< Hoosean 5 >

1 Kuulkaat siis papit, ja Israelin huone, ottakaat vaari, ja ota korviis sinä kuninkaan huone; sillä tuomio pitää tuleman teidän päällenne, te, jotka Mitspassa paulan ja levitetyn verkon Taborissa virittäneet olette.
“Kowos mwet tol, lohng ma inge. Mwet Israel, kowos in lohang akwoye. Kowos mwet ke sou lun tokosra, porongo. Kowos enenu in orekmakin nununku suwohs — ke ma inge ac fah nununkeyuk kowos. Kowos oana sie sruhf in acn Mizpah, oana sie nwek elakelik Fineol Tabor,
2 Ne luopuvaiset teurastavat sangen paljon; sentähden tulee minun heitä kaikkia rangaista.
oana sie luf na loal in Siti Acacia, ac nga fah kai kowos nukewa.
3 Kyllä minä tunnen Ephraimin, ja ei Israel ole minun edestäni peitetty; että Ephraim on nyt portto ja Israel saastainen.
Nga arulana etu ouiya lun mwet Israel — elos tia ku in wikla likiyu. Tiana pwaye insialos nu sik. Elos arulana fohkfokla, ac tia fal in alu nu sik.”
4 Ei he ajattele palata Jumalansa tykö; sillä huoruuden henki on heidän sydämessänsä, ja ei he tottele Herraa.
Ma koluk ma mwet uh oru pa ikololosi in tia folokla nu yurin God lalos. Lungse lalos in alu nu ke ma sruloala sruokolosi ku, pwanang elos tia akilen LEUM GOD.
5 Sentähden pitää Israelin ylpeys hänen kasvoinsa edessä nöyryytettämän; ja Israel ja Ephraim pitää pahain tekoinsa tähden lankeeman; Juudan pitää myös heidän kanssansa lankeeman.
Filang lun mwet Israel folokyang lainulos. Ma koluk lalos oru elos tukulkul ac ikori, ac mwet Judah welulos ikori.
6 He menevät sitte etsimään Herraa lampaillansa ja karjallansa, vaan ei heidän pidä sittekään häntä löytämän; hän on itsensä heiltä kääntänyt pois.
Elos us sheep ac cow natulos in kisakin nu sin LEUM GOD, a wangin sripa. Elos koflana konalak, mweyen El ngetla lukelos.
7 He ovat rikkoneet Herraa vastaan ja synnyttäneet vieraita lapsia; sentähden pitää myös uuden kuun syömän heitä ynnä heidän osainsa kanssa.
Elos tia pwaye nu sin LEUM GOD; tulik natulos tia ma natul. Ke ma inge elos, ac acn selos, ac fah sa na kunausyukla.
8 Soittakaat basunaa Gibeassa, soittakaat torvea Ramassa, huutakaat Betavenissa: Sinun jälkees Benjamin!
Ukya mwe ukuk lun mweun in acn Gibeah! Sulkakin kusen mweun in acn Ramah! Akyokye pusren sasa lun mweun in acn Bethaven! Mwet Benjamin, kowos in fahsrot nu ke mweun!
9 Sillä Ephraimin pitää rangaistuksen päivänä kylmillä oleman; josta minä Israelin sukukuntia uskollisesti olen neuvonut.
Len in kai ac fah tuku, na Israel ac fah sikiyukla. Mwet Israel, nga fahk na pwaye lah ma inge ac sikyak!
10 Juudan päämiehet ovat niinkuin rajan siirtäjät; sentähden tahdon minä vihani vuodattaa heidän päällensä, niinkuin veden.
LEUM GOD El fahk, “Nga kasrkusrak, mweyen mwet kol lun Judah elos moklela masrol in acn Israel ac pisrala acn selos. Ke ma inge nga fah okoala kasrkusrak luk nu faclos oana sie sronot.
11 Ephraim kärsii väkivaltaa ja ahdistetaan, joka hänelle oikein tapahtuu; sillä hän antoi itsensä (ihmisten) käskyihin.
Israel el muta ye keok upa. Acn sel na pwaye itukla lukel, mweyen el ngosrngosrlana in sukok kasru selos su tia ku in sang kasru nu sel.
12 Minä olin Ephraimille niinkuin koi, ja Juudan huoneelle turmelus.
Nga fah oana ulac uh nu sin Israel, ac nga fah oana ma kulam nu sin Judah.
13 Mutta kuin Ephraim tunsi sairautensa ja Juuda haavansa, niin Ephraim meni Assyriaan, ja lähetti kuninkaan Jarebin tykö; vaan ei hän voinut teitä auttaa, eikä parantaa teidän haavojanne.
“Ke Israel el tuh liye lah el arulana mas, ac ke Judah el liye kinet kacl sifacna, na Israel el som nu Assyria in siyuk kasru sin tokosra fulat we, tuh tokosra sac el tia ku in akkeyalosla ku unwela kinet kaclos.
14 Sillä minä olen Ephraimille niinkuin julma jalopeura, ja Juudan huoneelle niinkuin nuori jalopeura. Minä, minä itse heitä raatelen, ja menen pois, minä vien heidät pois, ja ei kenkään heitä voi pelastaa.
Nga fah atuyang ac lain mwet Israel ac Judah oana soko lion. Nga fah saclosi nu ke ip srisrik ac siselosla. Ke nga ac amakunulosla, wangin mwet ku in molelosla.
15 Minä menen ja palajan taas sijalleni, siihenasti kuin he syntinsä tuntevat, ja minun kasvojani etsivät; kuin heille pahoin käy, niin heidän pitää varhain minua etsimän (ja sanoman: )
“Nga fah som liki mwet luk nwe ke elos keok fal nu ke ma koluk lalos, ac tuku sukyu. Sahp in keok lalos elos ac srike in koneyuyak.”

< Hoosean 5 >