Jesajan 22
1 Tämä on Näkylaakson kuorma: mikä sinun nyt on, että te niin kaikki olette astuneet kattoin päälle?
The burden of the valley of vision. What aileth thee now, that thou art wholly gone up to the housetops?
2 Sinä olet täynnä humua: kaupunki täynnä väkeä, iloinen kaupunki: sinun lyötys ei ole miekalla lyödyt, ja ei ole kuolleet sodassa.
O thou that art full of shoutings, a tumultuous city, a joyous town; thy slain are not slain with the sword, neither are they dead in battle.
3 Vaan kaikki sinun päämiehes ovat poikenneet joutsesta pois, ja ovat vangitut; kaikki kuin sinussa löyttiin, ovat vangitut, ja kauvas paenneet.
All thy rulers fled away together, they were bound by the archers: all that were found of thee were bound together, they fled afar off.
4 Sentähden minä sanon: menkäät pois minun tyköäni, antakaat minun itkeä vaikiasti; älkäät ahkeroitko lohduttaa, minun kansani tyttären hävityksen tähden.
Therefore said I, Look away from me, I will weep bitterly; labour not to comfort me, for the spoiling of the daughter of my people.
5 Sillä se on kapinan, sortamisen ja surun päivä Herralta, Herralta Zebaotilta, Näkylaaksossa muurien kukistamisen tähden, ja huudon tähden vuorella;
For it is a day of discomfiture, and of treading down, and of perplexity, from the Lord, the LORD of hosts, in the valley of vision; a breaking down of the walls, and a crying to the mountains.
6 Että Elam lähtee viinellä, vaunuilla, väellä, ratsasmiehillä, ja Kir välkkyy kilvistä.
And Elam bare the quiver, with chariots of men [and] horsemen; and Kir uncovered the shield.
7 Ja tapahtuu, että sinun valitut laaksos ovat täynnä vaunuja; ja ratsastajat sioittavat itsensä portin eteen.
And it came to pass, that thy choicest valleys were full of chariots, and the horsemen set themselves in array at the gate.
8 Silloin pitää Juudan peite avattaman, että aseet nähdään silloin metsähuoneessa.
And he took away the covering of Judah; and thou didst look in that day to the armour in the house of the forest.
9 Ja te olette näkevä monta reikää Davidin kaupungissa; ja kokootte veden alimmaiseen lammikkoon.
And ye saw the breaches of the city of David, that they were many: and ye gathered together the waters of the lower pool.
10 Teidän pitää lukeman huoneet Jerusalemissa, ja teidän pitää jaottaman huoneet vahvistaaksenne muureja.
and ye numbered the houses of Jerusalem, and ye brake down the houses to fortify the wall.
11 Ja teidän pitää tekemän vesihaudan molempain muurien välille, vanhan kalalammin vedestä; kuitenkin ette katso häntä, joka tämän tekee, ettekä katsele sitä, joka senkaltaisia on kaukaa toimittanut.
ye made also a reservoir between the two walls for the water of the old pool: but ye looked not unto him that had done this, neither had ye respect unto him that fashioned it long ago.
12 Sentähden antaa Herra, Herra Zebaot, silloin julistaa, että itketään ja murehditaan, ja hiukset ajellaan ja puetaan säkkiin.
And in that day did the Lord, the LORD of hosts, call to weeping, and to mourning, and to baldness, and to girding with sackcloth:
13 (Vaikka nyt) katso, ilo ja riemu, teurastaa härkiä, tappaa lampaita, syödä lihaa, juoda viinaa, (ja sanoa): syökäämme ja juokaamme, meidän pitää kuitenkin huomenna kuoleman.
and behold, joy and gladness, slaying oxen and killing sheep, eating flesh and drinking wine: let us eat and drink, for tomorrow we shall die.
14 Tämä on, (sanoo) Herra Zebaot, minun korvilleni tullut: mitämaks, jos minä tämän pahan teon annan anteeksi, siihenasti kuin te kuolette, sanoo Herra, Herra Zebaot.
And the LORD of hosts revealed himself in mine ears, Surely this iniquity shall not be purged from you till ye die, saith the Lord, the LORD of hosts.
15 Näin sanoo Herra, Herra Zebaot: mene tavarahuoneen haltian Sebnan tykö ja sano hänelle:
Thus saith the Lord, the LORD of hosts, Go, get thee unto this treasurer, even unto Shebna, which is over the house, [and say],
16 Mitä sinun tässä on, kenenkä oma sinä olet? ettäs annat hakata itselles haudan niinkuin se, joka hakkauttaa itsellensä haudan korkeuteen, ja olet niinkuin se, joka antaa itsellensä tehdä asumasian vuorelle?
What doest thou here? and whom hast thou here, that thou hast hewed thee out here a sepulchre? hewing him out a sepulchre on high, graving an habitation for himself in the rock!
17 Katso, Herra ajaa sinun pois, niinkuin väkevä mies heittää jonkun pois, ja peittää sinun kokonansa,
Behold, the LORD will hurl thee away violently as a [strong] man; yea, he will wrap thee up closely.
18 Ja pyörittää sinun kohta, ja peräti niinkuin kierikan aukialle kedolle; siellä sinun pitää kuoleman, siellä pitää sinun kalliit vaunus, sinun Herras huoneen kanssa, tuleman häväistykseksi.
He will surely turn and toss thee like a ball into a large country; there shalt thou die, and there shall be the chariots of thy glory, thou shame of thy lord’s house.
19 Ja minä kukistan sinun säädystäs, ja sinä pannaan pois viraltas.
And I will thrust thee from thine office, and from thy station shall he pull thee down.
20 Ja silloin pitää tapahtuman, että minä kutsun palveliani Eliakimin, Hilkian pojan,
And it shall come to pass in that day, that I will call my servant Eliakim the son of Hilkiah:
21 Ja panen hänen yllensä sinun hamees, ja vyötän hänen sinun vyölläs, ja annan sinun valtas hänelle; että hän on niiden isä, jotka Jerusalemissa ja Juudan huoneessa asuvat.
and I will clothe him with thy robe, and strengthen him with thy girdle, and I will commit thy government into his hand: and he shall be a father to the inhabitants of Jerusalem, and to the house of Judah.
22 Ja panen Davidin huoneen avaimen hänen olallensa, että hän avaa, ja ei kenkään sulje, että hän sulkee, ja ei kenkään avaa.
And the key of the house of David will I lay upon his shoulder; and he shall open, and none shall shut; and he shall shut, and none shall open.
23 Ja lyön hänen niinkuin naulan vahvaan paikkaan; ja hänellä on oleva kunnian istuin, hänen isänsä huoneessa,
And I will fasten him as a nail in a sure place; and he shall be for a throne of glory to his father’s house.
24 Että hänen päällensä ripustetaan kaikki hänen isänsä huoneen kunnia, lapset ja lasten lapset, kaikki pienet kappaleet, juoma-astiat, ja kaikkinaiset kanteleet.
And they shall hang upon him all the glory of his father’s house, the offspring and the issue, every small vessel, from the vessels of cups even to all the vessels of flagons.
25 Silloin, sanoo Herra Zebaot, naula pitää otettaman pois, joka vahvassa paikassa on, niin että hänen pitää rikkoontuman, lankeeman, putooman, ja se kuorma kuin hänen päällänsä on, pitää hukkuman; sillä Herra sen sanoo.
In that day, saith the LORD of hosts, shall the nail that was fastened in a sure place give way; and it shall be hewn down, and fall, and the burden that was upon it shall be cut off; for the LORD hath spoken it.
