< Hoosean 10 >

1 Israel on tyhjä viinapuu, hedelmän hän itsellensä pitää: Ja niin paljo kuin hänellä hedelmää on, niin monta alttaria hän myös tekee; siinä, jossa maa paras on, siihen he rakentavat kauniimmat kuvat.
Israil baraⱪsan bir üzüm telidur; U ɵzi üqün mewǝ qiⱪiridu; Mewisi kɵpǝygǝnseri u ⱪurbangaⱨlarnimu kɵpǝytkǝn; Zeminining esilliⱪidin ular «esil» but tüwrüklirini yasidi.
2 Heidän sydämensä on jaettu; ja he löytävät syntinsä; mutta hän tahtoo heidän alttarinsa kukistaa, ja heidän kuvansa hävittää.
Ularning kɵngli ala; Ularning gunaⱨkarliⱪi ⱨazir axkarilinidu; U ularning ⱪurbangaⱨlirini qeⱪip ƣulitidu, Ularning but tüwrüklirini buzuwetidu.
3 Sillä nyt pitää heidän sanoman: Ei meillä kuningasta ole; sillä emme ole Herraa peljänneet, mitä kuninkaan pitäis meitä auttaman?
Qünki ular pat arida: «Bizdǝ padixaⱨ yoⱪ, qünki Pǝrwǝrdigardin ⱪorⱪmiduⱪ; Padixaⱨimiz bar bolsimu, u bizgǝ nemǝ ⱪilip beridu?» — dǝydiƣan bolidu.
4 He vannovat turhaan liittoa tehdessänsä; ja senkaltainen neuvo vihoittaa niinkuin myrkyllinen ruoho pellon vaoissa.
Ular gǝplǝrni ⱪiliweridu, ǝⱨdini tüzüp ⱪoyup yalƣandin ⱪǝsǝm iqidu; Xunga ular arisidiki dǝwalixixlar etizdiki qɵnǝklǝrgǝ xumbuya ünüp kǝtkǝndǝk bolidu.
5 Samarian asuvaiset pelkäävät Betavenin vasikkain tähden; sillä hänen kansansa on murehtinut häntä, ja hänen pappinsa, jotka hänen tähtensä olivat (ennen) riemuinneet, hänen kunniansa puolesta; sillä hän on viety heiltä pois.
Samariyǝdǝ turuwatⱪanlar «Bǝyt-Awǝn»ning moziyi üqün ƣǝm-ǝndixigǝ qüxidu; «[Bǝyt-Awǝn]»[dikilǝr] dǝrwǝⱪǝ uning üstigǝ matǝm tutidu, Uning «butpǝrǝs kaⱨin»lirimu uning üqün xundaⱪ ⱪilidu; Ular «Bǝyt-Awǝn»ning «xan-xǝripi» üqün azablinidu, Qünki u sürgün ⱪilindi!
6 Ja se (vasikka) on viety Assyriaan kuninkaalle Jarebille lahjaksi; niin pitää myös Ephraimin häpiään tuleman, ja Israelin pitää häpeemän neuvonsa tähden.
Bǝrⱨǝⱪ, xu nǝrsǝ «Jedǝlhor padixaⱨ» üqün ⱨǝdiyǝ ⱪilinip, Asuriyǝgǝ kɵtürülüp ketilidu; Əfraim iza-aⱨanǝtkǝ ⱪalidu, Israil ɵz «ǝⱪli»din hijil bolidu.
7 Sillä Samarian kuningas on rauvennut niinkuin vaahto veden päältä.
Samariyǝning bolsa, padixaⱨi dengiz dolⱪunliri üstidiki hǝxǝktǝk yoⱪilip kǝtti;
8 Avenin kukkulat ovat pyyhityt pois, joilla Israel on syntiä tehnyt. Ohdakkeet ja orjantappurat kasvavat heidän alttareillansa; ja heidän pitää sanoman vuorille: peittäkäät meitä, ja kukkuloille: kaatukaat meidän päällemme.
«Awǝn»diki «yuⱪiri jaylar», yǝni «Israilning gunaⱨi» bitqit ⱪilinidu; Ⱪurbangaⱨlirini tikǝn-jiƣanlar basidu; Ular taƣlarƣa: «Üstimizni yepinglar!», dɵnglüklǝrgǝ: «Üstimizgǝ ɵrülüp qüxünglar!» — dǝydu.
9 Israel, sinä olet syntiä tehnyt hamasta Gibean ajasta; siihen myös he ovat jääneet; mutta senkaltainen sota, mikä pahoja ihmisiä vastaan Gibeassa tapahtui, ei pidä heitä käsittämän.
— I Israil, Gibeaⱨning künliridin baxlap sǝn gunaⱨ ⱪilip kǝlding; Ixlar xu peti turiwǝrdi; Rǝzillikning baliliri üstigǝ ⱪilinƣan jǝng ularni Gibeaⱨta besiwǝtmidimu?
10 Vaan minä rankaisen heitä minun mieleni jälkeen, niin että kansat pitää heidän ylitsensä kokoontuman, kuin minä heitä rankaisen heidän kahden syntinsä tähden.
Mǝn haliƣinimda ularni jazalaymǝn; Ular ikki gunaⱨi tüpǝylidin ǝsirgǝ qüxüxkǝ toƣra kǝlgǝndǝ, Yat ⱪowmlar ularƣa ⱨujum ⱪilixⱪa yiƣilidu.
11 Ephraim on vasikka, joka on tottunat mielellänsä riihtä tappamaan, ja niin minäkin tahdon käydä hänen kauniin kaulansa päällä; minä ajan Ephraimilla, Juudan pitää kyntämän, ja Jakobin itsellensä äestämän.
Əfraim bolsa kɵndürülgǝn bir inǝktur, U haman tepixkǝ amraⱪ; Mǝn uning qirayliⱪ gǝdinini upraxtin ayap kǝldim; Biraⱪ ⱨazir uningƣa boyunturuⱪ selip ⱨǝydǝymǝn; Yǝⱨuda yǝr ⱨǝydisun! Yaⱪup ɵzi üqün yǝrni tirnilixi kerǝk.
12 Kylväkäät teillenne vanhurskaudeksi, niittäkäät laupiudeksi, kyntäkäät teillenne kyntö; että nyt on aika Herraa etsiä, siihen asti kuin hän tulee, ja saattaa teille vanhurskauden.
Ɵzünglarƣa ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ bilǝn teringlar, Meⱨir-muⱨǝbbǝt iqidǝ ⱨosul alisilǝr; Boz yeringlarni qanap eqinglar; Qünki Pǝrwǝrdigarni izdǝx waⱪti kǝldi, — Ta U üstünglarƣa ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni yaƣdurƣuqǝ!
13 Te kynnätte jumalattomuutta, ja niitätte vääryyttä, ja syötte valheen hedelmiä. Että sinä turvaat omaan menoos ja sinun moneen sankariis,
[Biraⱪ] silǝr rǝzillikni aƣdurdunglar, Ⱪǝbiⱨlik ⱨosulini ordunglar, Yalƣanqiliⱪning mewisini yedinglar; Qünki sǝn ɵz yolungƣa, yǝni baturliringning kɵplükigǝ ixinip tayanding;
14 Niin pitää meteli nouseman sinun kansas seassa, ja kaikki sinun linnas pitää hävitettämän, niinkuin Salman hävitti Arbelin huoneen sodan aikana, ja äiti lapsinensa kuoliaaksi lyötiin.
Ⱪowmliring arisida quⱪan-sürǝn kɵtürülidu; Xalman jǝng künidǝ Bǝyt-Arbǝlni bǝrbat ⱪilƣandǝk, Barliⱪ ⱪorƣanliring bǝrbat ⱪilinidu; (xu küni [Bǝyt-Arbǝldiki] ana-balilar tǝngla parǝ-parǝ ⱪiliwetilmigǝnmu?) —
15 Niin pitää teillekin Betelissä tapahtuman, teidän suuren pahuutenne tähden; että Israelin kuningas pitää aamulla varhain lyötämän maahan.
Əmdi uqiƣa qiⱪⱪan rǝzilliking tüpǝylidin, Ohxax bir kün sening bexingƣa qüxürülidu, i Bǝyt-Əl! Tang sǝⱨǝrdila Israilning padixaⱨi pütünlǝy üzüp taxlinidu.

< Hoosean 10 >