1 Mooseksen 29
1 Niin Jakob läksi matkaan: ja tuli itäiselle maalle.
And so Jacob, setting out, arrived in the eastern land.
2 Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönä, sillä siitä kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.
And he saw a well in a field, and also three flocks of sheep reclining near it. For the animals were watered from it, and its mouth was closed with a great stone.
3 Sillä sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivät kiven jälleen siallensa kaivon suulle.
And the custom was, when all the sheep were gathered together, to roll away the stone. And when the flocks had been refreshed, they placed it over the mouth of the well again.
4 Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.
And he said to the shepherds, “Brothers, where are you from?” And they answered. “From Haran.”
5 Hän sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllä.
And questioning them, he said, “Do you know Laban, the son of Nahor?” They said, “We know him.”
6 Hän sanoi: onko hän rauhassa? he vastasivat: rauhassa hän on. Ja katso, Rakel hänen tyttärensä tulee lammasten kanssa.
He said, “Is he well?” “He is very well,” they said. “And behold, his daughter Rachel approaches with his flock.”
7 Niin hän sanoi: katso, vielä on paljo päivää, eikä vielä ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkäät ja kaitkaat heitä.
And Jacob said, “There is still much daylight remaining, and it is not time to return the flocks to the sheepfold. Give the sheep to drink first, and then lead them back to pasture.”
8 He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritämme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.
They responded, “We cannot, until all the animals are gathered together and we remove the stone from the mouth of the well, so that we may water the flocks.”
9 Vielä hänen puhuissansa heidän kanssansa, tuli Rakel isänsä lammasten kanssa: sillä hän kaitsi lampaita.
They were still speaking, and behold, Rachel arrived with her father’s sheep; for she pastured the flock.
10 Ja tapahtui, koska Jakob näki Rakelin enonsa Labanin tyttären, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hänen tykönsä, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.
When Jacob had seen her, and he realized that she was his maternal first cousin, and that these were the sheep of his uncle Laban, he removed the stone which closed the well.
11 Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti äänensä ja itki.
And having watered the flock, he kissed her. And lifting up his voice, he wept.
12 Ja ilmoitti hänelle, että hän oli hänen isänsä veli, Rebekan poika. Niin juoksi hän ja ilmoitti sen isällensä.
And he revealed to her that he was a brother of her father, and the son of Rebekah. And so, hurrying, she announced it to her father.
13 Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hän häntä vastaan, ja otti hänen syliinsä, ja suuta antoi hänen, ja vei hänen huoneesensa: ja hän jutteli Labanille kaiken asian.
And when he had heard that Jacob, his sister’s son, had arrived, he ran to meet him. And embracing him, and kissing him heartily, he brought him into his house. But when he had heard the reasons for his journey,
14 Niin sanoi Laban hänelle: tosin sinä olet minun luuni ja lihani. Ja hän oli hänen tykönänsä koko kuukauden.
he responded, “You are my bone and my flesh.” And after the days of one month were completed,
15 Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentähden minua ilman mitäkään? ilmoita minulle, mikä sinun palkkas olis.
he said to him: “Though you are my brother, will you serve me for nothing? Tell me what wages you would accept.”
16 Ja Labanilla oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.
In truth, he had two daughters: the name of the elder was Leah; and truly the younger was called Rachel.
17 Mutta Lea oli pehmiä silmistä; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.
But while Leah was bleary-eyed, Rachel had an elegant appearance and was attractive to behold.
18 Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minä palvelen sinua seitsemän ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttäres tähden.
And Jacob, loving her, said, “I will serve you for seven years, for your younger daughter Rachel.”
19 Laban vastasi: parempi on, että minä hänen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönäni.
Laban responded, “It is better that I give her to you than to another man; remain with me.”
20 Niin palveli Jakob Rakelin tähden seitsemän ajastaikaa: ja ne olivat hänen silmissänsä niinkuin muutamat päivät, rakastaissansa häntä.
Therefore, Jacob served for seven years for Rachel. And these seemed like only a few days, because of the greatness of love.
21 Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emäntäni minulle: sillä minun aikani on täytetty mennä hänen tykönsä.
And he said to Laban, “Give my wife to me. For now the time has been fulfilled, so that I may go in to her.”
22 Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti häät.
And he, having called a great crowd of his friends to the feast, agreed to the marriage.
23 Mutta ehtoona otti hän tyttärensä Lean, ja vei sen hänen tykönsä: ja hän makasi sen tykönä.
And at night, he brought in his daughter Leah to him,
24 Ja Laban antoi tyttärellensä Lealle piikansa Silpan piiaksi.
giving his daughter a handmaid named Zilpah. After Jacob had gone in to her, according to custom, when morning had arrived, he saw Leah.
25 Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: miksis tämän minulle teit? enkö minä Rakelin tähden palvellut sinua? miksis minun petit?
And he said to his father-in-law, “What is it that you intended to do? Did I not serve you for Rachel? Why have you deceived me?”
26 Vastasi Laban: ei niin ole meidän maan tapa, että nuorempi annetaan ennen vanhempaa.
Laban responded, “It is not the practice in this place to give the younger in marriage first.
27 Täytä tämän viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitä palveluksesta kun sinä palvelet minua vielä toiset seitsemän ajastaikaa.
Complete a week of days with this mating. And then I will give this one to you also, for the service that you will provide to me for another seven years.”
28 Jakob teki niin, ja täytti hänen viikkonsa: ja hän antoi hänelle tyttärensä Rakelin emännäksi.
He agreed to his pleading. And after the week had passed, he took Rachel as a wife.
29 Ja Laban antoi tyttärellensä Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.
To her, the father had given Bilhah as her servant.
30 Niin hän makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli häntä vielä toiset seitsemän ajastaikaa.
And, having at last obtained the marriage he desired, he preferred the love of the latter before the former, and he served with him another seven years.
31 Ja koska Herra näki Lean katsottavan ylön, teki hän hänen hedelmälliseksi; mutta Rakel oli hedelmätöin.
But the Lord, seeing that he despised Leah, opened her womb, but her sister remained barren.
32 Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Ruben, ja sanoi: Herra on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.
Having conceived, she gave birth to a son, and she called his name Reuben, saying: “The Lord saw my humiliation; now my husband will love me.”
33 Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: Herra on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tämän minulle antanut: ja kutsui hänen nimensä Simeon.
And again she conceived and bore a son, and she said, “Because the Lord heard that I was treated with contempt, he has also given this one to me.” And she called his name Simeon.
34 Ja hän jälleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle kolme poikaa. Sentähden hän kutsui hänen nimensä Levi.
And she conceived a third time, and she gave birth to another son, and she said: “Now likewise my husband will unite with me, because I have borne him three sons.” And because of this, she called his name Levi.
35 Ja hän tuli vielä raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minä kiitän Herraa; sentähden kutsui hän hänen nimensä Juuda: ja lakkasi synnyttämästä.
A fourth time she conceived and bore a son, and she said, “Only now will I confess to the Lord.” And for this reason, she called him Judah. And she ceased from child-bearing.
