Habakukin 3
1 Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.
A prayer of Habakkuk the prophet, set to Shigionoth.
2 Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.
O Jehovah, I have heard the report of thee, and am afraid. O Jehovah, revive thy work in the midst of the years. In the midst of the years make it known. In wrath remember mercy.
3 Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, (Sela) hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.
God came from Teman, and the Holy One from mount Paran. (Selah) His glory covered the heavens, and the earth was full of his praise.
4 Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.
And his brightness was as the light. He had rays from his hand, and there was the hiding of his power.
5 Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.
Before him went the pestilence. And fiery bolts went forth at his feet.
6 Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.
He stood, and measured the earth. He beheld, and drove apart the nations. And the eternal mountains were scattered. The everlasting hills bowed. His goings were as of old.
7 Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.
I saw the tents of Cushan in affliction. The curtains of the land of Midian trembled.
8 Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.
Was Jehovah displeased with the rivers? Was thine anger against the rivers, or thy wrath against the sea, that thou rode upon thy horses, upon thy chariots of salvation?
9 Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, (Sela) ja jaoit virrat maassa.
Thy bow was made quite bare. The oaths to the tribes were a sure word. (Selah) Thou split the earth with rivers.
10 Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.
The mountains saw thee, and were afraid. The tempest of waters passed by. The deep uttered its voice, and lifted up its hands on high.
11 Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella.
The sun and moon stood still in their habitation, at the light of thine arrows as they went, at the shining of thy glittering spear.
12 Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.
Thou marched though the land in indignation. Thou threshed the nations in anger.
13 Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, (Sela)
Thou went forth for the salvation of thy people, for the salvation of thine anointed. Thou wound the head out of the house of the wicked man, laying bare the foundation even to the neck. (Selah)
14 Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.
Thou pierced with his own staves the head of his warriors. They came as a whirlwind to scatter me. Their rejoicing was as to devour the poor man secretly.
15 Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.
Thou walked through the sea with thy horses, the heap of mighty waters.
16 Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajallla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.
I heard, and my body trembled. My lips quivered at the voice. Rottenness enters into my bones, and I tremble in my place, because I must wait quietly for the day of trouble, for the coming up of the people who invade us.
17 Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.
For though the fig tree shall not flourish, nor shall fruit be in the vines; the labor of the olive shall fail, and the fields shall yield no food; the flock shall be cut off from the fold, and there shall be no herd in the stalls;
18 Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.
yet I will rejoice in Jehovah. I will joy in the God of my salvation.
19 Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.
Jehovah, the Lord, is my strength. And he makes my feet like hinds' feet, and will make me to walk upon my high places.
