1 Mooseksen 28
1 Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi häntä, käski ja sanoi hänelle: älä ota emäntää Kanaanin tyttäristä.
To pongah Issak mah Jakob to kawk moe, anih to tahamhoihaih paek pacoengah, anih khaeah, Kanaan tanuh to zu ah la hmah.
2 Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun äitis isän huoneesen: ja ota sinulles sieltä emäntä, Labanin sinun enos tyttäristä.
Angthawk ah, nam no ih ampa Bethuel ohhaih Padan Aram ah caeh ah loe, to ah nam no ih thangqoi Laban ih canunawk to nangmah han zu ah la ah, tiah a naa.
3 Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmälliseksi ja enätköön sinun, ettäs tulisit (suureksi) kansain joukoksi.
Acaeng pop mang ai karoek to, Thacak Sithaw mah tahamhoihaih na paek nasoe loe, athaih taksak pacoengah, kami doeh pungsak nasoe;
4 Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periäkses sitä maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on.
Sithaw mah Abraham khaeah paek ih prae to na toep hanah, Angraeng mah Abraham khaeah paek ih tahamhoihaih baktiah, vaihi angvin ah na ohhaih hae prae hae, nangmah hoi na caanawk khaeah paek nasoe, tiah a naa.
5 Niin lähetti Isaak Jakobin tyköänsä menemään Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun äidin, veljen.
To pacoengah Issak mah Jakob to caehsak; anih loe Syria acaeng Bethuel capa, Jakob hoi Esau amno Rebekah ih thangqoi, Laban ohhaih Padan Aram ah caeh.
6 Koska Esau näki, että Isaak oli siunannut Jakobin, ja lähettänyt hänen Mesopotamiaan ottamaan sieltä itsellensä emäntää: ja että hän, sittekuin hän hänen siunannut oli, käski häntä ja sanoi: ei sinun pidä ottaman emäntää Kanaanin tyttäristä.
Issak mah Jakob tahamhoihaih paek moe, zu lak hanah Padan Aram ah patoeh; tahamhoihaih paek naah, anih khaeah, Kanaan tanu to zu ah la hmah, tiah lok a thuih pae,
7 Ja että Jakob oli isällensä ja äidillensä kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.
Jakob loe amno hoi ampa ih lok to tahngaih moe, Padan Aram ah caeh, tito Esau mah panoek,
8 Esau näki myös, ettei Isaak hänen isänsä voinut nähdä Kanaanin tyttäriä;
Kanaan tanunawk zu ah ka lak pongah kam pa Issak poeknawm ai, tito Esau mah panoek naah,
9 Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttären, Nabojotin sisaren, emännäksensä, paitsi entisiä.
Ishmael khaeah a caeh moe, Nebajoth ih tanuh, Abraham capa Ishmael ih canu Mahalath to zu ah lak let.
10 Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.
Jakob loe Beersheba hoiah amsak moe, Haran ah caeh.
11 Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.
Niduem boeh pongah, ahmuen maeto phak naah, aqum puek to ahmuen ah anghak; to ih thlungnawk to a lak moe, lu anghnoeng hanah a suek pacoengah, to ahmuen ah a iih.
12 Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.
Amang ah tadong van khoek to kapha thlak maeto long ah oh; khenah, to thlak nuiah daw tahang moe, anghum tathuk, Sithaw ih van kaminawk to a hnuk.
13 Ja katso, Herra seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.
Khenah, Angraeng loe thlak ranui ah anghnut moe, Kai loe nam pa Abraham ih Angraeng Sithaw hoi Issak ih Sithaw ah ka oh; nang songhaih ahmuen to nangmah hoi na caanawk khaeah ka paek han;
14 Ja sinun siemenes pitää oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitää leviämän länteen ja itään, pohjaan ja etelään päin. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessäs.
na caanawk loe long nui ih maiphu zetto pung o ueloe, niduem, ni angyae, aluek aloih bang khoek to koi o tih; nang hoi na caanawk rang hoiah long kaminawk boih tahamhoihaih hnu o tih.
15 Ja katso, minä olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut, ja saatan sinun jällensä tälle maalle: sillä en minä hylkää sinua siihenasti, että minä kaikki teen, mitä minä sinulle puhunut olen.
Khenah, nang to kang oh thuih han, na caehhaih ahmuen kruekah kang khetzawn moe, hae prae ah kang hoih let han; kang thuih ih lok koep ai karoek to kang caehtaak mak ai, tiah a naa.
16 Koska Jakob heräsi unestansa, niin hän sanoi: totisesti on Herra tässä paikassa: ja en minä sitä tietänyt.
Jakob loe iihhaih ahmuen hoiah angthawk pacoengah, hae ahmuen ah Angraeng oh tangtang, tito ka panoek ai, tiah thuih.
17 Niin hän pelkäsi, ja sanoi: kuinka peljättävä on tämä paikka! ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.
Anih loe zit moe, Hae ahmuen loe zit kaom ahmuen ni; hae ahmuen loe tih kalah doeh na ai, toe Angraeng ih im ah ni oh; hae loe van khongkha ni, tiah a thuih.
18 Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja pani sen pystyälle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyä sen päälle.
Jakob loe khawnbang khawnthaw ah angthawk moe, lu koeng han suek ih thlung to a lak, thlung to a thlingh pacoengah, a nuiah situi to a bawh.
19 Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.
Tangsuek naah loe to vangpui to Luz, tiah ahmin sak, toe to ahmuen to Bethel, tiah a paek.
20 Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tällä tiellä, jota minä vaellan, antaa myös minulle leipää syödäkseni, ja vaatetta verhokseni:
Jakob mah, Kai khaeah Sithaw oh moe, vaihi ka caehhaih loklam ah doeh ang khetzawn pacoengah, caaknaek hoi khukbuen doeh ang paek pongah,
21 Ja tulen takaperin rauhassa kotia isäni tykö: ja Herra on minun Jumalani.
kam pa im ah lunghoih ta hoi kam laem thai let nahaeloe, Angraeng loe ka Sithaw ah om ueloe,
22 Niin tämä kivi, jonka minä panin pystyälle muistopaatsaaksi, pitää oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minä tosin sinulle kymmenykset.
haeah ka thling ih thlung loe Angraeng ih im ah om tih; nang paek ih hmuennawk boih thung hoi hato thungah maeto kang paek han, tiah lokkamhaih a sak.
