Hoosean 11
1 Kuin Israel nuori oli, pidin minä hänen rakkaana, ja minä kutsuin Egyptistä minun poikani.
When Israel was a child, then I loved him, and out of Egypt I called my son.
2 Mutta kuin heitä nyt kutsutaan, niin he kääntyvät pois, ja uhraavat Baalimille, ja suitsuttavat kuville.
The more the prophets called them, the more they went from them. They sacrificed to the Baalim, and burned incense to graven images.
3 Minä opetin Ephraimin käymään, ja talutin häntä käsivarsista, vaan nyt ei he tahdo tietää, että minä heitä parantanut olen.
Yet I taught Ephraim to walk. I took them on my arms, but they did not know that I healed them.
4 Minä annoin heidän vetää ihmisen ijestä, ja käydä rakkauden ohjissa, ja minä autin heitä, otin ikeen heidän kaulastansa, ja annoin heille elatuksen.
I drew them with cords of a man, with bands of love, and I was to them as those who lift up the yoke on their jaws. And I laid food before them.
5 Ei heidän pidä palajaman Egyptin maalle, vaan Assur pitää heidän kuninkaansa oleman; sillä ei he tahdo itsiänsä kääntää.
They shall not return into the land of Egypt, but the Assyrian shall be their king, because they refused to return to me.
6 Sentähden pitää miekan tuleman heidän kaupunkinsa päälle, ja heidän salpansa tempaaman ylös, ja syömän ne, heidän neuvonsa tähden.
And the sword shall fall upon their cities, and shall consume their bars, and devour them, because of their own counsels.
7 Minun kansani väsyy kääntymästä minun puoleeni; ehkä kuinka heille saarnattaisiin, niin ei kenkään hankitse kuulemaan.
And my people are bent on backsliding from me. Though they call them to him who is on high, none at all will exalt him.
8 Mitä minun pitää sinusta tekemän, Ephraim? Varjelenko minä sinua, Israel? Pitäiskö minun sinulle tekemän niinkuin Adamalle, ja asettaman sinun niinkuin Zeboimin? Mutta minun sydämelläni on toinen mieli, minun laupiuteni on ylen palava:
How shall I give thee up, Ephraim? How shall I cast thee off, Israel? How shall I make thee as Admah? How shall I set thee as Zeboiim? My heart is turned within me. My compassions are kindled together.
9 Etten minä tee hirmuisen vihani jälkeen, enkä palaja Ephraimia kadottamaan; sillä minä olen Jumala, ja en ihminen, ja olen pyhä teidän keskellänne, ja en tahdo tulla kaupunkiin.
I will not execute the fierceness of my anger. I will not return to destroy Ephraim. For I am God, and not man, the Holy One in the midst of thee, and I will not come in wrath.
10 Silloin Herraa seurataan, ja hän on kiljuva niinkuin jalopeura; ja kuin hän kiljuu, niin ne peljästyvät, jotka lännessä ovat.
They shall walk after Jehovah, who will roar like a lion. For he will roar, and the sons shall come trembling from the west.
11 Ja Egyptissä ne myös peljästyvät niinkuin lintu, ja ne Assurin maasta niinkuin kyhkyinen; ja minä tahdon heitä asettaa huoneisiinsa, sanoo Herra.
They shall come trembling as a bird out of Egypt, and as a dove out of the land of Assyria. And I will make them to dwell in their houses, says Jehovah.
12 Ephraimissa on joka paikassa valhe minua vastaan, ja Israelin huoneessa petos; mutta Juuda hallitsee vielä Jumalan kanssa, ja on uskollinen pyhäin kanssa.
Ephraim encompasses me around with falsehood, and the house of Israel with deceit, but Judah yet rules with God, and is faithful with the Holy One.
