, tappaa lampaita, syödä lihaa, juoda viinaa, (ja sanoa): syökäämme ja juokaamme, meidän pitää kuitenkin huomenna kuoleman.
Aia hoi, he olioli, a me ka hauoli, E kalua ana i na bipi, e pepehi ana hoi i na hipa, E ai ana i ka io, e inu ana hoi i ka waina: E ai kakou, e inu hoi, no ka mea, apopo e make ana kakou.
14 Tämä on, (sanoo) Herra Zebaot, minun korvilleni tullut: mitämaks, jos minä tämän pahan teon annan anteeksi, siihenasti kuin te kuolette, sanoo Herra, Herra Zebaot.
Na Iehova o na kaua i hoike mai maloko o ko'u mau pepeiao, Aole e kalaia keia hewa o oukou, a make oukou, Wahi a ka Haku, o Iehova o na kaua,
15 Näin sanoo Herra, Herra Zebaot: mene tavarahuoneen haltian Sebnan tykö ja sano hänelle:
Olelo mai ka Haku, o Iehova o na kaua, penei, O hele, a hiki aku oe i keia puuku ia Sebena i ka mea maluna o ka hale, a e olelo aku,
16 Mitä sinun tässä on, kenenkä oma sinä olet? ettäs annat hakata itselles haudan niinkuin se, joka hakkauttaa itsellensä haudan korkeuteen, ja olet niinkuin se, joka antaa itsellensä tehdä asumasian vuorelle?
Heaha kau ia nei, a owai hoi kou poe maanei, I kalai ai oe i hale kupapau nou maanei? Ua kalai no oia i hale kupapau nona ma kahi kiekie, Ua pao hoi oia i hale nona maloko o ka pohaku.
17 Katso, Herra ajaa sinun pois, niinkuin väkevä mies heittää jonkun pois, ja peittää sinun kokonansa,
Aia hoi e kipaku no o Iehova ia oe, He kipaku ino loa ana, E oiaio no e uhi mai oia ia oe.
18 Ja pyörittää sinun kohta, ja peräti niinkuin kierikan aukialle kedolle; siellä sinun pitää kuoleman, siellä pitää sinun kalliit vaunus, sinun Herras huoneen kanssa, tuleman häväistykseksi.
E olokaa no oia ia oe me he mea poepoe la, E kaa aku ana i ka aina palahalaha ma na aoao; Malaila oe e make ai, A malaila e lilo ai kou mau kaakaua nani, i mea e hilahila ai ka hale o kou haku.
19 Ja minä kukistan sinun säädystäs, ja sinä pannaan pois viraltas.
E kipaku aku wau ia oe mai kou wahi aku, Mai kou wahi aku oia e kaili aku ai ia oe.
20 Ja silloin pitää tapahtuman, että minä kutsun palveliani Eliakimin, Hilkian pojan,
A hiki aku ia la, E hea aku wau i ka'u kauwa, ia Eliakima i ke keiki a Hilekia;
21 Ja panen hänen yllensä sinun hamees, ja vyötän hänen sinun vyölläs, ja annan sinun valtas hänelle; että hän on niiden isä, jotka Jerusalemissa ja Juudan huoneessa asuvat.
A e hoaahu aku wau ia ia i kou aahu, A e kaei aku wau ia ia me kou kaei, A e haawi aku wau i kou alii ana iloko o kona lima, A e lilo ia i makua no ka poe e noho la ma Ierusalema, A no ko ka hale o ka Iuda.
22 Ja panen Davidin huoneen avaimen hänen olallensa, että hän avaa, ja ei kenkään sulje, että hän sulkee, ja ei kenkään avaa.
E kau no wau i ke ki o ka hale o Davida ma kona poohiwi, A nana no e wehe, aohe mea nana e pani, A nana no e pani, aohe mea nana e wehe.
23 Ja lyön hänen niinkuin naulan vahvaan paikkaan; ja hänellä on oleva kunnian istuin, hänen isänsä huoneessa,
A e hoopaa aku au ia ia me he makia la ma kahi paa, A e lilo ia i nohoalii nani loa no ko ka hale o kona makua.
24 Että hänen päällensä ripustetaan kaikki hänen isänsä huoneen kunnia, lapset ja lasten lapset, kaikki pienet kappaleet, juoma-astiat, ja kaikkinaiset kanteleet.
A e kau no lakou maluna ona i ka nani a pau o ka hale o kona makua; O na mamo, a me na pua, o na kiaha uuku a pau, Mai na kiaha bola maikai a pau, a i na kiaha lepo a pau.
25 Silloin, sanoo Herra Zebaot, naula pitää otettaman pois, joka vahvassa paikassa on, niin että hänen pitää rikkoontuman, lankeeman, putooman, ja se kuorma kuin hänen päällänsä on, pitää hukkuman; sillä Herra sen sanoo.
A hiki aku ia la, wahi a Iehova o na kaua, E unuhiia ka makia i hoopaaia ma kahi paa, E kuaia ia ilalo a e hina hoi; A e hoopauia auanei ka mea i kauia maluna ona, No ka mea, ua olelo mai o Iehova.
