1 Mooseksen 50
1 Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.
Joseph [May he add] fell on his father’s face, wept on him, and kissed him.
2 Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.
Joseph [May he add] enjoined his servants, the physicians, to embalm his father; and the physicians embalmed Israel [God prevails].
3 Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.
Forty days were fulfilled for him, for that is how many the days it takes to embalm. The Egyptians [people from Abode of slavery] wept for him for seventy days.
4 Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:
When the days of weeping for him were past, Joseph [May he add] spoke to the house of Pharaoh, saying, “If now I have found chen ·grace· in your eyes, please speak in the ears of Pharaoh, saying,
5 Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.
‘My father made me swear, saying, “Behold, I am dying. Bury me in my grave which I have dug for myself in the land of Canaan [Humbled].” Now therefore, please let me go up and bury my father, and I will come again.’”
6 Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.
Pharaoh said, “Go up, and bury your father, just like he made you swear.”
7 Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.
Joseph [May he add] went up to bury his father; and with him went up all the servants of Pharaoh, the elders of his house, all the elders of the land of Egypt [Abode of slavery],
8 Kaiki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.
All the house of Joseph [May he add], his brothers, and his father’s house. Only their little ones, their flocks, and their herds, they left in the land of Goshen [Drawing near].
9 Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.
There went up with him both chariots and horsemen. It was a very great company.
10 Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.
They came to the threshing floor of Atad, which is beyond the Jordan [Descender], and there they lamented with a very great and severe lamentation. He mourned for his father seven days.
11 Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.
When the inhabitants of the land, the Canaanites [Descendants of Humbled], saw the mourning in the floor of Atad, they said, “This is a grievous mourning by the Egyptians [people from Abode of slavery].” Therefore its name was called Abel [Vanity, Mourning] Mizraim, which is beyond the Jordan [Descender].
12 Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.
His sons did to him just as he enjoined them,
13 Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.
for his sons carried him into the land of Canaan [Humbled], and buried him in the cave of the field of Machpelah [Double], which Abraham [Father of a multitude] bought with the field, for a possession of a burial site, from Ephron [Fawn-like] the Hittite [Descendant of Trembling fear], before Mamre [Bitter, Fatness].
14 Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.
Joseph [May he add] returned into Egypt [Abode of slavery]— he, and his brothers, and all that went up with him to bury his father, after he had buried his father.
15 Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.
When Joseph [May he add]’s brothers saw that their father was dead, they said, “It may be that Joseph [May he add] will hate us, and will fully pay us back for all the evil which we did to him.”
16 Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:
They sent a message to Joseph [May he add], saying, “Your father enjoined before he died, saying,
17 Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.
‘You shall tell Joseph [May he add], “Now please forgive the rebellious breach of relationship of your brothers, and their habitual sin ·missing the mark·, because they did evil to you.”’ Now, please forgive the rebellious breach of relationship of the servants of the God of your father.” Joseph [May he add] wept when they spoke to him.
18 Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.
His brothers also went and fell down before his face; and they said, “Behold, we are your servants.”
19 Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.
Joseph [May he add] said to them, “Don’t be afraid, for am I in the place of God?
20 Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.
As for you, you meant evil against me, but God meant it for good, to bring to pass, as it is today, to save many people alive.
21 Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.
Now therefore don’t be afraid. I will nourish you and your little ones.” He comforted them, and spoke kindly to them.
22 Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,
Joseph [May he add] lived in Egypt [Abode of slavery], he, and his father’s house. Joseph [May he add] lived one hundred ten years.
23 Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.
Joseph [May he add] saw Ephraim [Fruit]’s children to the third generation. The children also of Machir, the son of Manasseh [Causing to forget], were born on Joseph [May he add]’s knees.
24 Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.
Joseph [May he add] said to his brothers, “I am dying, but God will surely visit you, and bring you up out of this land to the land which he swore to Abraham [Father of a multitude], to Isaac [Laughter], and to Jacob [Supplanter].”
25 Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.
Joseph [May he add] took an oath of the children of Israel [God prevails], saying, “God will surely visit you, and you shall carry up my bones from here.”
26 Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.
So Joseph [May he add] died, being one hundred ten years old, and they embalmed him, and he was put in a coffin in Egypt [Abode of slavery].
