1 Mooseksen 4
1 Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies Herra.
A IKE aku la o Adamu i kana wahine ia Eva; hapai ae la oia, a hanau mai la ia I Kaina, i mai la, Ua loaa no ia'u he kanaka no Iehova mai.
2 Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi, mutta Kain peltomieheksi.
Hanau hou iho la oia i kona kaikaina ia Abela. He kahuhipa o Abela, a he mahiai o Kaina.
3 Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmistä.
Mahope iho o na la, lawe aku la o Kaina i kekahi hua o ka honua i mohai na Iehova.
4 Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.
Lawe aku la hoi o Abela i kekahi o na hanau mua o kana poe hipa, i na mea momona hoi. A maliu mai la o Iehova ia Abela a me kana mohai:
5 Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muuttui.
Aka, aole ia i maliu mai ia Kaina a me kana mohai. Huhu loa iho la o Kaina, a kulou iho la kona maka ilalo.
6 Niin Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?
I mai la o Iehova ia Kaina, Heaha kau i huhu ai? No ke aha hoi i kulou iho ai kou maka ilalo!
7 Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.
A i hana pono oe, aole anei oe e maliuia'ku? a i ole oe e hana i ka pono, ke waiho la ka mohai hala ma ka puka. A ia oe no ko ia la makemake, a e alii iho oe maluna ona.
8 Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen.
Kamailio ae la o Kaina me kona kaikaina, me Abela: a ia laua ma ka waena, ku ae la o Kaina me ke ku e i kona kaikaina ia Abela, pepehi iho la ia ia a make.
9 Niin Herra sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? hän vastasi: en minä tiedä: olenko minä veljeni vartia?
Olelo mai la o Iehova ia Kaina, Auhea la o Abela o kou kaikaina! I aku la oia, Aole au i ike: owau anei ke kahu o kuu kaikaina!
10 Ja hän sanoi: mitäs tehnyt olet? veljes veren ääni huutaa minun tyköni maasta.
I mai la kela, Heaha kau i hana iho net? ke hea mai nei ka leo o ke koko o kou kaikaina ia'u mai ka lepo mai.
11 Ja nyt kirottu ole sinä: (kirottu) maan päältä, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kädestäs.
Ma keia hone aku, e hoohewaia'ku ai oe mai ka honua ae, i hamama ae kona waha e ale i ke koko o kou kaikaina, na kou lima aku.
12 Koskas maata viljelet, niin ei pidä sen tästedes sinulle väkeänsä antaman; kulkian ja pakenevaisen pitää sinun oleman maan päällä.
I kou mahi ana i ka honua, aole ia e hua mai ma keia hope i kona momona: a e lilo hoi oe i kanaka aea a me ke kuewa wale maluna o ka honua.
13 Ja Kain sanoi Herralle: minun rangaistukseni on suurempi, kuin että se on kannettava.
I aku la o Kaina ia Iehova, He nui loa kuu hewa: aole paha ia e hiki ke kalaia.
14 Katsos, sinä ajat minun pois tänäpäivänä maalta, ja minun pitää sinun kasvois edestä lymymän ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan päällä. Ja niin minun käy, kuka ikänänsä minun löytää, se tappaa minun.
Aia hoi, ua kipaku aku oe ia'u i keia la mai ke alo aku o ka honua nei; a ua hookaawaleia au mai kou alo aku; a e lilo ana au i kanaka aea me ke kuewa wale maluna o ka honua; a i loaa au i kekahi, e pepehi mai ia ia'u a make.
15 Mutta Herra sanoi hänelle: Sentähden, kuka ikänänsä Kainin tappaa, se pitää seitsemän kertaisesti kostettaman. Ja Herra pani merkin Kainiin, ettei kenkään häntä tappaisi, joka hänen löytäisi.
I mai la o Iehova ia ia, Nolaila, o ka mea nana e pepehi ia Kaina, e pahiku ka hoopai ana i kona hewa. A kau iho la o Iehova i hoailona maluna o Kaina, o loaa ia i kekahi nana ia e pepehi aku a make.
16 Ja niin Kain läksi Herran kasvoin edestä, ja asui Nodin maalla, itään päin Edenistä.
Hele aku la o Kaina mai ke alo aku o Iehova, a noho iho la ma ka aina o Noda, ma ka hikina o Edena.
17 Ja Kain tunsi emäntänsä, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin, jonka hän kutsui poikansa nimellä Hanok.
Ike aku la o Kaina i kana wahine; hapai ae la oia, a hanau mai la ia Enoka: kukulu iho la oia i kulanakauhale, a kapa iho la i ka inoa o ua kulanakauhale la, mamuli o ka inoa o kana keiki, o Enoka.
18 Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.
Na Enoka hoi i hanau mai o Irada: na Irada hoi o Mehuiaela: na Mehuiaela o Metusaela: na Metusaela o Lameka.
19 Mutta Lamek otti kaksi emäntää, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.
Lawe ae la o Lameka i na wahine elua nana: o Ada ka inoa o kekahi, a o Zila ka inoa o kekahi.
20 Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden isä, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.
Na Ada i hanau mai o Iabala: o ka makamua ia o ka poe noho halelewa, a o ka hanai holoholona.
21 Ja hänen veljensä nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.
A o Iubala ka inoa o kona kaikaina: o ka makamua ia o ka poe a pau i hookani i ka lira a me ka ohe.
22 Zilla myös synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski-ja rautatöissä, ja Tubalkainin sisar oli Naema.
A o Zila, hanau mai no hoi nana o Tubalakaina, oia ke kumu a na paahana a pau e kui ana i ke keleawe a me Ka hao: a o Naama ke kaikuwahine o Tubalakaina.
23 Ja Lamek sanoi emännillensä, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emännät, kuulkaat minun ääntäni, ja vaari ottakaat siitä kuin minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:
I aku la o Lameka i na wahine ana, ia Ada, laua o Zila, E hoolohe mai olua i ko'u leo; e na wahine a Lameka, e haliu mai i ka'u olelo: no ka mea, ua pepehi iho la au i ke kanaka no ka hoeha ana mai ia'u, i ke kanaka opiopio no ka paopao ana mai ia'u.
24 Kain kostetaan seitsemän kertaisesti, mutta Lamek seitsemän ja seitsemänkymmenen kertaisesti.
Ina paha e pahiku ka hoopai ana no Kama, he oiaio no, e pakanahiku me kumamahiku hoi ia no Lameka.
25 Ja Adam taas tunsi emäntänsä, ja hän synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edestä, jonka Kain tappoi.
Ike hou iho la o Adamu i kana wahine; a hanau mai la ia he keikikane, a kapa aku la i kona inoa o I Seta: No ka mea, ua haawi mai la ke Akua i ka hua hou na'u, wahi ana, i panihakahaka no Abela i pepehiia e Kaina.
26 Ja Set myös siitti pojan, ja kutsui hänen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan Herran nimestä.
Na Seta hoi i hanau kekahi keikikane; a kapa iho ia i kona inoa o Enosa: ia manawa ka hoomaka ana o na kanaka e kahea aku i ka inoa o Iehova.
