< Jesajan 21 >
1 Tämä on korven kuorma meren tykönä: niinkuin tuulispää tulee etelästä, joka kääntää ylösalaisin, niin se tulee korvesta, kauhiasta maasta.
Babylon chung changa hiche thuhil hi kahenga ahunge- twikhanglen gal'a nelgam: Nelgam a konin vangsetna nasatah ging lullul iin nachunga chudin ahungsuh in, Negev akon chingpei in anen aboh apeilut abangin ahi.
2 Sillä minulle on osoitettu kova näky: pettäjä tulee toista vastaan, hävittäjä toista vastaan. Mene ylös Elam, piiritä heitä Madai: minä lopetan kaikki hänen huokauksensa.
Tijat umtah khat gaovin kamun ahi: Mi lhem lha pan mi alheplhah leh misumang pan mi asuhmang kamun ahi. Chetouvin Elamite mite, Medeste, gasat unlang umkhum un. Babylon ten hahsatna asosah u kasuh beiding ahi.
3 Sentähden ovat minun kupeeni täynnä kipua, ja ahdistus on minun käsittänyt, niinkuin lapsen synnyttäjän ahdistus; minä kyyristän minuni, koska minä sen kuulen, ja peljästyn, koska minä sen näen.
Ka oisung anan, meiya kikahsah bangin ana e. Gimna sangtah natna kachunga ahung um'in, naosonat vei kabangin ahi. Pathen thilgon ho kajah teng katha alhasam in ahi; Muding jong kichat nan kadimin ahi.
4 Minun sydämeni vapisee, kauhistus on minun peljättänyt; sentähden ei ole minulla ollut suloisella yöllä yhtään lepoa.
Ka lunggel a kichi ah in, kalungchang alhai thojeng in ahi. Nilhah hung hiding ngahlel in ka um'in, ahin khojin ding tijatnan kadim kitnin ahi.
5 Valmista pöytä, anna valvojain valvoa, syö, juo: nouskaat te pääruhtinaat ja voidelkaat kilvet.
Ven! Anja nehding lentah in agong un ahi. Samul pon sa tah mipi ho touna din aphaovin ahi. Mijousen aneuvin, adonuvin ahi. Ahin mang gam diu ahi! Galvon ho kimat unlang, galsat din kigou vun. Nangho nahung sat u ahi!
6 Sillä Herra sanoo näin minulle: mene ja toimita vartio, joka katselis ja ilmoittais.
Hiche kah sungin, Pakai in kahenga ahung seije, “Khopi bang ho a khongah koijun. Mu aneile hung ao hen.
7 Mutta hän näki ratsastajat ajavan ja menevän aaseilla ja kameleilla, ja piti siitä visun vaarin.
Sakol hon akai sakol kangtalai ho vehen lang, sangan leh sangonsang chunga touho phaten vehen. Khongah pachu kiging sadem in umhen.”
8 Ja hän huusi niinkuin jalopeura: Herra, minä olen vartiolla yli päivää, ja olen minun vartiollani kaikki yöt:
Hichun khongahpa chu ahung ao in, “Ka Pakai, nisim in khongana chungsang a kana dingin, jan simin ka khonga namun a kana umden jin ahi.”
9 Ja katso, siellä tulee yksi vaunuissa ja kaksi ratsahin, joka vastaa ja sanoo: kaatunut, kaatunut on Babylon, ja kaikki hänen jumalainsa kuvat lyötiin maahan.
Tun achainan-ven! Sakol min sakol kangtalai ahin kai chunga toupa khu ahunge. “Hichun khongah pan ahinsei jin, “Babylon chu alhutai, alhutai! Babylon lim semthu hojouse tol lhanga akisukeh gam tai!”
10 O minun tappamiseni ja minun riiheni permanto! mitä minä olen Herralta Zebaotilta, Israelin Jumalalta, kuullut, sen minä teille ilmoitan.
Vo kamite, ka chilsa leh asi banga kajap dohsa, van janel Pakai seiho jouse chu kasei peh nahitao ve, Israel Pathen in eiseipeh ho jouse chu.
11 Tämä on Duman kuorma: Seiristä huudetaan minua: vartia, mitä yö kuluu? vartia, mitä yö kuluu?
Edom chung chang thuhil chu kahenga ahunge; Edom mikhat nin eikou jing jeng in, “Khongahpa jingkah hung lhunna ding sot nalai am? Etih leh jan hi kichai ding ham?”
12 Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin vielä yö on; jos te vielä kysytte, niin teidän pitää vielä sitte palajaman ja taas kysymän.
Khongahpan adonbut in, “Jingkah chu ahunge, ahin jan hi hunglhung paiding ahitai. Doh kit ding nanop leh, hung kilen lang dongin.”
13 Tämä on Arabian kuorma: teidän pitää yötymän Arabian metsässä, Dedanimin tiellä.
Arabia chung changa thuhil hitihin ahung e: Dedan akon aw kholjin ho, Arabia nelgam a chun kiselun
14 Kantakaat vettä janoovaa vastaan, te jotka asutte Temanin maassa: taritkaat pakenevaisille leipää.
O Tema mite, mipi dangchah hodin twi hin domun, gal jam thachol hodin nehding an peuvin.
15 Sillä he pakenevat miekkaa, paljasta miekkaa, jännitettyä jousta ja isoa sotaa.
Amaho hi chemjam akon, thalpi akon, leh gal tijat akon hung jam ahiuve.
16 Sillä näin sanoo Herra minulle: vielä nyt vuosi, niinkuin palkollisen vuodet ovat, niin pitää kaiken Kedarin kunnian hukkuman.
Pakai in kahenga hiti hin aseije, “Kum khat sunga, nisim a simin, Kedar loupina jouse hung bei ding ahi.
17 Ja jääneet ampujat, väkevät Kedarin lapsista, pitää vähemmäksi joutuman; sillä Herra Israelin Jumala on sen sanonut.
Thalkap mi hangsan themkhat bou sohcha ding ahi. Keima, Pakai, Israel Pathen in kaphon doh ahi!”