1 Mooseksen 48
1 Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun isäs sairastaa. Ja hän otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.
Pea hili ʻae ngaahi meʻa ni, naʻe fakahā ʻe he tokotaha kia Siosefa ʻo pehē, “Vakai, ʻoku mahaki hoʻo tamai:” pea naʻa ne ʻave mo ia ʻa hono ongo foha, ko Manase, mo ʻIfalemi.
2 Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tykös. Ja Israel vahvisti itsensä ja istui vuoteessa.
Pea naʻe tala kia Sēkope, ʻo pehē, “Vakai, ʻoku haʻu ho foha ko Siosefa kiate koe: pea naʻe fakamālohi ʻe ʻIsileli ia, pea ne nofo hake ʻi he mohenga.”
3 Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias näkyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.
Pea pehē ʻe Sēkope kia Siosefa, “Naʻe hā mai ʻae ʻOtua māfimafi kiate au ʻi Lusa ʻi he fonua ko Kēnani, ʻo ne tāpuaki au;
4 Ja sanoi minulle: katso, minä annan sinun olla hedelmällisen ja lisääntyä, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.
ʻo ne pehē mai kiate au, ‘Vakai, te u ngaohi koe ke ke monūʻia, mo ke tupu ʻo tokolahi, pea te u fakatupu ʻiate koe ʻae ngaahi kakai lahi; pea te u foaki ʻae fonua ni ki ho hako ki mui ʻiate koe, ko e nofoʻanga maʻu ʻo taʻengata.’”
5 Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet Egyptissä, ennenkuin minä tulin tänne sinun tykös, pitää oleman minun; nimittäin Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.
“Pea ko eni, ko ho ongo foha ko ʻIfalemi, mo Manase, naʻe fānau kiate koe ʻi he fonua ko ʻIsipite, ʻi he teʻeki ai te u haʻu ki ʻIsipite, ʻoku ʻoʻoku ʻakinaua; ʻo hangē ko Lupeni mo Simione, ʻe ʻoʻoku ʻakinaua.
6 Mutta sinun lapses, jotkas siität niiden jälkeen, pitää oleman sinun, ja pitää nimitettämän veljeinsä nimellä, heidän perimisestänsä.
Pea ko hoʻo fānau te ke fakatupu kimui ʻiate kinaua, ʻe ʻoʻou ia, pea ʻe ui ʻakinautolu ʻi he hingoa ʻo honau kāinga ʻi honau tofiʻa.
7 Ja koska minä tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiellä, koska vielä kappale matkaa oli Ephrataan; ja minä hautasin hänen siellä Ephratan tiellä, se on Betlehem.
Pea ko au, ʻi heʻeku haʻu mei Petana, naʻe pekia ʻa Lesieli ʻo ofi kiate au ʻi he hala, ka naʻe toetoe siʻi pe, pea mau hoko ki ʻEfelata pea naʻaku tanu ia ʻi he hala ki ʻEfelata ʻaia ko Petelihema.”
8 Ja Israel näki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nämät ovat?
Pea naʻe sio ʻa ʻIsileli ki he ongo foha ʻo Siosefa, ʻo ne pehē, “Ko hai ʻakinaua?”
9 Ja Joseph vastasi isäänsä: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tyköni siunatakseni heitä.
Pea pehēange ʻe Siosefa ki heʻene tamai, “Ko hoku ongo foha ʻakinaua, kuo foaki ʻe he ʻOtua kiate au, ʻi he fonua ni.” Pea pehē ʻe ia, “ʻOku ou kole kiate koe, ʻomi ʻakinaua kiate au, pea te u tāpuaki ʻakinaua.”
10 Sillä Israelin silmät olivat pimiät vanhuudesta, eikä taitanut hyvin nähdä. Ja hän vei heidät hänen tykönsä. Ja hän antoi suuta heidän, ja otti heitä syliinsä.
Pea naʻe kui ʻae mata ʻo ʻIsileli ko e meʻa ʻi heʻene motuʻa, ko ia naʻe ʻikai ai te ne faʻa sio. Pea ne ʻomi ʻakinaua ʻo ofi kiate ia; pea naʻa ne ʻuma kiate kinaua ʻo ne fāʻufua ʻakinaua.
11 Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun myös nähdä sinun siemenes.
Pea naʻe pehē ʻe ʻIsileli kia Siosefa, “Naʻe ʻikai te u ʻamanaki ke u mamata ki ho mata; pea vakai, kuo fakahā ʻe he ʻOtua kiate au ho hako foki.”
12 Ja Joseph otti heidät pois hänen sylistänsä, ja kumarsi itsiänsä maahan hänen kasvoinsa eteen.
Pea naʻe ʻomi ʻakinaua ʻe Siosefa mei hono tui, pea ne tulolo ia mo hono mata ki he kelekele.
13 Niin Joseph otti heidät molemmat, Ephraimin oikiaan käteensä, jonka hän asetti Israelin vasemmalle kädelle, ja Manassen vasempaan käteensä, Israelin oikialle kädelle, ja vei heidät hänen tykönsä.
Pea ʻave ʻakinaua ʻe Siosefa, ko ʻIfalemi ʻi hono nima toʻomataʻu ʻo hanga atu ki he nima toʻohema ʻo ʻIsileli, mo Manase ʻi hono toʻohema ʻo hanga atu ki he nima toʻomataʻu ʻo ʻIsileli, pea ne ʻomi ʻakinaua ke ofi kiate ia.
14 Niin Israel ojensi oikian kätensä, ja laski Ephraimin pään päälle, joka oli nuorempi, mutta vasemman kätensä Manassen pään päälle, ja muutti tiettävästi kätensä; sillä Manasse oli esikoinen.
Pea naʻe mafao atu ʻe ʻIsileli hono nima toʻomataʻu ʻo hilifaki ia ki he ʻulu ʻo ʻIfalemi, ʻaia ko e kimui, mo hono nima toʻohema ki he ʻulu ʻo Manase, ʻo ʻai fakapotopoto pe hono nima; he ko Manase, ko e ʻuluaki ia.
15 Ja hän siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessä minun isäni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani tähän päivään asti.
Pea naʻa ne tāpuaki ʻa Siosefa ʻo ne pehē, “Ko e ʻOtua, ʻaia naʻe ʻalu ʻi he ʻao ʻo ʻeku tamai ko ʻEpalahame, mo ʻAisake, ko e ʻOtua naʻa ne fafanga au ʻi heʻeku moʻui kotoa pē ʻo aʻu ki he ʻaho ni,
16 Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia, että he nimitettäisiin minun ja minun isäini, Abrahamin, ja Isaakin nimellä, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan päällä.
Ko e ʻāngelo ʻaia naʻa ne huhuʻi au mei he kovi kotoa pē, tāpuakiʻi ʻae ongo tama; pea ke ui hoku hingoa kiate kinaua, mo e hingoa ʻo ʻeku tamai ko ʻEpalahame, mo ʻAisake; pea tuku ke na tupu ko e kakai tokolahi ʻi māmani.”
17 Mutta koska Joseph näki isänsä laskevan oikian kätensä Ephraimin pään päälle, otti hän sen pahaksi, ja rupesi isänsä käteen, siirtääksensä Ephraimin pään päältä Manassen pään päälle.
Pea kuo mamata ʻa Siosefa kuo ʻai ʻe heʻene tamai hono nima toʻomataʻu ki he ʻulu ʻo ʻIfalemi, naʻa ne mamahi ai; pea ne hiki ʻae nima ʻo ʻene tamai ke ʻave ia mei he ʻulu ʻo ʻIfalemi ki he ʻulu ʻo Manase.
18 Ja sanoi Joseph isällensä: ei niin minun isäni; tämä on esikoinen, laske oikia kätes hänen päänsä päälle.
Pea pehē ʻe Siosefa ki heʻene tamai, “Ko ʻeku tamai ke ʻoua naʻa pehē, he ko e ʻuluaki eni: ʻai ho nima toʻomataʻu ki hono ʻulu.”
19 Mutta hänen isänsä kielsi sen, ja sanoi: minä tiedän kyllä, minun poikani, minä tiedän: tämä myös tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin hänen nuorempi veljensä tulee suuremmaksi kuin hän, ja hänen siemenensä tulee suureksi kansain paljoudeksi.
Pea naʻe taʻofi ia ʻe heʻene tamai, ʻo ne pehē, “ʻOku ou ʻilo, ko hoku foha, ʻoku ou ʻilo ia: ʻe hoko ia foki ko e kakai tokolahi, pea ʻe lahi ia foki; ka ko e moʻoni ʻe lahi hono tehina ʻiate ia, pea ʻe hoko hono hako ko e ngaahi puleʻanga lahi.”
20 Niin hän siunasi heitä sinä päivänä, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan näin: Jumala tehköön sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti hän Ephraimin Manassen edelle.
Pea naʻa ne tāpuaki ʻakinaua ʻi he ʻaho ko ia, ʻo pehē, “ʻE fai tāpuaki ʻe ʻIsileli ʻiate koe, ʻo pehē, ‘Ke ngaohi koe ʻe he ʻOtua ke tatau mo ʻIfalemi mo Manase:’ pea naʻa ne tuku ʻa ʻIfalemi ki muʻa ʻia Manase.
21 Ja Israel sanoi Josephille: katsot minä kuolen; ja Jumala on teidän kanssanne, ja vie teitä jällensä teidän isäinne maalle.
Pea pehē ʻe ʻIsileli kia Siosefa, “Vakai teu mate au; ka ʻe ʻiate kimoutolu ʻae ʻOtua, pea te ne toe ʻave ʻakinautolu ki he fonua ʻo hoʻomou ngaahi tamai.
22 Minä olen myös antanut sinulle osan maata, päälle sinun veljeis osan, jonka minä miekallani ja joutsellani Amorilaisten käsistä ottanut olen.
Pea ko eni foki, kuo u foaki kiate koe ʻae potu lahi hake ʻe taha ʻi ho ngaahi tokoua, ʻaia naʻaku maʻu mei he nima ʻoe kakai ʻAmoli, ʻaki ʻa ʻeku heletā, mo ʻeku kaufana.”
