1 Mooseksen 30
1 Koska Rakel näki, ettei hän synnyttänyt Jakobille, kadehti hän sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli minä kuolen.
Te Rahel nda feꞌe bꞌonggi sa. Naa de, ana horo-mbala aꞌa na. De ana olaꞌ no sao na nae, “Aꞌa! Fee au anaꞌ dei! Mete ma hokoꞌ, malole lenaꞌ, au mateꞌ a.”
2 Jakob vihastui kovin Rakelin päälle, ja sanoi: olenko minä Jumalan siassa, joka on sinulta kieltänyt kohdun hedelmän?
Boe ma, Yakob bua e nae, “Ho mae au ia, Lamatualain, fo bisa fee ho anaꞌ, do?”
3 Ja hän sanoi: tässä on minun piikani Bilha, makaa hänen kanssansa; että hän synnyttäis minun helmaani, ja saisin sittenkin hänestä lapsia.
Rahel olaꞌ nae, “Taꞌo ia! Malole lenaꞌ, aꞌa haꞌi mala ate ngga Bilha. Muu sungguꞌ mo e, fo ana bꞌonggi fee au anaꞌ.”
4 Niin hän antoi hänelle piikansa Bilhan emännäksi: ja Jakob makasi hänen kanssansa.
Boe ma, ana fee Bilha neu Yakob, de ana sungguꞌ no e.
5 Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.
Bilha o nairu boe, de bꞌonggi ana touꞌ esa.
6 Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli myös minun ääneni, ja antoi minulle pojan; sentähden kutsui hän hänen nimensä Dan.
Rahel olaꞌ nae, “Lamatualain rena au hule-oꞌe ngga. Naa de, Ana fee au ana touꞌ esa. Ana naꞌetuꞌ au dedꞌea ngga no ndoo-tetuꞌ.” Rahel babꞌae anaꞌ naa, Dan (sosoa na ‘neꞌetuꞌ dedꞌeat’).
7 Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.
Basa ma, Bilha nairu seluꞌ, de bꞌonggi ana touꞌ esa fai.
8 Niin sanoi Rakel: minä olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen myös voittanut: ja hän kutsui hänen nimensä Naphtali.
Rahel olaꞌ nae, “Au ukusosoek o aꞌa ngga ena, ma au uꞌsenggiꞌ e.” Naa de, ana babꞌae anaꞌ naa, Naftali (sosoa na ‘esa nda nau kala saꞌ boe’).
9 Koska Lea näki, että hän lakkasi synnyttämästä; otti hän piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille emännäksi.
Lea duꞌa nae eni nda bꞌonggi sa ena ma, ana fee Yakob sao nala ate na Silpa.
10 Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.
Boe ma Silpa bꞌonggi ana touꞌ esa.
11 Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui hänen nimensä Gad.
Lea olaꞌ nae, “Au uanale ngga, malole ena.” Naa de, ana babꞌae anaꞌ naa, Gad (sosoa na ‘uanale maloleꞌ’).
12 Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.
Basa ma, Silpa bꞌonggi ana touꞌ esa fai.
13 Ja Lea sanoi: autuasta minua, sillä tyttäret sanovat minua autuaaksi: ja hän kutsui hänen nimensä Asser.
Lea olaꞌ nae, “Weh! Ia naa, au feꞌe umuhoꞌo na! Mete te, basa inaꞌ ra olaꞌ-olaꞌ rae, au onton seli.” Naa de, ana babꞌae anaꞌ naa, Aser (sosoa na ‘nemehoꞌo’).
14 Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja löysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle äidillensä. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista.
Lao esa, nandaa no fai etu-oru are ma, Ruben lao lasi neu, de nita hau modꞌo sa bisa tao atahori hambu anaꞌ. De ana nendi fee ina na Lea. Rahel nita taꞌo naa ma, ana noꞌe Lea nae, “Aꞌa e! Fee au modꞌo fo Ruben nendiꞌ a mbei dei.”
15 Hän vastasi häntä: vähäkö sinun siinä on, ettäs olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot myös ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sentähden maatkaan hän tänä yönä sinun kanssas poikas dudaimien tähden.
Te Lea nataa nae, “We! Ho ia, manaseliꞌ! Rambas mala au sao ngga. Ia ma, ho mae rambas mala modꞌo naa mia au ana ngga fai, do? Ho, nda mo mamaem sa!” Te Rahel olaꞌ nae, “Taꞌo ia, aꞌa. Mete ma au hambu modꞌo na, tetembaꞌ ia, muu sungguꞌ mo Ako.” Ma Lea nau boe.
16 Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea häntä vastaan, ja sanoi: minun kanssani pitää sinun makaaman: sillä minä olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja hän makasi sen yön hänen kanssansa.
Bꞌobꞌo na ma, Yakob baliꞌ mia osi nema. Ma Lea neu nandaa no e, de olaꞌ nae, “Aꞌa! Tetembaꞌ ia, aꞌa musi sungguꞌ mo au! Huu au bae basa aꞌa endiꞌ ana ngga modꞌo na ena.” De tetembaꞌ na, Yakob sungguꞌ no Lea.
17 Ja Jumala kuuli Lean, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.
Boe ma Lamatualain rena Lea hule-oꞌe na. Ana nairu, de bꞌonggi ana touꞌ kaliman.
18 Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, että minä annoin piikani miehelleni: ja kutsui hänen nimensä Isaskar.
Ana nae, “Lamatualain bae basa au bebꞌengge ngga ena, huu au fee Silpa sao nala sao ngga.” Naa de, ana babꞌae anaꞌ naa, Isaskar (sosoa na ‘bae bebꞌenggeꞌ’).
19 Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.
Basa ma Lea nairu seluꞌ, de bꞌonggi ana kanee na.
20 Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyvästi lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tykönäni: sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa. Ja kutsui hänen nimensä Sebulon.
Ana olaꞌ nae, “Lamatualain fee papala-babꞌanggiꞌ maloleꞌ neu au. De ia naa, au sao ngga musi fee hadat neu au, huu au bꞌonggi fee ne ana moneꞌ nee ena.” Naa de, ana babꞌae anaꞌ naa Sebulon (sosoa na ‘fee hadat’).
21 Sitte synnytti hän tyttären, ja kutsui hänen nimensä Dina.
Lea o bꞌonggi ana inaꞌ esa, de babꞌae e Dina.
22 Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hänen, ja saatti hedelmälliseksi.
Basa ma, Lamatualain nasanedꞌa Rahel, ma rena hule-oꞌe na. Naa de, Ana soi mamana ana na.
23 Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun häväistykseni.
Boe ma, Rahel nairu, de bꞌonggi ana touꞌ esa. Ana nae, “Lamatualain nggari hendi au mamaet ngga ena.”
24 Ja kutsui hänen nimensä Joseph, sanoen: Herra lisätköön minulle vielä toisen pojan.
Ana olaꞌ nae, “Au oꞌe fo Lamatualain fee seluꞌ au ana touꞌ esa fai.” Naa de, ana babꞌae anaꞌ naa, Yusuf (sosoa na ‘hule fo fee seluꞌ’).
25 Ja tapahtui, koska Rakel oli synnyttänyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: päästä minua menemään kotiani ja maalleni.
Rahel bꞌonggi Yusuf ma, Yakob olaꞌ no Labꞌan nae, “Amaꞌ! Mete ma bisa, naa, au ae baliꞌ isiꞌ nusa ngga dei.
26 Anna minulle minun emäntäni ja lapseni, joiden tähden minä olen sinua palvellut, että minä menisin pois: sillä sinä tiedät minun palvelukseni, kuin minä olen sinua palvellut.
Fee au baliꞌ o sao-ana ngga ra. Amaꞌ bubꞌuluꞌ au tao ues naeꞌ fee amaꞌ ena, de au bae etu se ena. Huu naa, au hak se.”
27 Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytää armo sinun edessäs, minä ymmärrän, että Herra on siunannut minun sinun tähtes.
Boe ma, ama ari na nataa nae, “Ana ngge! Rena dei. Au sangga basa uanaleꞌ, de bubꞌuluꞌ ae Lamatualain fee papala-babꞌanggiꞌ neu au, huu ho.
28 Ja sanoi (vielä): määrää siis sinun palkkas minulle, ja minä annan.
De ia naa, ho mae moꞌe baꞌu sa o, au bae! Sadꞌi ho leo sia ia, ma tao ues mukundoo fee au.”
29 Mutta hän sanoi hänelle: sinä tiedät, kuinka minä olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.
Ma Yakob nataa nae, “Amaꞌ mita no mata ma, au tao ues no manggateeꞌ. Naa de, banda mara boe ramaheta.
30 Sinulla oli vähä ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja Herra on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minä siis oman huoneeni parasta katson?
Leleꞌ au nda feꞌe uma sa, amaꞌ suꞌi na nda naeꞌ sa. Te aleꞌ ia, amaꞌ namasuꞌi ena. Lamatualain pala-banggi fee amaꞌ ena, huu au ue-tatao ngga. Ia naa, au ae ue-tao fee sao-ana ngga ra.”
31 Ja (Laban) sanoi: mitästä minä sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pidä mitään antaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet, niin minä vielä tästälähin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:
Te Labꞌan natane nae, “Au musi bae ho taꞌo bee?” Yakob nataa nae, “Amaꞌ sudꞌi fee au saa-saa boe. Au uꞌuboi ukundoo banda mara, sadꞌi au bisa tao dalaꞌ esa.
32 Minä käyn tänäpänä kaiken sinun laumas lävitse, eroittaen sieltä kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mitä sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani.
Fee isin au faiꞌ ia boe, uu sia amaꞌ banda nara, fo hii ala hiek-lombo. Bee nda kokotoꞌ sa, ma nda eꞌetaꞌ sa, naa ra, amaꞌ ena na. Te bee kokotoꞌ, ma eꞌetaꞌ, naa, au ena ngga. Ma au o haꞌi ala basa lombo nggeoꞌ ra. Basa naa ra, bae neu bebꞌengge ngga.
33 Niin minun vanhurskauteni on todistava tästedes minusta, koska se siihen tulee, että minun pitää palkkani sinun nähtes saaman: niin että kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikä hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönäni.
Sia fai maꞌabui na, dei fo amaꞌ nahine au ia ndoos, do hokoꞌ. Sudꞌi a fai hiraꞌ amaꞌ nema paresaꞌ au banda nggara. Mete ma hambu hiek nda kokotoꞌ sa, ldo nda eꞌetaꞌ sa, do lombo mutiꞌ, naa, amaꞌ nahine au umunaꞌo banda mara.”
34 Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas jälkeen.
Boe ma Labꞌan nau nae, “Malole! Taꞌo naa leo.”
35 Ja sinä päivänä eroitti hän pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.
Faiꞌ naa boe, Labꞌan banggi fea banda kokotoꞌ, eꞌetaꞌ ra, ma lombo nggeoꞌ ra. Ana denu ana nara reu tao mataꞌ neu banda naa ra.
36 Ja asetti kolmen päiväkunnan matkan, itsensä ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitä, jotka Labanin laumasta jäivät.
Ma ara rendi se risiꞌ mamanaꞌ esa dodꞌoo na lao eiꞌ fai telu mia Yakob e. Ma Yakob feꞌe naꞌabꞌoi ama ari na hiek-lombo feaꞌ nara.
37 Mutta Jakob otti viherjäisiä haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain päällä oli.
Basa ma, Yakob tati nala hau mataꞌ telu dana nara, de ana fina se dudꞌuiꞌ ra.
38 Ja pani ne sauvat, jotka hän kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, että he juomalle tultuansa siittäisivät.
Basa de, ana mbedaꞌ hau naa ra, sia banda ra mamana nininu na. Banda ra hiiꞌ a rahoo sia mamana nininuꞌ naa.
39 Ja niin laumat siittivät niiden sauvain päällä, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.
Banda naa ra rahoo sia hau madꞌudꞌuiꞌ ra mata na, naa fo, ara bꞌonggi na ana nara fulu na kokotoꞌ ma eꞌeꞌtaꞌ.
40 Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siinä valkiassa laumassa, niitä pilkullisia ja hallavia päin: ja teki itsellensä eri lauman, ja ei laskenut niitä Labanin lauman sekaan.
Dadꞌi Labꞌan banda nara, rae rahoo naa, Yakob fee se mbali banda kokotoꞌ ma eꞌeꞌta ra. De ana nara o kokotoꞌ ma ꞌeꞌeta ra. Naa de, banda nara boe ramaheta. Basa de, ana tadꞌa fea se mia Labꞌan banda nara.
41 Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silmäin eteen ruuhiin: että he siittäisivät sauvain päällä.
Banda maꞌadereꞌ ra rahoo naa, Yakob tao hau madꞌudꞌuiꞌ ra neu mata nara, sia mamana nininu na.
42 Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hän pannut niitä sisälle. Niin tulivat äpöiset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.
Te mete ma banda manamaleꞌ ra rahoo na, ana nda tao hau naa ra sa. Naa de, Labꞌan hambu basa banda manamaleꞌ ra. Ma Yakob hambu basa banda maꞌadereꞌ ra.
43 Siitä tuli mies sangen äveriääksi, niin että hänellä oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja.
No taꞌo naa, Yakob namasuꞌi seli. Hiek-lombo, banda onta, keledei, no ate nara nae na seli.
