1 Mooseksen 8
1 Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia eläviä, ja kaikkea karjaa, kuin hänen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan päälle, ja vedet seisahtivat.
Te Lamatualain nda liliiꞌ Noh se ro basa banda mana sia ofai a. Naa de, Ana fee anin fuu nareꞌe oe mandaliꞌ a.
2 Ja syvyyden lähteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.
Ana o tatana basa oe mataꞌ sia raefafoꞌ a, ma naloeꞌ udan mia lalai a.
3 Ja vedet maan päältä enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja vähenivät sadan ja viidenkymmenen päivän perästä.
Boe ma oeꞌ a namakura. Basa fula lima ma, oeꞌ a nda naruꞌ naeꞌ sa ena.
4 Ja seitsemäntenätoistakymmenentenä päivänä, seitsemännessä kuukaudessa jäi arkki Araratin vuorelle.
Ndaa no fula ka hitu na, fai sanahulu hitu ma, ofai a hara sia leteꞌ naruꞌ sa ata, nara na Ararat.
5 Mutta vedet juoksivat pois, ja vähenivät hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. Ensimäisnä päivänä kymmenentenä kuukautena näkyivät vuorten kukkulat.
Basa ma, oeꞌ a reꞌe nakandoo. Fula ka sanahulu na, fai ka esa na ma, mbuku-leteꞌ ra tonggo nara sou.
6 Neljänkymmenen päivän perästä avasi Noa arkin akkunan, jonka hän tehnyt oli.
Seli fai haa nulu ma, Noh soi ofai a jandela na esa.
7 Ja antoi kaarneen lentää ulos, joka lensi kahtiapäin, siihen asti kuin vedet maan päältä kuivuivat.
Ana mboꞌi mbui kaaꞌ esa. Mbuiꞌ naa natambele neu-nema losa oe mandali monaeꞌ a reꞌe tebꞌe ena. Ana nda baliꞌ ofai neu sa.
8 Sitte lähetti hän kyhkyisen tyköänsä, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan päältä.
Boe ma, Noh mboꞌi mbui lunda esa, fo nae nahine oeꞌ a reꞌe tebꞌe, do feꞌe hokoꞌ.
9 Koska ei kyhkyinen löytänyt kussa hän sai jalkansa levätä, palasi hän hänen tykönsä arkkiin: sillä vedet olivat vielä koko maan päällä, niin hän ojensi kätensä, otti hänen ja toi arkkiin.
Te huu oeꞌ a feꞌe ndule raefafoꞌ, de mbuiꞌ a nda hambu mamana teteeꞌ sa. De ana baliꞌ ofai neu. Noh loo lima na, de simbo nala baliꞌ mbuiꞌ a ofai rala neu.
10 Ja odotti vielä toiset seitsemän päivää, ja antoi taas kyhkyisen lentää arkista.
Noh nahati fai hitu fai, dei de ana mboꞌi seluꞌ mbuiꞌ a.
11 Se palasi hänen tykönsä, ehtoopuolella, ja katso, hän toi suussansa öljypuun lehden, jonka hän murtanut oli. Niin Noa ymmärsi vedet maan päältä juosseeksi pois.
Bꞌobꞌo naa ma, mbuiꞌ a baliꞌ seluꞌ nisiꞌ Noh, nendi saitun rooꞌ esa, fo ana feꞌe bito nala naa. Dei de, Noh bubꞌuluꞌ oeꞌ a meti tetebꞌes ena.
12 Mutta hän odotti vielä seitsemän päivää, ja antoi kyhkyisen lentää ulos, joka ei enää palannut.
Ana nahati fai hitu fai, de mboꞌi seluꞌ mbui lunda a. Te ia naa, mbuiꞌ a nda baliꞌ sa.
13 Ja kuudennella sadalla ja ensimäisellä ajastajalla (Noan ijästä) ensimäisnä päivänä ensimäisessä kuukaudessa, kuivuivat vedet maan päältä. Niin avasi Noa arkin katon, ja näki, ja katso, maa oli kuivunut.
Noh too natun nee esa, ndaa no fai ka esa fula ka esa na ma, oeꞌ a meti tebꞌe-tebꞌeꞌ ena. Boe ma, Noh soi ofai a jandela na, de mete rereoꞌ ma nita rae a madꞌa ena.
14 Niin maa tuli peräti kuivaksi seitsemäntenäkolmattakymmenentenä päivänä toisessa kuukaudessa.
Fula ka rua na, fai ka sanahulu hitu na ma, rae a madꞌa tebꞌe-tebꞌeꞌ ena.
15 Niin Jumala puhui Noalle sanoen:
Basa ma, Lamatualain olaꞌ no Noh nae,
16 Lähde arkista, sinä ja sinun emäntäs, ja sinun poikas, ja sinun poikais emännät sinun kanssas.
“Noh! Basa nggi onda mia ofai a leo.
17 Kaikkinaiset eläimet, jotka sinun tykönäs ovat, kaikkinaisesta lihasta, sekä linnuista että karjasta, ja kaikista matelevaisista maan päällä, johdata ne ulos kanssas: ja kävelköön ne maan päällä, ja olkoon hedelmälliset ja lisääntyköön maan päällä.
Soi basa banda ra dea reu! Soi basa banda neꞌeboiꞌ, banda fui, banda mana nodꞌoꞌ, no mbuiꞌ ra. Naa fo, basa se boe ramahefu, fo rasofe raefafoꞌ ia.”
18 Niin Noa meni ulos poikinensa, ja emäntinensä, ja poikainsa emännät hänen kanssansa.
Basa de, Noh no sao na, ma ana nara, ma ana feto feu nara, dea reu mia ofai a. Basa banda ra o, dea reu, esa-esaꞌ no nonoo na.
19 Kaikkinaiset eläimet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: läksivät arkista, jokainen kaltaisensa tykö.
20 Ja Noa rakensi Herralle alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla.
Basa naa ma, Noh lutu mbatu mei tutunu-hohotuꞌ fee LAMATUALAIN. Noh haꞌi nala banda beꞌe esaꞌ, mia basa banda fo bisa tao dadꞌi tutunu-hohotuꞌ. Ana mbau hala se, ma tunu se sia mei tutunu-hohotuꞌ a, fo dadꞌi tutunu-hohotuꞌ fee LAMATUALAIN.
21 Ja Herra haisti lepytyshajun, ja Herra sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen.
LAMATUALAIN hae nala tutunu-hohotuꞌ a maꞌafo meni na ma, rala Na namahoꞌo. De Ana duꞌa nae, “Mia faiꞌ ia, Au nda afiꞌ huku-doki raefafoꞌ a huu atahori deꞌulaka na sa. Onaꞌ mae ara duꞌa akaꞌ a deꞌulakaꞌ o, Au nda afiꞌ tao ulutu basa masodꞌa ra sa, onaꞌ Au taoꞌ basaꞌ a ena.
22 Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidä kylväminen ja niittäminen, vilu ja helle, suvi ja talvi, päivä ja yö lakkaaman.
Mete ma raefafoꞌ a feꞌe sia, naa, fula-faiꞌ ia ra basa se laoꞌ rakandoo, tungga dala nara. Fula-fai sela-nggariꞌ no fula-fai etu-oruꞌ, fula-fai maꞌasufuꞌ no fula-fai matobꞌiꞌ, fula-fai relo-ai no fula-fai udꞌa-oeꞌ, ma rereloꞌ no tetembaꞌ, basa se lao tungga dala nara.”
A Dove is Sent Forth from the Ark
