1 Mooseksen 42
1 Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?
Now Jacob [Supplanter] saw that there was grain in Egypt [Abode of slavery], and Jacob [Supplanter] said to his sons, “Why do you look at one another?”
2 Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne, ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.
He said, “Behold, I have sh'ma ·heard obeyed· that there is grain in Egypt [Abode of slavery]. Go down there, and buy for us from there, so that we may live, and not die.”
3 Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.
Joseph [May he add]’s ten brothers went down to buy grain from Egypt [Abode of slavery].
4 Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa; sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.
But Jacob [Supplanter] didn’t send Benjamin [Son of right hand, Son of south], Joseph [May he add]’s brother, with his brothers; for he said, “Lest perhaps harm happen to him.”
5 Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä nälkä oli Kanaanin maalla.
The sons of Israel [God prevails] came to buy among those who came, for the famine was in the land of Canaan [Humbled].
6 Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä.
Joseph [May he add] was the governor over the land. It was he who sold to all the people of the land. Joseph [May he add]’s brothers came, and bowed themselves down to him with their faces to the earth.
7 Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.
Joseph [May he add] saw his brothers, and he recognized them, but acted like a stranger to them, and spoke roughly with them. He said to them, “Where did you come from?” They said, “From the land of Canaan [Humbled] to buy food.”
8 Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.
Joseph [May he add] recognized his brothers, but they didn’t recognize him.
9 Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.
Joseph [May he add] remembered the dreams which he dreamed about them, and said to them, “You are spies! You have come to see the nakedness of the land.”
10 He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä.
They said to him, “No, my lord, but your servants have come to buy food.
11 Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias ole ikänänsä olleet vakojat.
We are all one man’s sons; we are honest men. Your servants are not spies.”
12 Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.
He said to them, “No, but you have come to see the nakedness of the land!”
13 He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen eleillä.
They said, “We, your servants, are twelve brothers, the sons of one man in the land of Canaan [Humbled]; and behold, the youngest is today with our father, and one is no more.”
14 Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.
Joseph [May he add] said to them, “It is like I told you, saying, ‘You are spies!’
15 Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.
By this you shall be tested. By the life of Pharaoh, you shall not go out from here, unless your youngest brother comes here.
16 Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.
Send one of you, and let him get your brother, and you shall be bound, that your words may be tested, whether there is truth in you, or else by the life of Pharaoh surely you are spies.”
17 Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.
He put them all together into custody for three days.
18 Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät näin; sillä minä pelkään Jumalaa.
Joseph [May he add] said to them the third day, “Do this, and live, for I fear God.
19 Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.
If you are honest men, then let one of your brothers be bound in your prison; but you go, carry grain for the famine of your houses.
20 Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.
Bring your youngest brother to me; so will your words be verified, and you won’t die.” They did so.
21 Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut.
They said to one another, “We are certainly guilty concerning our brother, in that we saw the distress of his soul, when he begged us, and we wouldn’t sh'ma ·hear obey·. Therefore this distress has come upon us.”
22 Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkä vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä vaaditaan.
Reuben [See, a son!] answered them, saying, “Didn’t I tell you, saying, ‘Don’t sin ·err (the standard goal)· against the child,’ and you wouldn’t sh'ma ·hear obey·? Therefore also, behold, his blood is required.”
23 Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin kautta.
They didn’t know that Joseph [May he add] sh'ma ·hear understand obey· them; for there was an interpreter between them.
24 Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän nähtensä.
He turned himself away from them, and wept. Then he returned to them, and spoke to them, and took Simeon [Hearing] from among them, and bound him before their eyes.
25 Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille tehtiin niin.
Then Joseph [May he add] gave an enjoinment to fill their bags with grain, and to restore each man’s money into his sack, and to give them food for the way. So it was done to them.
26 Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.
They loaded their donkeys with their grain, and departed from there.
27 Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,
As one of them opened his sack to give his donkey food in the lodging place, he saw his money. Behold, it was in the mouth of his sack.
28 Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?
He said to his brothers, “My money is restored! Behold, it is in my sack!” Their hearts failed them, and they turned trembling to one another, saying, “What is this that God has done to us?”
29 Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:
They came to Jacob [Supplanter] their father, to the land of Canaan [Humbled], and told him all that had happened to them, saying,
30 Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.
“The man, the lord of the land, spoke roughly with us, and took us for spies of the country.
31 Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.
We said to him, ‘We are honest men. We are no spies.
32 Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tytkönä Kanaanin maalla.
We are twelve brothers, sons of our father; one is no more, and the youngest is today with our father in the land of Canaan [Humbled].’
33 Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.
The man, the lord of the land, said to us, ‘By this I will know that you are honest men: leave one of your brothers with me, and take grain for the famine of your houses, and go your way.
34 Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.
Bring your youngest brother to me. Then I will know that you are not spies, but that you are honest men. So I will deliver your brother to you, and you shall trade in the land.’”
35 Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.
As they emptied their sacks, behold, each man’s bundle of money was in his sack. When they and their father saw their bundles of money, they were afraid.
36 Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.
Jacob [Supplanter], their father, said to them, “You have bereaved me of my children! Joseph [May he add] is no more, Simeon [Hearing] is no more, and you want to take Benjamin [Son of right hand, Son of south] away. All these things are against me.”
37 Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.
Reuben [See, a son!] spoke to his father, saying, “Kill my two sons, if I don’t bring him to you. Entrust him to my care, and I will bring him to you again.”
38 Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan. (Sheol h7585)
He said, “My son shall not go down with you; for his brother is dead, and he only is left. If harm happens to him along the way in which you go, then you will bring down my gray hairs with sorrow to Sheol ·Place of the dead·.” (Sheol h7585)
