1 Mooseksen 28
1 Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi häntä, käski ja sanoi hänelle: älä ota emäntää Kanaanin tyttäristä.
Xuning bilǝn Isⱨaⱪ Yaⱪupni qaⱪirip, uningƣa bǝht-bǝrikǝt tilǝp, uningƣa jekilǝp: — Sǝn Ⱪanaaniylarning ⱪizliridin hotun alma;
2 Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun äitis isän huoneesen: ja ota sinulles sieltä emäntä, Labanin sinun enos tyttäristä.
bǝlki ⱪopup, Padan-Aramƣa, anangning atisi Betuǝlning ɵyigǝ berip, u yǝrdin anangning akisi Labanning ⱪizliridin hotun alƣin.
3 Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmälliseksi ja enätköön sinun, ettäs tulisit (suureksi) kansain joukoksi.
Ⱨǝmmigǝ Ⱪadir Tǝngri seni bǝht-bǝrikǝtlǝp, awutup, sǝndin kɵp hǝlⱪlǝrni qiⱪirip kɵpǝytkǝy,
4 Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periäkses sitä maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on.
Xundaⱪla Ibraⱨimning bǝht-bǝrikitini sanga wǝ sening bilǝn nǝslinggǝ bǝrgǝy; xundaⱪ ⱪilip sǝn ⱨazir Musapir bolup turuwatⱪan yǝrni, yǝni ǝslidǝ Huda Ibraⱨimƣa bǝrgǝn zeminni igilǝysǝn! — dedi.
5 Niin lähetti Isaak Jakobin tyköänsä menemään Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun äidin, veljen.
Xuning bilǝn Isⱨaⱪ Yaⱪupni yolƣa saldi. U Padan-Aramƣa, aramiy Betuǝlning oƣli, Yaⱪup bilǝn Əsawning anisi Riwkaⱨning akisi Labanning ⱪexiƣa ⱪarap mangdi.
6 Koska Esau näki, että Isaak oli siunannut Jakobin, ja lähettänyt hänen Mesopotamiaan ottamaan sieltä itsellensä emäntää: ja että hän, sittekuin hän hänen siunannut oli, käski häntä ja sanoi: ei sinun pidä ottaman emäntää Kanaanin tyttäristä.
Əsaw Isⱨaⱪning Yaⱪupⱪa bǝht-bǝrikǝt tilǝp, uni Padan-Aramƣa xu yǝrdin hotun elixⱪa ǝwǝtkǝnlikini, xundaⱪla uningƣa bǝht-bǝrikǝt tilǝp, uninga jekilǝp: Sǝn Ⱪanaaniylarning ⱪizliridin hotun almiƣin, degǝnlirini uⱪup, Yaⱪupningmu ɵz ata-anisiƣa itaǝt ⱪilip, Padan-Aramƣa kǝtkinini kɵrginidǝ,
7 Ja että Jakob oli isällensä ja äidillensä kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.
8 Esau näki myös, ettei Isaak hänen isänsä voinut nähdä Kanaanin tyttäriä;
Əsaw: — ⱪanaanylarning ⱪizliri atam Isⱨaⱪning nǝziridǝ yaman kɵrünidikǝn, dǝp bilip yǝtti.
9 Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttären, Nabojotin sisaren, emännäksensä, paitsi entisiä.
U Ismailning ⱪexiƣa berip, ⱨazirⱪi hotunlirining üstigǝ Ibraⱨimning oƣli Ismailning ⱪizi, Nebayotning singlisi Maⱨalatni hotunluⱪⱪa aldi.
10 Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.
Yaⱪup bolsa Bǝǝr-Xebadin qiⱪip, Ⱨaran tǝrǝpkǝ mengip,
11 Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.
bir yǝrgǝ yetip kǝlgǝndǝ, kün olturup kǝtkǝqkǝ xu yǝrdǝ ⱪonmaⱪqi boldi. U xu yǝrdiki taxlardin birini elip, bexiƣa yastuⱪ ⱪilip ⱪoyup, uhliƣili yatti.
12 Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.
U bir qüx kɵrdi: — Mana, uqi asmanlarƣa taⱪixidiƣan bir pǝlǝmpǝy yǝrdǝ tiklǝklik turatti; Hudaning pǝrixtiliri uningda qiⱪip-qüxüp turuxatti.
13 Ja katso, Herra seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.
Mana, Pǝrwǝrdigar uning üstidǝ turatti. U: — «Mǝn bolsam atang Ibraⱨimning Hudasi wǝ Isⱨaⱪning Hudasi bolƣan Pǝrwǝrdigardurmǝn; Mǝn sǝn yatⱪan bu zeminni sening bilǝn nǝslinggǝ berimǝn.
14 Ja sinun siemenes pitää oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitää leviämän länteen ja itään, pohjaan ja etelään päin. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessäs.
Nǝsling bolsa yǝrning topisidǝk kɵp bolup, sǝn mǝƣrip bilǝn mǝxriⱪⱪǝ, ximal bilǝn jǝnubⱪa yeyilisǝn; sǝn wǝ nǝslingning wasitisi bilǝn yǝr yüzidiki barliⱪ ailǝ-ⱪǝbililǝr bǝht-bǝrikǝt tapidu.
15 Ja katso, minä olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut, ja saatan sinun jällensä tälle maalle: sillä en minä hylkää sinua siihenasti, että minä kaikki teen, mitä minä sinulle puhunut olen.
Mana, Mǝn sǝn bilǝn billidurmǝn, ⱪǝyǝrgǝ barsang seni aman-esǝn saⱪlap, bu zeminƣa seni ⱪayturup kelimǝn; qünki sanga eytⱪan sɵzümni ada ⱪilmay turup, seni taxlimaymǝn» — dedi.
16 Koska Jakob heräsi unestansa, niin hän sanoi: totisesti on Herra tässä paikassa: ja en minä sitä tietänyt.
Andin Yaⱪup oyƣinip: — Bǝrⱨǝⱪ, Pǝrwǝrdigar bu yǝrdidur, lekin mǝn uni bilmǝptimǝn, — dedi.
17 Niin hän pelkäsi, ja sanoi: kuinka peljättävä on tämä paikka! ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.
U ⱪorⱪup ketip: Bu jay alamǝt dǝⱨxǝtlik bir jay ikǝn! Bu Hudaning ɵyi bilǝn asmanning dǝrwazisidin baxⱪa ⱨeq jay ǝmǝstur, — dedi.
18 Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja pani sen pystyälle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyä sen päälle.
Yaⱪup ǝtisi sǝⱨǝr ⱪopup, bexining astiƣa ⱪoyƣan taxni elip, [hatirǝ] tüwrük süpitidǝ tiklǝp, üstigǝ zǝytun meyi ⱪuyup ⱪoydi.
19 Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.
U jayning ismini Bǝyt-Əl dǝp atidi; ǝmma ilgiri u jayning eti Luz idi.
20 Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tällä tiellä, jota minä vaellan, antaa myös minulle leipää syödäkseni, ja vaatetta verhokseni:
Andin Yaⱪup ⱪǝsǝm bilǝn wǝdǝ ⱪilip: — Əgǝr Huda mening bilǝn billǝ bolup, bu sǝpirimdǝ meni saⱪlap, yegili nan, kiygili kiyim berip,
21 Ja tulen takaperin rauhassa kotia isäni tykö: ja Herra on minun Jumalani.
Mǝn atamning ɵyigǝ aman-esǝn yenip barsam, undaⱪta Pǝrwǝrdigar mening Hudayim bolidu;
22 Niin tämä kivi, jonka minä panin pystyälle muistopaatsaaksi, pitää oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minä tosin sinulle kymmenykset.
Xuningdǝk mǝn hatirǝ tüwrük süpitidǝ tiklǝp ⱪoyƣan bu tax Hudaning ɵyi bolidu; ⱨǝm xundaⱪla sǝn manga beridiƣan barliⱪ nǝrsilǝrning ondin bir ülüxini sanga tǝⱪdim ⱪilmay ⱪalmaymǝn, — dedi.
