1 Mooseksen 32
1 Mutta Jakob meni tietänsä myöten, ja Jumalan enkelit tulivat häntä vastaan.
Basa ma, Yakob se laoꞌ rakandoo. Ma Lamatualain ate nara mia sorga rema randaa ro e.
2 Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämä ovat Jumalan sotajoukko. Ja hän kutsui sen paikan Mahanaim.
Ana nita se ma, olaꞌ nae, “Ia, Lamatualain soldꞌadꞌu nara mamana hahae ao nara!” Naa de, ana babꞌae mamanaꞌ naa Mahanaim (sosoa na ‘mamana hahaeꞌ rua’).
3 Niin Jakob lähetti sanansaattajat edellänsä veljensä Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.
Basa naa ma, Yakob denu atahori nara hira, lao raꞌahuluꞌ risiꞌ nusa Edom (nara feaꞌ na, Seir), fo rafadꞌe aꞌa na Esau rae, eni nae nema.
4 Ja käski heitä, sanoen: sanokaat näin minun herralleni Esaulle: näin sanoo sinun palvelias Jakob: minä olen ollut muukalainen Labanin tykönä, ja viipynyt tähän asti.
Yakob denu se nae, “Mi mifadꞌe au aꞌa ngga Esau taꞌo ia: ‘Malangga Esau! Malangga ate na, odꞌi Yakob, fee dudꞌuꞌa-aꞌafiꞌ neu malangga. Mia au lalao ngga dalahulu na, losa faiꞌ ia, malangga ate na ia, leo sia toꞌo Labꞌan ume na.
5 Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lähetin ilmoittamaan minun herralleni, löytääkseni armoa sinun edessäs.
Ia naa, malangga ate na ia, naꞌena sapi, keledei, hiek-lombo, ma ate touꞌ ma inaꞌ. Au fee atahori ia ra raꞌahuluꞌ, fo rafadꞌe malangga, au uꞌuma ngga. Au oꞌe, malangga hii simbo hai no maloleꞌ.” Yakob denu basa taꞌo naa ma, atahori naa ra lao.
6 Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hän tulee sinua vastaan, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa.
Ara baliꞌ risiꞌ Yakob ma, rafadꞌe rae, “Hai mindaa mo amaꞌ aꞌa na Esau ena. Ia naa, ana nema no touꞌ natun haa, fo rae randaa ro amaꞌ.”
7 Niin peljästyi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hänen päällensä: ja jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.
Yakob rena nala ma, tenda na rombe, huu namatau nala seli. De ana bꞌanggi atahori nara no banda nara, neu nononggoꞌ rua.
8 Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon päälle, ja lyö sen; niin jäänyt joukko pääsee.
Ana duꞌa nae, “Mete ma Esau nema namue mana sia mataꞌ ra, naa, mana sia deaꞌ ra bisa rela sangga masodꞌa.”
9 Ja Jakob sanoi: minun isäni Abrahamin Jumala, ja minun isäni Isaakin Jumala, Herra joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minä teen sinulle hyvää.
Basa ma, Yakob hule-oꞌe nae, “Lamatualain, e! Lamatualain fo au baꞌi Abraham no ama Isak ngga beꞌuteeꞌ a. Rena au dei! Fai maꞌahulu na, Lamatualain denu au baliꞌ uma sia bobꞌonggi nggara, sia nusaꞌ ia. Ma Lamatualain o helu nae, dei fo Lamatualain tao natetu basa ia ra.
10 Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä koska minä tämän Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.
Au nda undaa sa te, Lamatualain sue au, ma mete-seꞌu au nakandooꞌ a. Maꞌahulu na, au nggani loe Yarden ia, au endi akaꞌ a teteas. Te ia naa, au baliꞌ uma endi atahori no banda nononggoꞌ rua.
11 Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun käsistä: sillä minä pekään hänen tulevan ja lyövän minun, ja äidin lapsinensa.
Au umutau, afiꞌ losa aꞌa Esau nema namue fo tao nisa basa hai. De au oꞌe Lamatualain fee masodꞌa neu au, o basa sao-ana nggara, mia e.
12 Sinä olet kumminkin sanonut: minä teen kaiketi sinulle hyvää; ja lisään sinun siemenes niinkuin sannan meressä, joka paljouden tähden ei luettaa taideta.
Lamatualain o mana helu mae fee au papala-babꞌanggiꞌ nae-nae, ma tao tititi-nonosi nggara boe ramaheta, onaꞌ a saraꞌae sia tasi suu na, losa atahori nda ito-reken rala sa.”
13 Ja hän yötyi sinne, ja otti niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja lähettääksensä veljellensä Esaulle:
Basa ma, Yakob sungguꞌ sia mamanaꞌ naa. Mbila fefetu na ma, ana haꞌi banda nae fee aꞌa na Esau.
14 Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentä kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä jäärää:
Ana tengga nala bibꞌi hiek ine natun rua, bibꞌi hiek mone rua nulu, bibꞌi lombo ine natun rua, bibꞌi lombo mone rua nulu,
15 Imettäviä kameleja varsoinensa kolmekymmentä: neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasia ja kymmenen varsaa.
banda onta ine telu nulu ro ana nara feꞌe mana susuꞌ, sapi ine haa nulu, sapi mone sanahulu, keledei ine rua nulu, ma keledei mone sanahulu.
16 Ja antoi ne palvelioittensa käsiin, itsekunkin lauman erinänsä; ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, ja pitäkäät väli jokaisen lauman vaiheella.
Ana banggi banda ra mataꞌ esa-esaꞌ no nononggo na. Ma ana fee nononggoꞌ esa-esaꞌ no manatadꞌa na. Ana nafadꞌe se nae, “Laoꞌ miꞌihuluꞌ. Dei fo au tungga deaꞌ. Te hei musi minea fo nononggoꞌ esa naꞌadꞌooꞌ no esa.”
17 Ja käski ensimäiselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkäs olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkä nämät ovat, joitas ajat edelläs?
Ma Yakob parenda manatadꞌa mia nononggoꞌ maꞌahuluꞌ a nae, “Mete ma au aꞌa ngga Esau nandaa no nggo, ma natane nae, ‘Ho mae bee muu? Ho ia, seka ate na? Banda ia ra, seka ena nara?’
18 Niin sano: nämät ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hän tulee myös itse meidän jälissämme.
naa, musi mutaa mae, ‘Banda ia ra, malangga ate na Yakob ena na. Ana haitua fee aꞌa na, Esau. Te ana feꞌe tungga dea.
19 Niin käski hän myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kävivät lauman jälissä, sanoen: tämän minun sanani jälkeen puhukaat Esaulle, koska te hänen löydätte.
Yakob o fee parendaꞌ onaꞌ naa neu basa manatadꞌa feaꞌ nara nae, “Mete ma mindaa mo aꞌa Esau, fee banda naa ra reu e, dei fo mifadꞌe mae au feꞌe tungga deaꞌ.” Ana duꞌa nae, mete ma fee basa banda naa ra reu Esau, naa, Esau rala na namaloa no e.
20 Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidän jälissämme; sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjoilla, jotka minun edelläni menevät; sitte tahdon minä nähdä hänen kasvonsa, mitämaks, hän ottaa vastaan minun ystävällisesti.
21 Niin lahjat menivät hänen edellänsä; mutta hän oli itse siinä yötä joukkoinensa.
Dadꞌi ana haitua banda ra raꞌahuluꞌ, te tetembaꞌ naa, ana feꞌe nahani sia naa.
22 Ja nousi yöllä ja otti kaksi emäntäänsä, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentä lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.
Tetembaꞌ naa, Yakob fela, de naꞌabꞌue sao nara ruꞌa se, sao tias nara ruꞌa se, ma ana nara sanahulu esa. Ana denu se nggani raꞌahuluꞌ risiꞌ loe Yabok seriꞌ.
23 Ja otti ne ja vei heidät virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitä hänellä oli.
Ara losa seriꞌ ma, ana haitua basa hata-heto nara naa reu.
24 Mutta Jakob jäi sille puolelle yksinänsä. Silloin paineli yksi mies hänen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.
Te Yakob mesaꞌ ne nahani sia naa. Boe ma, touꞌ esa nema, napote no e losa deka manggarelo.
25 Ja kuin hän näki, ettei hän voittanut häntä, rupesi hän hänen reiteensä, niin että Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hänen kanssansa.
Touꞌ a medꞌa naeꞌ a kala ma, ana hemba Yakob soꞌe noo na, de rui bobꞌonggo na lao hela manggo na.
26 Ja hän sanoi: päästä minua, sillä aamurusko nousee. Mutta hän vastasi: en minä päästä sinua, jolles siunaa minua.
Boe ma, touꞌ a nae, “Mboꞌi au, te mbeifen te, relo a todꞌa ena.” Te Yakob nataa nae, “Olaꞌ fee au papala-babꞌanggiꞌ, dei fo au mboꞌi nggo!”
27 Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän vastasi: Jakob.
Touꞌ a nataa nae, “Ho naram, seka?” Nataa nae, “Yakob.”
28 Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.
Te touꞌ a olaꞌ nae, “Ho naram, nda Yakob sa ena. Mia leleꞌ ia, atahori roꞌe nggo rae Israꞌel, huu mufetu mo atahori ma Lamatualain, losa musenggiꞌ se.” (Naraꞌ Israꞌel sosoa na ‘mana napote no Lamatualain’.)
29 Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: miksis minun nimeäni kysyt? Ja hän siunasi häntä siinä paikassa.
Ma Yakob nataa nae, “Ho naram, seka?” Te touꞌ a nae, “Mutane nara ngga, tao sa?” Boe ma ana olaꞌ fee papala-babꞌanggiꞌ neu Yakob sia naa.
30 Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.
Boe ma Yakob olaꞌ nae, “Au ita Lamatualain mata Na, te au feꞌe masodꞌaꞌ.” Huu naa, ana babꞌae mamanaꞌ naa Peniel, sosoan ‘Lamatualain mata na’.
31 Ja aurinko nousi, koska hän Pnielin ohitse kävi, ja hän ontui reidestänsä.
Relo a todꞌa ma, Yakob lao hela mamanaꞌ naa. Te ana laoꞌ doka-doka, huu saka buku na nelasala.
32 Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonta tähän päivään asti, että Jakobin reisiluu horjahtui.
Naa de losa fai ia, atahori Israꞌel ra nda raa sisi banda saka bukuꞌ sa, huu Lamatualain poko nasalaꞌ baꞌi Yakob saka buku na.
