Heprealaisille 12
1 Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,
THEREFORE also seeing we have so great a cloud of witnesses surrounding us, laying aside every weight, and that most easily besetting sin, let us run with patience the race lying before us,
2 Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella.
earnestly looking up to Jesus the author and the finisher of faith; who, for the joy set before him, endured the cross, despising shame, and hath sat down at the right hand of the throne of God.
3 Niin muistakaat häntä, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa.
Consider then attentively him that endured from sinners such opposition against himself, that ye be not wearied out, fainting in your souls.
4 Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet,
As yet ye have not resisted unto blood, struggling against sin.
5 Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan,
And have you forgotten the exhortation which is addressed to you, as children, “My son, count not lightly of the Lord’s childlike correction, nor faint when under his rebuke:
6 Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.
for whom the Lord loveth he correcteth, and scourgeth every son whom he receiveth.”
7 Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?
If ye patiently endure correction, God carries himself towards you as his children: for who is the son whom the father doth not correct?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset.
If then ye are without correction, of which all are partakers, then are ye bastards, and not children.
9 Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme?
If then we have had the fathers of our flesh for correctors, and reverenced them; shall we not much more be under subjection to the Father of spirits, and live?
10 Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
For they indeed for a few days as seemed proper to themselves corrected us; but he for our own advantage, that we might be partakers of his holiness.
11 Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.
Now all correction at the moment seemeth not to be cause for joy, but for sorrow; but after a while it produceth peaceable fruit of righteousness to those who have thereby been disciplined.
12 Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,
Wherefore stretch out again the hands that hang down, and the paralytic knees;
13 Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.
and make strait paths for your feet, that what is halting may not be turned out of the way; but that it may rather be healed.
14 Noudattakaat rauhaa kaikkein kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa Herraa nähdä,
Earnestly seek peace with all men, and holiness, without which no man shall see the Lord:
15 Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi;
carefully observing lest any of you fail of attaining the grace of God; lest any root of bitterness springing up trouble you, and by it many be defiled;
16 Ettei joku olisi huorintekiä eli jumalatoin niinkuin Esau, joka yhden atrian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden.
lest there be any fornicator, or profane person, as Esau, who for one morsel of bread parted with his birthrights.
17 Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi.
For ye know, that when afterwards he wished to inherit the blessing, he was rejected: for he found no place for a change of his father’s mind, though he sought it earnestly with tears.
18 Sillä ette ole käyneet sen vuoren tykö, johon ei ruveta saa, ja joka tulesta paloi, ette myös käyneet siihen synkeyteen ja pimeyteen, ja sen hirmuisen ilman tykö,
For ye have not approached the mountain that could only be groped for, and that burned with fire, and the thick cloud, and the darkness, and the tempest,
19 Sen basunan kajauksen ja sanain äänen tykö, josta ne, jotka sen kuulivat, rukoilivat, ettei se sana pitänyt heille sanottaman.
and the sound of a trumpet, and the voice of words, which they who heard, earnestly begged that the discourse might not be directed to them:
20 Sillä ei he voineet kärsiä niitä, mitkä siinä sanottiin, ja jos joku peto siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitettämän eli nuolella ammuttaman lävitse.
for they could not bear the charge given, and “If but a beast touch the mountain he shall be stoned, or shot through with a dart:”
21 Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyksissä ja vapisen.
and so terrible was the appearance, that Moses said, I am exceedingly afraid and trembling:
22 Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,
but ye are come unto mount Sion, and to the city of the living God, to the heavenly Jerusalem, and to myriads of angels,
23 Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,
and to the general assembly and church of the first-born registered in the heavens, and to God the judge of all, and to the spirits of just men perfected,
24 Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).
and to Jesus the mediator of the new testament, and to the blood of sprinkling, which speaketh better things than that of Abel.
25 Katsokaat, ettette häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi, paljoa vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta puhuu,
Beware that ye reject not him that speaketh: for if they escaped not, who rejected him, that upon earth spake by divine influence, much more shall not we escape, if we turn away from him who speaks from heaven:
26 Jonka ääni silloin maata järisti; mutta nyt hän lupaa ja sanoo: vielä minä nytkin kerran tahdon järistää, en ainoastansa maata, mutta myös taivasta.
whose voice then shook the earth, but now he hath promised, saying, “Yet once more I shake not the earth only, but also the heaven.”
27 Mutta kuin hän sanoo: vielä kerran, tahtoo hän osoittaa, että järiseväiset pitää muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, että järisemättömät pysyisivät.
Now this word yet once more manifests the removal of the things shaken, as of things formed, that the things not shaken may endure.
28 Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla
Wherefore receiving a kingdom that cannot be shaken, may we hold fast the grace, by which we can offer to God acceptably divine service, with reverence and pious awe:
29 Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
for our God is a devouring fire.
