Heprealaisille 3
1 Sentähden pyhät veljet, jotka taivallisessa kutsumisessa osalliset olette! ottakaat vaari siitä apostolista ja ylimmäisestä Papista, jonka me tunnustamme, Kristuksesta Jesuksesta,
Therefore, holy brethren, sharers with others in a heavenly invitation, fix your thoughts on Jesus, the Apostle and High Priest whose followers we profess to be.
2 Joka on uskollinen sille, joka hänen tehnyt oli, niinkuin Moseskin koko hänen huoneeseensa.
How faithful He was to Him who appointed Him, just as Moses also was faithful in all God's house!
3 Mutta tämä on sitä suuremman kunnian ansainnut kuin Moses, että sillä suurempi kunnia huoneesta olis, joka sen rakensi, kuin itse huoneella.
For Jesus has been counted worthy of greater glory than Moses, in so far as he who has built a house has higher honour than the house itself.
4 Sillä jokainen huone on joltakin rakennettu; mutta joka kaikki rakensi, se on Jumala.
For every house has had a builder, and the builder of all things is God.
5 Ja Moses tosin oli uskollinen kaikessa hänen huoneessansa, niinkuin palvelia, niiden todistukseksi, joita sitte sanottaman piti;
Moreover, Moses was faithful in all God's house as a servant in delivering the message given him to speak;
6 Mutta Kristus niinkuin Poika ylitse huoneensa, jonka huone me olemme, jos me muutoin uskalluksen ja toivon kerskaamisen loppuun asti vahvana pidämme.
but Christ was faithful as a Son having authority over God's house, and we are that house, if we hold firm to the End the boldness and the hope which we boast of as ours.
7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä,
For this reason--as the Holy Spirit warns us, "To-day, if you hear His voice,
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui kiusauksen päivänä korvessa,
do not harden your hearts as your forefathers did in the time of the provocation on the day of the temptation in the Desert,
9 Kussa teidän isänne minua kiusasivat: he koettelivat minua, ja näkivät minun työni neljäkymmentä ajastaikaa.
where your forefathers so sorely tried My patience and saw all that I did during forty years.
10 Sentähden minä närkästyin tämän sukukunnan päälle ja sanoin: aina he eksyvät sydämellänsä, mutta ei he tunteneet minun teitäni,
Therefore I was greatly grieved with that generation, and I said, 'They are ever going astray in heart, and have not learnt to know My paths.'
11 Niin että minä vannoin minun vihassani: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.
As I swore in My anger, they shall not be admitted to My rest" --
12 Katsokaat, rakkaat veljet, ettei teissä joskus olisi kelläkään paha, uskotoin sydän, joka elävästä Jumalasta luopuis,
see to it, brethren, that there is never in any one of you--as perhaps there may be--a sinful and unbelieving heart, manifesting itself in revolt from the ever-living God.
13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi.
On the contrary encourage one another, day after day, so long as To-day lasts, so that not one of you may be hardened through the deceitful character of sin.
14 Sillä me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme,
For we have, all alike, become sharers with Christ, if we really hold our first confidence firm to the End;
15 Kuin sanotaan: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä; niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui.
seeing that the warning still comes to us, "To-day, if you hear His voice, do not harden your hearts as your forefathers did in the time of the provocation."
16 Sillä koska muutamat sen kuulivat, niin he vihoittivat hänen, vaan ei kaikki, jotka Egyptistä Moseksen kautta läksivät ulos.
For who were they that heard, and yet provoked God? Was it not the whole of the people who had come out of Egypt under the leadership of Moses?
17 Mutta keille hän neljäkymmentä ajastaikaa vihainen oli? eikö niille, jotka syntiä tekivät, joiden ruumiit korvessa hukkuivat?
And with whom was God so greatly grieved for forty years? Was it not with those who had sinned, and whose dead bodies fell in the Desert?
18 Mutta keille hän vannoi, ettei heidän pitänyt hänen lepoonsa tuleman? eikö uskomattomille?
And to whom did He swear that they should not be admitted to His rest, if it was not to those who were disobedient?
19 Ja me näemme, ettei he voineet epäuskon tähden sinne tulla.
And so we see that it was owing to lack of faith that they could not be admitted.
