Heprealaisille 10
1 Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
Juda Balam hah neinunngei atak phuozek dûr akip le taksônom nimaka; neinun sa juon lang rang rimil minenna vai kêng ani. Kumtin inbôlna ngâi deden hah kumtuongin an pêk ngâi ani. Kho angin mo Balam han ma anga inbôlna ngei sika han Pathien kôma hong mingei hah achukpharin asin thei ranga?
2 Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
Pathien chubaimûk ngei hah an sietnangei renga a minthieng ngei tatak nisenla chu, sietnân theiloi an intum bangin inriet khâi noni ngeia, male inbôlna ngei hah inngam atih zoi.
3 Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
Ma anghan, nikhomrese ma inbôlna han kumtin mingei an sietna a min rietsuok nôk ngei ngâi ani.
4 Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
Sechalngei le kêlngei thisenin sietnangei hah alâk pai thei tet loi sikin.
5 Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
Ma siktak han, Khrista'n rammuola a juong rang lâihan Pathien kôm: “Nangman inbôlna ngei le neinunpêkngei nuom mak chea, Keima rangin takpum mi ni minsûk pe zoi.
6 Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
Mâichâm chunga sa pumpui hâlminvâmngei le sietnangei lâk pai ranga inbôlna ngei hah na râiminsân tet mak che.
7 Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu, ) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
Male Keiman, ‘O Pathien, Balam lekhabua ku thurchi mizieka lei om anghan nu lungdo sin rangin hin ko om,’” ki tia.
8 Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan, )
Motontaka ama'n, “mâichâm chunga inbôlna ngei le neinunpêkngei aninônchu sa pum hâlminvâmngei le sietnangei lâk paina ranga inbôlna ngei hah nuom khom nuom mak che, na râi khom minsân mak che a tia.” Hima inbôlna ngei murdi hih Balam dungjûiin pêk nikhomsenla ma anghin a ti ani.
9 Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
Hanchu, “O Pathien, nu lungdo sin rangin keima hin ko om,” a tia. Masikin Pathien'n inbôlna muruo ngei hah a min hekleta, mangei ruthûla han Khrista inbôlna hi a dar zoi ani.
10 Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
Jisua Khrista'n Pathien lungdo a sina, ama takpum ngêt hah voikhatin anrênga rangin ânpêk phar sikin ei rêngin sietna renga ênthieng zoi ani.
11 Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
Juda ochai tinin nîngtin an sintum sinin inbôlna ngâi dedên hah voi tamtak an pêk ngâia; aniatachu ma inbôlna ngei han sietnangei lâk pai thei tet mak.
12 Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
Nikhomrese, Khrista chu sietnangei inbôlna rangin voikhat ânpêka, maha kumtuonga omtit rang ani zoia, masuole chu Pathien kut changtieng a hon sung zoi.
13 Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
Atûn chu Pathien'n a râlngei a kepha nuoia a dar pe mâka chu mahan a ngâk tit ani.
14 Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
Hanchu, voikhat inbôlna leh an sietna minthienga omngei ha chu kumtuonga rangin achukpharin a sin ngei zoi.
15 Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
Hanchu Ratha Inthieng khomin ama rietpuipu mi pêk sa. Amotona,
16 Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
“Nikhuo hong tung ranga anni ngei leh chonginkhit ki sin rang chu mahi ani, Pumapa'n a ti: An mulung sûnga ka balamngei dar ka ta, male an mulungrîla miziek ki tih.”
17 Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
Masuole chu, “An sietnangei le an tho minchâina ngei riettit khâi no ning,” a tia.
18 Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
Masikin ma anga ngâidamna omna taka han chu sietnangei min boina rangin neinunpêk nâng khâi no nih.
19 Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.
Hanchu, ka lâibungngei le ka sarnungei, Jisua thina sikin Mun Inthiengtaka han phukdâiriemin ei lût thei zoi ani.
20 Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
Ama'n puondûng (a takpum) renga lam thar le lam ring ei ta rangin mi mo-ong pe zoi.
21 Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
Pathien insûng donsûipu ochai roiinpuitak ei dôn ani.
22 Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
Masikin mulungrîl indîn le taksônna adiktak dônin, sie le sa rietna dikloi renga ei mulungrîlngei minthiengin le ei takpumngei tui inthieng leh minsaîin Pathien nâi ei ti u.
23 Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
Ei sabeina phuong hih sûr mindet tit ei ti u, Pathien chu a chonginkhâma taksôn aom sikin.
24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
Inkhat le inkhat inlungkhamna minlang inlômin, inkhat le inkhat insan inlômin, sin sa inthope inlôm rangin mindon pak ei ti u.
25 Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Mi senkhatngei an thônzong anghan ei intûp inkhom mâk no u. Manêkin Pumapa Nikhuo hah ahong nâi uolin nin mûn chu inkhat le inkhat inmohôk inlôm u-uol ei ti u.
26 Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
Chongtak ei riet suonûkin nunsie ei la tho bangin chu nunsie ngei lâk pai nôkna rangin inbôlna om khâi no nih.
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
Manêkin, aom rang chu chi puma Roijêkna le mei inthang Pathien doi ngei kâng inmangna rang ngâkna vai kêng ani zoi!
28 Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
Tukhom Moses Balam jômloi chu, ama theiloi nina rangin rietpuipu inik mini, inthum mini an omin chu moroina boiriekin that ani ngâia.
29 Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
Pathien Nâipasal mumâka, Pathien chonginkhitna thisen ama minthiengna neinun itea be loia, moroina Ratha êro mi hah khodôra dûkmintongna sietuol mo tuong rangin nin minhoi?
30 Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
“Phuba chu keiman lâk ka ta, Keiman thuon ki tih” a tipu le “Pumapa'n a mingei roijêk a tih,” ti hah ei riet sa.
31 Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
Pathien ring kuta chul chu neinun chi omtak ani!
32 Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
Zora vunsaia kho angin mo neinun nin chunga hong om ngei hah riettit roi. Pathien vârin nangni a êl suonûkin ma sûnngei han dûk tamtak nin tuonga, hannoma injêlna han nangni mene mak.
33 Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
Zora khat chu mipui makunga nangni erôn an nuom nangni an loa, zora danga chu ma anga an lei mintuongei leh munkhatin nin tuonga.
34 Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.
Mi intângngei tuongna hah nin tuongpuia, male nin neinun dôn murdi nangni an sûr pe lâi khom han, kumtuonga sôi rang neinun sa uol nin la dôn ti nin rietin ma nin machânna khom hah râisântakin nin tuong ani.
35 Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
Râisânman roiinpuitak a mintung rang sikin nin hâina hah minmang no roi.
36 Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
Pathien lungdo nin sina, a chonginkhâmngei hah nin man theina rangin dierna nin nâng ani.
37 Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
Pathien Lekhabu'n, “Chomolte suole chu, a juong rangpu hah juong a tih zoi; ama hah innu no nih.
38 Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
Hannirese, ki midik chu iem a ta male ring a tih; aniatachu an lâia tu mini nûktieng an tolin chu, a chunga ka râisân no nih,” a ti anghan.
39 Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.
Eini chu nûktieng ântola ânmang rang mi nimak me. Manêkin, taksônna dôna sanminring ni rang mi kêng ei ni.
