1 Mooseksen 44

1 Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen: täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun.

Anante Josefe'a noma'afi eri'za ne'amofona anage huno asmi'ne, Beki ku'zmifina eri'zama vanaza avamente ne'zana erivite nezmantenka, zago'zmia zamente zamente ku avazare eriri zamantetere huo.

2 Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski.

Hagi Silvare kapuni'a nagana zami'mofo ku avazare eriri nentenka, witima mizase'nea zagonena eririnto, higeno eri'za ne'mo'a Josefe'ma asmiaza hu'ne.

3 Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa.

Masa hu'za nehigeno, ana vahetmina huzmantege'za donki zamine vu'naze.

4 Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvän pahalla maksaneet?

Zamagra rankumara atre'za afete ovu'nageno, Josefe'a eri'za ne'amofona anage huno asami'ne, Otinka ana vahera zamavaririnka ome zamazerisunka anage hunka zamasmio. Na'a higeta knare'zama huma neramanteana havizana hunteta silvare kapu'a erita e'naze?

5 Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet.

E'i ana kapufintira ranimo'a tinkera noneanki, henkama fore'ma hania zana ana kapufintike nege. Tamagra e'inahu'ma hazana havi tamavu'tamava hu'naze hunka ome zamasamio.

6 Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille.

Higeno agra zamavaririno ome zamazerino, Josefe'ma hia nanekea ome zamasamige'za,

7 He vastasivat häntä: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät.

Zamagra anage hu'za asmi'naze, Na'a higeno rantimo'a amanahu kea nehie? Eri'za vahe kamota amanahu'zana huga osu'none!

8 Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?

Hagi beki ku avazare'ma me'negeta zagoma haketa eriteta Kenani mopareti eritama kagrite'ma e'nonana ko. Inankna huta kagri ramofo nompintira silivao, golia musufa segahune?

9 Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.

Ina eri'za vahe kamofo beki kupinti'ma hakenka eri fore hanunka, ana mofona ahe frisnanketa, tagra rantimofo kazokazo eri'za vahe manigahune.

10 Hän sanoi: olkaan nyt teidän sananne jälkeen: jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.

Agra anage hu'ne, Menina kema hazaza hugahue, iza'o eri'nenige'na hakena eri fore hanumo nagri kazokazo eri'za ne' manigahie. Hanki anazama osu'namota knare hu'nazankita amne vugahaze.

11 Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

Anage hige'za mago mago'moza ame hu'za ku'zmia hanti mopafi ante'za, eri heta hazageno,

12 Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä.

Josefe eri'za ne'mo'a nempu'zmimofo kuteti agafa huno haketeno vuno nagna zamimofo kute uhanatino, ana kapua Benzameni beki kupi me'negeno keno eri fore hu'ne.

13 Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin.

Anante zamagra kukena zamia sagne nehu'za, hakarezazmia donki agumpi erinte'za ete rankumatega vu'naze.

14 Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

Anante Juda'a afuhe'zane Josefe nonte enehanati'za, Josefe'a nompinka mani'nege'za avuga mopafi ruzagani'za mase'naze.

15 Joseph sanoi heille: mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata.

Josefe'a afuhe'ikizmi anage huno zamasmi'ne, na'a higeta havizana hu'naze? Tamagra ontahi'nazo, nagra kasnampa (divinesen) tro hu'na oku me'nenia'zana ke'na eri fore osugahuo?

16 Ja Juuda sanoi: mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden: katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin.

Higeno Juda'a anage hu'ne, na'ane huta ranimoka hugahune. Inankna huta hazenkea osu'none huta hugahune. Anumzamo kagri eri'za vahe'mofo kumira keno eri fore hu'ne, Antahio, kapu eri'negenka kenka eri fore hu'namo'ene tagranena ranimofo kazokzo eri'za vahe manigahune.

17 Mutta hän sanoi: pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö.

Hianagi Josefe'a amanage huno zamasmi'ne, Nagra e'inahu'zana osugahue. Ina nemofo beki kupinti kapu ni'ama eri fore'ma hu'nemo, kazokazo eri'zana eri nantegahie. Hagi ruga'amota neramafa'ma mani'nerega tamarimpa frune vugahaze.

18 Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao.

Juda'a Josefente erava'o huno anage hu'ne, ranimoke, muse (plis) hugantoanki, knare kagri eri'za vahe'mo'na kagesafinkea hugahuo. Kagra, Fero'enena mago'zahu hu'na'anki, krimpa kna eri'za vahe kamo'na huonanto.

19 Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen: onko teillä isää taikka veljeä?

rantimoka anage hu'nane, Tamagrira neramafa'ene neramagna enena mani'neo hunka eri'za vahekamota tantahige'nane?

20 Niin me vastasimme meidän herraamme: meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana.

Hanketa tagra rantimoka anage huta kasami'none, nerafa'a ranafa refinka neraganana ante'ne. Hagi nezanarera'a tare zanante'neankino nempu'amo'a frigeno, agrake mani'negeno, nefa'a tusiza huno avesinente.

21 Niin sinä sanoit palvelioilles: tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen.

Huta hunkenka kagra eri'za vaheka'motagura anage hu'nane, ana mofavrea avreta nagrite enke'na ka'neno hu'nane.

22 Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis.

Hianagi tagra ranti'mokagura anage hu'none, osi ne'mo'a nefana otregahie. Hanki nefama atreno esigeno'a nefa'a frigahie huta kasmi'none.

23 Niin sinä sanoit palvelioilles. jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän.

Hianagi kagra eri'za vahekamotagura anage hu'nane, neramagnama avreta omesuta, nagri navufina onke'gosaze.

24 Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat,

Anankema hutanketa tagra nerfa hirega kagri eri'za vahete uhanatita, rantimokama hana kea ome asmi'none.

25 Niin sanoi meidän isämme: menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.

Hagi mago'a kna evutegeno nerafa'a anage hu'ne, ete vuta mago'a ne'zana ome miza seho hu'ne.

26 Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme.

Hianagi tagra anage hu'none, tagranema neragana'ma ovanigeta, tagra uoramigahune. Neragana'ma tagranema ovanigeta ana ne'mofo avurera ovugahune hunkeno,

27 Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille: te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi,

kagri eri'za vahe nerafa'a tagrikura anage hu'ne, a'nimo'ma tare ne'mofavrema kase nami'neana tamagra antahi'naze.

28 Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt.

Mago'mo'a fanane hige'na nagra anage hu'noe, mago'a zagamo aheno tagana vazinegahie nehu'na, nagra mago'enena onke'noe hu'ne.

29 Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan. (Sheol h7585)

Nehuno mago'ene amanage hu'ne, Neganama avreta vanageno'ma, anahu hazenke erisigeta, nagrira efe nazokara nazeri ante henkma tesageno nasuzamo nahe frina, fri vahe kumapi (Seol) umanigahue huno hu'ne. (Sheol h7585)

30 Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme: sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä.

E'inage hu'negu kagri eri'za vahe nenfante nagra vanugeno, ana mofavrema nagrane omesiana, nenfa'a agu'amena ana mofavrefi ante'neankino,

31 Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan. (Sheol h7585)

ana mofavrema nagranema ovanigeno'ma kesuno'a agra frigahie. E'inama eri'za vahe ka'mona hanuna, nenfana eri'za ne' ka'a efe azokara azeri ante henkma antesugeno asuzampi mani'neno, fri vahe kumapi (Seol) umanigahie. (Sheol h7585)

32 Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen: jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään.

Hanki'na eri'za vahe'kamo'na anage hu'na ana nekura huvempa hu'noe, nenfaga nagrama avre'na omesugeno'a ana knazana nagrite mevava hugahie hu'na hu'noe.

33 Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa.

E'ina hu'negu muse (plis) hugantoanki natrege'na nagra eri'za vahe kamo'na neragna nona hu'na kazo kazo eri'zana ranimoka eriganta'nena, neragnana atregeno nefuzane vino.

34 Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu.

Na'ankure asuzamo nenfana azeri haviza huzanku nentahuanagi, inankna hu'na nenfantera vugahue nenagnama ovanige'na?