Hoosean 10
1 Israel on tyhjä viinapuu, hedelmän hän itsellensä pitää: Ja niin paljo kuin hänellä hedelmää on, niin monta alttaria hän myös tekee; siinä, jossa maa paras on, siihen he rakentavat kauniimmat kuvat.
“Israel [is] an empty vine, He makes fruit like to himself, According to the abundance of his fruit, He has multiplied for the altars, According to the goodness of his land, They have made good standing-pillars.
2 Heidän sydämensä on jaettu; ja he löytävät syntinsä; mutta hän tahtoo heidän alttarinsa kukistaa, ja heidän kuvansa hävittää.
Their heart has been divided, now they are guilty, He breaks down their altars, He destroys their standing-pillars.
3 Sillä nyt pitää heidän sanoman: Ei meillä kuningasta ole; sillä emme ole Herraa peljänneet, mitä kuninkaan pitäis meitä auttaman?
For now they say: We have no king, Because we have not feared YHWH, And the king—what does he do for us?
4 He vannovat turhaan liittoa tehdessänsä; ja senkaltainen neuvo vihoittaa niinkuin myrkyllinen ruoho pellon vaoissa.
They have spoken words, To swear falsehood in making a covenant, And flourished as a poisonous herb has judgment, on the furrows of a field.
5 Samarian asuvaiset pelkäävät Betavenin vasikkain tähden; sillä hänen kansansa on murehtinut häntä, ja hänen pappinsa, jotka hänen tähtensä olivat (ennen) riemuinneet, hänen kunniansa puolesta; sillä hän on viety heiltä pois.
For the inhabitants of Samaria fear the calves of Beth-Aven, Surely its people have mourned on account of it, And its priests leap about on account of it, Because of its glory, for it has removed from it,
6 Ja se (vasikka) on viety Assyriaan kuninkaalle Jarebille lahjaksi; niin pitää myös Ephraimin häpiään tuleman, ja Israelin pitää häpeemän neuvonsa tähden.
Also, it is carried to Asshur, a present to a warlike king, Ephraim receives shame, And Israel is ashamed of its own counsel.
7 Sillä Samarian kuningas on rauvennut niinkuin vaahto veden päältä.
Samaria is cut off! Its king [is] as wrath on the face of the waters.
8 Avenin kukkulat ovat pyyhityt pois, joilla Israel on syntiä tehnyt. Ohdakkeet ja orjantappurat kasvavat heidän alttareillansa; ja heidän pitää sanoman vuorille: peittäkäät meitä, ja kukkuloille: kaatukaat meidän päällemme.
And high places of Aven have been destroyed, the sin of Israel. Thorn and bramble go up on their altars, And they have said to hills, Cover us, And to heights, Fall on us.
9 Israel, sinä olet syntiä tehnyt hamasta Gibean ajasta; siihen myös he ovat jääneet; mutta senkaltainen sota, mikä pahoja ihmisiä vastaan Gibeassa tapahtui, ei pidä heitä käsittämän.
From the days of Gibeah you have sinned, O Israel, There they have stood, Battle does not overtake them in Gibeah, Because of sons of perverseness.
10 Vaan minä rankaisen heitä minun mieleni jälkeen, niin että kansat pitää heidän ylitsensä kokoontuman, kuin minä heitä rankaisen heidän kahden syntinsä tähden.
When I desire, then I bind them, And peoples have gathered against them, When they bind themselves to their two iniquities.
11 Ephraim on vasikka, joka on tottunat mielellänsä riihtä tappamaan, ja niin minäkin tahdon käydä hänen kauniin kaulansa päällä; minä ajan Ephraimilla, Juudan pitää kyntämän, ja Jakobin itsellensä äestämän.
And Ephraim [is] a trained heifer—loving to thresh, And I have passed over on the goodness of its neck, I cause [one] to ride Ephraim, Judah plows, Jacob harrows for him.
12 Kylväkäät teillenne vanhurskaudeksi, niittäkäät laupiudeksi, kyntäkäät teillenne kyntö; että nyt on aika Herraa etsiä, siihen asti kuin hän tulee, ja saattaa teille vanhurskauden.
Sow for yourselves in righteousness, Reap according to loving-kindness, Till for yourselves tillage of knowledge, To seek YHWH, Until He comes and shows righteousness to you.
13 Te kynnätte jumalattomuutta, ja niitätte vääryyttä, ja syötte valheen hedelmiä. Että sinä turvaat omaan menoos ja sinun moneen sankariis,
You have plowed wickedness, Perversity you have reaped, You have eaten the fruit of lying, For you have trusted in your way, In the abundance of your might.
14 Niin pitää meteli nouseman sinun kansas seassa, ja kaikki sinun linnas pitää hävitettämän, niinkuin Salman hävitti Arbelin huoneen sodan aikana, ja äiti lapsinensa kuoliaaksi lyötiin.
And a tumult rises among your people, And all your fortresses are spoiled, As the spoiling of Shalman of Beth-Arbel, In a day of battle, Mother against sons dashed in pieces.
15 Niin pitää teillekin Betelissä tapahtuman, teidän suuren pahuutenne tähden; että Israelin kuningas pitää aamulla varhain lyötämän maahan.
Thus has Beth-El done to you, Because of the evil of your wickedness, In the dawn a king of Israel is utterly cut off!”
