1 Mooseksen 9
1 Ja Jumala siunasi Noan ja hänen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maata.
Pea naʻe tāpuakiʻi ʻe he ʻOtua ʻa Noa mo hono ngaahi foha, pea ne pehē kiate kinautolu, “Mou tupu, mo fakatokolahi, pea fakakakai ʻa māmani.
2 Ja teidän pelkonne ja hämmästyksenne olkoon kaikissa eläimissä maan päällä, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressä: ne ovat teidän käsiinne annetut.
Pea ʻe ʻi he fanga manu kotoa pē ʻo māmani ʻae manavahē mo e ilifia kiate kimoutolu, pea ʻi he fanga manupuna kotoa pē ʻoe ʻatā, mo ia kotoa pē ʻoku ngaue ʻi he fonua, pea ki he ngaahi ika kotoa pē ʻoe tahi; kuo tuku kotoa pē ki homou nima.
3 Kaikki, jotka liikkuvat ja elävät, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriäisen ruohon, olen minä kaikki teille antanut.
Ko e meʻa moʻui kotoa pē ʻoku ngaue, ko hoʻo mou meʻakai ia; ʻio, ʻo hangē ko e ʻakau mata kuo u foaki ʻae ngaahi meʻa kotoa pē kiate kimoutolu.
4 Ainoastansa älkäät syökö lihaa, jossa vielä on veri itsessänsä:
Ka ko e kakano ʻoku ʻi ai ʻae moʻui, [ʻaia ]ko hono toto, ʻe ʻikai te mou kai ia.
5 Ja totisesti minä tahdon vaatia teidän ruumiinne veren, kaikilta eläimiltä minä sen tahdon vaatia: ja ihmisen kädestä, ja myös itsekunkin hänen veljensä kädestä tahdon minä vaatia ihmisen hengen.
He ko e moʻoni, teu ʻekeʻi ʻae toto ʻa hoʻomou moʻui; teu ʻekeʻi ia ʻi he nima ʻoe fanga manu kotoa pē; pea mei he nima ʻoe tangata; teu ʻekeʻi ʻae moʻui ʻae tangata mei he nima ʻoe kāinga ʻoe tangata kotoa pē.
6 Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä pitää ihmisen kautta vuodatettaman: sillä Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.
Ko ia ʻoku lilingi ʻae toto ʻoe tangata, ʻe lilingi hono toto ʻe he tangata: he naʻe ngaohi ʻae tangata ʻi he tatau ʻoe ʻOtua.
7 Olkaat siis hedelmälliset, lisääntykäät ja enentäkäät teitänne maassa, ja tulkaat siinä moneksi.
Pea ko kimoutolu, ke mou tupu, pea fakatokolahi mo fanafanau lahi ʻi he fonua, pea tupu ke tokolahi ʻi ai.”
8 Ja Jumala puhui Noalle ja hänen pojillensa hänen kanssansa, sanoen:
Pea naʻe folofola ʻae ʻOtua kia Noa, pea ki hono ngaahi foha, ʻo pehē,
9 Ja minä, katso, minä teen teidän kanssanne minun liittoni, ja teidän siemenenne kanssa teidän jälkeenne.
“Vakai, ko au, ʻoku ou fokotuʻu ʻeku fuakava kiate kimoutolu, mo homou hako ʻe tupu fakaholo;
10 Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä maan päällä, jotka teidän tykönänne ovat, kaikissa niissä, jotka arkista läksivät, mikä ikänänsä eläin se maassa on.
Pea ki he ngaahi meʻa moʻui kotoa pē ʻoku ʻiate kimoutolu, ʻae fanga manupuna, mo e fanga manu lalata, mo e fanga manu vao kotoa pē ʻoe fonua ʻoku ʻiate kimoutolu; ʻaia kotoa pē ʻoku ʻalu atu mei he vaka, pea mo e fanga manu vao kotoa pē ʻe ʻi he fonua.
11 Ja teen minun liittoni teidän kanssanne: ettei tästedes enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidä tästedes enää vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan.
Pea te u fokotuʻu ʻeku fuakava mo kimoutolu; pea ʻe ʻikai toe motuhi ʻae kakano kotoa pē ʻe he ngaahi vai ʻo ha lōmaki; pea ʻe ʻikai toe ai ha lōmaki ke fakaʻauha ʻa māmani.”
12 Ja Jumala sanoi: tämä on sen liiton merkki, jonka minä annan minun ja teidän välillenne, ja joka elävän hengen välille teidän tykönänne, tästedes ijankaikkiseen.
Pea naʻe pehē ʻe he ʻOtua, “Ko eni ʻae fakaʻilonga ʻoe fuakava kuo u fai mo kimoutolu mo e ngaahi meʻa moʻui kotoa pē ʻoku ʻiate kimoutolu, ki he ngaahi toʻutangata taʻetuku:
13 Minun kaareni minä olen pannut pilviin: sen pitää oleman liiton merkki, minun ja maan välillä.
ʻOku ou ai ʻeku ʻumata ʻi he ʻao, pea ʻe fakaʻilonga ʻaki ia ʻae fuakava ʻiate au mo māmani.”
14 Ja koska niin tapahtuu, että minä tuotan pilven maan ylitse: niin pitää kaari pilvissä nähtämän.
Pea ʻe pehē, “O kau ka ʻomi ʻae ʻao ki he fonua, ʻe hā mai ʻae ʻumata ʻi he ʻao:
15 Ja niin minä muistan minun liittoni, minun ja teidän välillänne, ja joka elävän hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enää vedenpaisumus pidä tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.
Pea te u manatu ki heʻeku fuakava, ʻaia kuo u fai mo kimoutolu mo e ngaahi meʻa moʻui kotoa pē ʻoe kakano kotoa pē; pea ʻe ʻikai toe hoko ʻae ngaahi vai, ko e lōmaki ke fakaʻauha ʻae kakano kotoa pē.
16 Sentäden pitää kaaren pilvissä oleman, että minä katson sitä, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan välillä ja joka elävän hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan päällä on.
Pea ʻe ʻi he ʻao ʻae ʻumata; pea te u vakai ki ai, koeʻuhi ke u manatu ki he fuakava taʻengata ʻae ʻOtua mo e ngaahi meʻa moʻui kotoa pē ʻoe kakano kotoa pē, ʻaia ʻoku ʻi māmani.”
17 Ja Jumala sanoi Noalle: tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt minun ja kaiken lihan välille maan päällä.
Pea naʻe folofola ʻe he ʻOtua kia Noa, “Ko eni ʻae fakaʻilonga ʻoe fuakava, ʻaia kuo u fokotuʻu ʻiate au mo e kakano kotoa pē ʻoku ʻi māmani.”
18 Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.
Pea ko e ngaahi foha ʻo Noa, ʻaia naʻe ʻalu atu mei he vaka, ko Semi, mo Hami, mo Sefeti: pea ko Hami ko e tamai ʻa Kēnani.
19 Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.
Ko eni ʻae foha ʻe toko tolu ʻo Noa pea naʻe fakakakai ʻa māmani kotoa pē ʻiate kinautolu.
20 Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.
Pea naʻe kamata ʻa Noa ke tauhi ngoue, pea ne tō ʻae ngoue vaine:
21 Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.
Pea inu ʻe ia ʻi he uaine, pea kona ai: pea naʻe telefua ia ʻi hono fale fehikitaki.
22 Koska Ham, Kanaanin Isä, näki hänen isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.
Pea naʻe mamata ʻa Hami, ko e tamai ʻa Kēnani, ki he telefua ʻo ʻene tamai, pea tala ʻe ia ki hono ongo tokoua ʻituʻa.
23 Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.
Pea naʻe toʻo ʻe Semi mo Sefeti ʻae kofu, pea na ai ia ki hona uma, pea naʻa na fakaholomui, pea ʻufiʻufi ʻae telefua ʻo ʻena tamai, pea naʻe hanga kimui hona mata, pea naʻe ʻikai mamata ʻekinaua ki he telefua ʻo ʻena tamai.
24 Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:
Pea naʻe ʻā ʻa Noa mei heʻene uaine, pea ʻilo ʻe ia ʻaia naʻe fai kiate ia ʻe hono foha kimui.
25 Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.
Pea pehē ʻe ia, “Ke malaʻia ʻa Kēnani. ʻE hoko ia ko e tamaioʻeiki ʻoe kau tamaioʻeiki ki hono kāinga.”
26 Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon Herra Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
Pea pehē ʻe ia, “Ke monūʻia ʻa Sihova ko e ʻOtua ʻo Semi; pea ʻe hoko ʻa Kēnani ko ʻene tamaioʻeiki.
27 Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.
E fakalahi ʻe he ʻOtua ʻa Sefeti, pea ʻe nofo ia ʻi he ngaahi fale fehikitaki ʻo Semi; pea ʻe hoko ʻa Kēnani ko ʻene tamaioʻeiki.”
28 Ja Noa eli, vedenpaisumisen jälkeen kolmesataa ja viisikymmentä ajastaikaa.
Pea naʻe moʻui ʻa Noa hili ʻae lōmaki ʻi he taʻu ʻe tolungeau ma nimangofulu.
29 Ja koko Noan ikä oli yhdeksänsataa ja viisikymmentä ajastaikaa, ja kuoli.
Pea naʻe hivangeau ma nimangofulu taʻu ʻae ngaahi ʻaho kotoa pē ʻo Noa: pea pekia ia.
