< Heprealaisille 3 >
1 Sentähden pyhät veljet, jotka taivallisessa kutsumisessa osalliset olette! ottakaat vaari siitä apostolista ja ylimmäisestä Papista, jonka me tunnustamme, Kristuksesta Jesuksesta,
Therefore, holy brothers, partakers of a heavenly calling, consider the Emissary and High Priest of our confession: Yeshua,
2 Joka on uskollinen sille, joka hänen tehnyt oli, niinkuin Moseskin koko hänen huoneeseensa.
who was faithful to him who appointed him, as also Moses was in all his house.
3 Mutta tämä on sitä suuremman kunnian ansainnut kuin Moses, että sillä suurempi kunnia huoneesta olis, joka sen rakensi, kuin itse huoneella.
For he has been counted worthy of more glory than Moses, because he who built the house has more honour than the house.
4 Sillä jokainen huone on joltakin rakennettu; mutta joka kaikki rakensi, se on Jumala.
For every house is built by someone; but he who built all things is God.
5 Ja Moses tosin oli uskollinen kaikessa hänen huoneessansa, niinkuin palvelia, niiden todistukseksi, joita sitte sanottaman piti;
Moses indeed was faithful in all his house as a servant, for a testimony of those things which were afterward to be spoken,
6 Mutta Kristus niinkuin Poika ylitse huoneensa, jonka huone me olemme, jos me muutoin uskalluksen ja toivon kerskaamisen loppuun asti vahvana pidämme.
but Messiah is faithful as a Son over his house. We are his house, if we hold fast our confidence and the glorying of our hope firm to the end.
7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä,
Therefore, even as the Holy Spirit says, “Today if you will hear his voice,
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui kiusauksen päivänä korvessa,
don’t harden your hearts as in the rebellion, in the day of the trial in the wilderness,
9 Kussa teidän isänne minua kiusasivat: he koettelivat minua, ja näkivät minun työni neljäkymmentä ajastaikaa.
where your fathers tested me and tried me, and saw my deeds for forty years.
10 Sentähden minä närkästyin tämän sukukunnan päälle ja sanoin: aina he eksyvät sydämellänsä, mutta ei he tunteneet minun teitäni,
Therefore I was displeased with that generation, and said, ‘They always err in their heart, but they didn’t know my ways.’
11 Niin että minä vannoin minun vihassani: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.
As I swore in my wrath, ‘They will not enter into my rest.’”
12 Katsokaat, rakkaat veljet, ettei teissä joskus olisi kelläkään paha, uskotoin sydän, joka elävästä Jumalasta luopuis,
Beware, brothers, lest perhaps there might be in any one of you an evil heart of unbelief, in falling away from the living God;
13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi.
but exhort one another day by day, so long as it is called “today”, lest any one of you be hardened by the deceitfulness of sin.
14 Sillä me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme,
For we have become partakers of Messiah, if we hold the beginning of our confidence firm to the end,
15 Kuin sanotaan: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä; niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui.
while it is said, “Today if you will hear his voice, don’t harden your hearts, as in the rebellion.”
16 Sillä koska muutamat sen kuulivat, niin he vihoittivat hänen, vaan ei kaikki, jotka Egyptistä Moseksen kautta läksivät ulos.
For who, when they heard, rebelled? Wasn’t it all those who came out of Egypt led by Moses?
17 Mutta keille hän neljäkymmentä ajastaikaa vihainen oli? eikö niille, jotka syntiä tekivät, joiden ruumiit korvessa hukkuivat?
With whom was he displeased forty years? Wasn’t it with those who sinned, whose bodies fell in the wilderness?
18 Mutta keille hän vannoi, ettei heidän pitänyt hänen lepoonsa tuleman? eikö uskomattomille?
To whom did he swear that they wouldn’t enter into his rest, but to those who were disobedient?
19 Ja me näemme, ettei he voineet epäuskon tähden sinne tulla.
We see that they weren’t able to enter in because of unbelief.