Heprealaisille 10
1 Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
Porque, tendo a lei a sombra dos bens futuros, e não a imagem exata das coisas, nunca, pelos mesmos sacrifícios que continuamente se oferecem cada ano, pode aperfeiçoar os que a eles se chegam.
2 Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
Doutra maneira, não cessariam de se oferecer, porquanto, purificados uma vez os ministrantes, nunca mais teriam consciência de pecado.
3 Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
Neles, porém, cada ano se faz comemoração dos pecados.
4 Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
Porque é impossível que o sangue dos touros e dos bodes tire os pecados.
5 Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
Pelo que, entrando no mundo, diz: sacrifício e oferta não quizeste, mas corpo me preparaste;
6 Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
Holocaustos e oblações pelo pecado não te agradaram.
7 Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu, ) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
Então disse: Eis aqui venho (no princípio do livro está escrito de mim), para fazer, ó Deus, a tua vontade.
8 Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan, )
Dizendo acima: sacrifício e oferta, e holocaustos e oblações pelo pecado não quizeste, nem te agradaram (os quais se oferecem segundo a lei).
9 Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
Então disse: Eis aqui venho, para fazer, ó Deus, a tua vontade. Tira o primeiro, para estabelecer o segundo.
10 Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
Na qual vontade somos santificados pela oblação do corpo de Jesus Cristo, feita uma vez.
11 Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
E assim todo o sacerdote aparece cada dia, ministrando e oferecendo muitas vezes os mesmos sacrifícios, que nunca podem tirar os pecados.
12 Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
Mas este, havendo oferecido um sacrifício pelos pecados, está assentado para sempre à dextra de Deus;
13 Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
Daqui em diante esperando até que os seus inimigos sejam postos por escabelo de seus pés.
14 Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
Porque com uma oblação aperfeiçoou para sempre os que são santificados.
15 Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
E também o Espírito Santo no-lo testifica, porque depois de haver antes dito:
16 Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
Este é o concerto que farei com eles depois daqueles dias, diz o Senhor: Porei as minhas leis em seus corações, e as escreverei em seus entendimentos: então diz
17 Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
E jamais me lembrarei de seus pecados e de suas iniquidades.
18 Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
Ora, onde há remissão destes, não há mais oblação pelo pecado.
19 Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.
Tendo pois, irmãos, ousadia para entrar no santuário, pelo sangue de Jesus,
20 Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,
Pelo novo e vivo caminho que ele nos consagrou, pelo véu, isto é, pela sua carne,
21 Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
E tendo um grande sacerdote sobre a casa de Deus,
22 Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
Cheguemo-nos com verdadeiro coração, em inteira certeza de fé; tendo os corações purificados da má consciência, e o corpo lavado com água limpa
23 Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
Retenhamos firmes a confissão da nossa esperança; porque fiel é o que prometeu.
24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
E consideremo-nos uns aos outros, para nos estimularmos à caridade e boas obras:
25 Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Não deixando a nossa reunião, como é o costume de alguns, antes admoestando-nos uns aos outros; e tanto mais, quando virdes que se vai chegando aquele dia.
26 Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
Porque, se pecarmos voluntariamente, depois de termos recebido o conhecimento da verdade, já não resta mais sacrifício pelos pecados,
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
Mas uma certa expectação horrível de juízo, e ardor de fogo, que há de devorar os adversários.
28 Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.
Quebrantando algum a lei de Moisés, morre sem misericórdia, só pela palavra de duas ou três testemunhas:
29 Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?
De quanto maior castigo cuidais vós será julgado digno aquele que pisar o Filho de Deus, e tiver por profano o sangue do testamento, com que foi santificado, e fizer agravo ao espírito da graça?
30 Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.
Porque bem conhecemos aquele que disse: Minha é a vingança, eu darei a recompensa, diz o Senhor. E outra vez: O Senhor julgará o seu povo.
31 Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.
Horrenda coisa é cair nas mãos do Deus vivo.
32 Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:
Lembrai-vos, porém, dos dias passados, em que, depois de serdes iluminados, suportastes grande combate de aflições;
33 Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.
Em parte fostes feitos espetáculo com vitupérios e tribulações, e em parte fostes participantes com os que assim foram tratados.
34 Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.
Porque também vos compadecestes das minhas prisões, e com gozo permitistes o roubo dos vossos bens, sabendo que em vós mesmos tendes nos céus uma possessão melhor e permanente.
35 Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
Não rejeiteis pois a vossa confiança, que tem grande remuneração de galardão.
36 Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
Porque necessitais de paciência, para que, depois de haverdes feito a vontade de Deus, possais alcançar a promessa.
37 Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.
Porque ainda um poucochinho, e o que há de vir virá, e não tardará.
38 Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.
Mas o justo viverá da fé; e, se alguém se retirar, a minha alma não tem prazer nele.
39 Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.
Nós, porém, não somos daqueles que se retiram para a perdição, mas daqueles que crêem para a conservação da alma
