1 Mooseksen 50
1 Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.
Joseph leaned close to his father’s face and cried over him and kissed him.
2 Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.
Joseph commanded his servants who were morticians to (embalm his father’s body/put spices on his father’s body) to (preserve it/keep it from decaying), and then wrap it with strips of cloth.
3 Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.
So the morticians did that. It took 40 days to embalm Jacob’s body, because that is the amount of time that was always required for them to embalm a body. And the people of Egypt mourned for 70 days because of Jacob’s death.
4 Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:
When the time of mourning was finished, Joseph said to the king’s officials, “If you are pleased with me, please take this message to the king:
5 Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.
‘When my father was about to die, he told me to solemnly promise that I would bury his body in Canaan, in the tomb that he himself had prepared. So please let me go up to Canaan and bury my father’s body. Then I will return.’”
6 Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.
After they gave the king the message, he replied, “Tell Joseph, ‘Go up and bury your father’s body, as you (swore/solemnly promised) that you would do.’”
7 Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.
So Joseph went [up to Canaan] to bury his father’s body. All of the king’s officials, all the king’s advisors, and all the elders in Egypt went with him.
8 Kaiki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.
His own family’s small children and their sheep and goats and their cattle stayed in the Goshen region. But all the rest of Joseph’s family and his [older] brothers [and younger brother] and his father’s family went with him.
9 Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.
Men riding in chariots [MTY] and on horses also went along. It was a huge group.
10 Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.
They went to the east side of the Jordan [River] and arrived at Atad. There was a place there where people (threshed/beat the grain to separate the wheat from the chaff.) There they mourned loudly for Jacob for a long time. Joseph performed mourning ceremonies for his father for seven days.
11 Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.
When the Canaan people-group who lived there saw them mourning like that, they said, “This is a sad mourning place for the people of Egypt!” So they named the place Abel-Mizraim, [which sounds like the Hebrew words that mean ‘mourning of the Egyptians].’
12 Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.
Then Jacob’s sons did for him what their father had commanded.
13 Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.
They [crossed the Jordan River and] carried Jacob’s body to Canaan. They buried it in the cave in the field at Machpelah, east of Mamre [town]. That was the field that Abraham had bought from Ephron, who was one of the Heth people-group, to use as a burial place.
14 Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.
After he had buried his father, Joseph and his [older] brothers [and younger brother] and all the others who had gone up to Canaan with him for the funeral returned to Egypt.
15 Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.
After Jacob died, Joseph’s brothers became worried. They realized what might happen. They said, “Suppose Joseph hates us and tries to get revenge for all the evil things that we did to him many years ago?”
16 Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:
So they sent someone to tell this to Joseph for them: “Before our father died, he told us this:
17 Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.
‘Say to Joseph, “Please forgive your [older] brothers for the evil thing that they did to you, for their terrible sin against you, because what they did to you was very wrong.”’ So now we, who are servants of your father’s God, ask you, please forgive us for what we did to you.” But Joseph just cried when he received their message.
18 Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.
Then his [older] brothers themselves came and threw themselves on the ground in front of Joseph, and one of them said, “Please listen. We will just be your servants.”
19 Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.
But Joseph replied to them, “Do not be afraid! [God is the one who punishes people]; (am I God?/I am not God!) [RHQ]
20 Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.
As for you, yes, you wanted to do something very evil to me. But God caused something good to come from it! He wanted to save many people from dying of hunger, and that is what happened! Today they are alive!
21 Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.
So I say [again], do not be afraid! I will make sure that you and your children have enough to eat.” In that way he reassured them and made made them feel much better.
22 Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,
Joseph lived with his father’s family in Egypt until he was 110 years old.
23 Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.
He lived long enough to see Ephraim’s children and grandchildren. The children of Joseph’s grandson Machir, who was Manasseh’s son, were born before Joseph died, and were adopted by Joseph to be his own children [IDM].
24 Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.
One day Joseph said to his [older] brothers, “I am about to die. But God will certainly (help/take care of) you. And [some day] he will lead your [descendants] up out of this land and take them to Canaan, the land that he solemnly promised to give to Abraham, Isaac, and Jacob.”
25 Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.
Then Joseph said, “When God enables you to do that, you must take my body back to Canaan.” He made his older brothers solemnly promise to do that.
26 Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.
So Joseph died in Egypt when he was 110 years old. His body was embalmed and put in a coffin there.
