< Hoosean 5 >

1 Kuulkaat siis papit, ja Israelin huone, ottakaat vaari, ja ota korviis sinä kuninkaan huone; sillä tuomio pitää tuleman teidän päällenne, te, jotka Mitspassa paulan ja levitetyn verkon Taborissa virittäneet olette.
Aw nangcae qaimanawk, tahngai oh! Aw nangcae Israel imthung takohnawk, naa patueng oh! Aw siangpahrang imthung takohnawk, tahngai oh! Nangcae loe lokcaekhaih na tongh o tih; Mizpah ah thaang na patung o moe, Tabor ah palok na payang o.
2 Ne luopuvaiset teurastavat sangen paljon; sentähden tulee minun heitä kaikkia rangaista.
Kai mah nihcae to ka thuitaek boih, toe misa angthawk kaminawk loe kami humhaih bangah athum o.
3 Kyllä minä tunnen Ephraimin, ja ei Israel ole minun edestäni peitetty; että Ephraim on nyt portto ja Israel saastainen.
Ephraim to ka panoek, Israel loe kai khae hoi anghawk ving ai; Aw Ephraim, nang loe vaihi tangzat zaw kami ah nang coeng boeh; Israel loe amhnong boeh.
4 Ei he ajattele palata Jumalansa tykö; sillä huoruuden henki on heidän sydämessänsä, ja ei he tottele Herraa.
A sak o ih hmuen pongah nihcae loe angmacae Sithaw khaeah amlaem o thai ai, tangzat zawh koehhaih palungthin to a tawnh o; to pongah Angraeng to panoek o ai.
5 Sentähden pitää Israelin ylpeys hänen kasvoinsa edessä nöyryytettämän; ja Israel ja Ephraim pitää pahain tekoinsa tähden lankeeman; Juudan pitää myös heidän kanssansa lankeeman.
Israel amoekhaih mah a zaehaih to amtuengsak boeh; to pongah Israel hoi Ephraim loe a zae o haih pongah amthaek hoi; Judah doeh nihcae hoi nawnto amthaek toeng.
6 He menevät sitte etsimään Herraa lampaillansa ja karjallansa, vaan ei heidän pidä sittekään häntä löytämän; hän on itsensä heiltä kääntänyt pois.
Nihcae mah Angraeng pakrong hanah tuunawk, maitawnawk hoi nawnto caeh o tih, toe nihcae mah Anih to hnu o mak ai; anih mah nihcae to angqoi taak ving tih.
7 He ovat rikkoneet Herraa vastaan ja synnyttäneet vieraita lapsia; sentähden pitää myös uuden kuun syömän heitä ynnä heidän osainsa kanssa.
Nihcae loe Angraeng khaeah oep kaom ah khosah o ai, to pongah nihcae loe panoek ai ih kami hoiah payang caa to sak o. Vaihiah angmacae ih khrah kangtha poih mah, angmacae hoi a toep o han ih hmuennawk to paaeh pae king tih boeh.
8 Soittakaat basunaa Gibeassa, soittakaat torvea Ramassa, huutakaat Betavenissa: Sinun jälkees Benjamin!
Gibeach ah tuu takii to ueng oh loe, Ramah ah mongkah to ueng oh! Beth Aven ah tha hoi hang oh, Aw Benjamin, na hnuk bangah khenah.
9 Sillä Ephraimin pitää rangaistuksen päivänä kylmillä oleman; josta minä Israelin sukukuntia uskollisesti olen neuvonut.
Ephraim loe thuitaekhaih niah caehtaak ving tih; kaom tangtang hmuen to Israel acaengnawk boih khaeah kam tuengsak boeh.
10 Juudan päämiehet ovat niinkuin rajan siirtäjät; sentähden tahdon minä vihani vuodattaa heidän päällensä, niinkuin veden.
Judah ukkung angraengnawk loe prae angzithaih thlung la ving kaminawk hoiah anghmong o; to pongah nihcae nuiah palung ka phuihaih tui baktiah ka kraih han.
11 Ephraim kärsii väkivaltaa ja ahdistetaan, joka hänelle oikein tapahtuu; sillä hän antoi itsensä (ihmisten) käskyihin.
Ephraim loe paek ih lok baktiah caeh pongah, lokcaekhaih niah pacaekthlaek o, anih loe poek amrohaih hoiah oh.
12 Minä olin Ephraimille niinkuin koi, ja Juudan huoneelle turmelus.
To pongah Kai loe Israelnawk hanah lawngkawk baktiah ka oh moe, Judah imthung takoh hanah kaqong hmuen ah ka oh.
13 Mutta kuin Ephraim tunsi sairautensa ja Juuda haavansa, niin Ephraim meni Assyriaan, ja lähetti kuninkaan Jarebin tykö; vaan ei hän voinut teitä auttaa, eikä parantaa teidän haavojanne.
Ephraim mah anih ih nathaih to hnuk moe, Judah mah anih ih ahma to hnuk naah, Ephraim mah Assyria ah caeh moe, siangpahrang, Jareb khaeah tahmen hnik hanah kami to patoeh; toe anih mah ngan na tuisak thai mak ai, na hma doeh hoihsak thai mak ai.
14 Sillä minä olen Ephraimille niinkuin julma jalopeura, ja Juudan huoneelle niinkuin nuori jalopeura. Minä, minä itse heitä raatelen, ja menen pois, minä vien heidät pois, ja ei kenkään heitä voi pelastaa.
Kai loe Ephraim hanah kaipui baktih, Judah imthung takoh hanah kaipui kanawk baktiah ka oh pae han. Nihcae to ka naeh moe, kalah bangah ka caeh ving han; mi mah doeh loisak thaih han ai ah, nihcae to ka lak ving han.
15 Minä menen ja palajan taas sijalleni, siihenasti kuin he syntinsä tuntevat, ja minun kasvojani etsivät; kuin heille pahoin käy, niin heidän pitää varhain minua etsimän (ja sanoman: )
Nihcae mah a sak o ih zaehaih to taphong o moe, ka mikhmai pakrong o ai karoek to ka ohhaih ahmuen ah ka caehtaak ving han; raihaih a tongh o naah ni nihcae mah kai to palungthin tang hoi pakrong o tih.

< Hoosean 5 >