1 Mooseksen 27
1 Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hänen silmänsä pimiäksi, ettei hän nähnyt, niin kutsui hän Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: minun poikani: hän vastasi häntä: tässä minä olen.
When Isaac [Laughter] was old, and his eyes were dim, so that he could not see, he called Esau [Hairy] his elder son, and said to him, “My son?” He said to him, “Here I am.”
2 Ja hän sanoi: katso, minä olen vanhennut: enkä tiedä minun kuolemanpäivääni.
He said, “See now, I am old. I don’t know the day of my death.
3 Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydä minulle metsän-otus.
Now therefore, please take your weapons, your quiver and your bow, and go out to the field, and take me venison.
4 Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minä rakastan, ja tuo syödäkseni: että minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minä kuolen.
Make me savory food, such as I 'ahav ·affectionately love·, and bring it to me, that I may eat, and that my soul may bless you before I die.”
5 Mutta Rebekka kuuli Isaakin näitä puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsään, pyytämään metsänotusta, tuodaksensa.
Rebekah [Securely bound] sh'ma ·heard obeyed· when Isaac [Laughter] spoke to Esau [Hairy] his son. Esau [Hairy] went to the field to hunt for venison, and to bring it.
6 Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minä kuulin isäs puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan:
Rebekah [Securely bound] spoke to Jacob [Supplanter] her son, saying, “Behold, I sh'ma ·heard obeyed· your father speak to Esau [Hairy] your brother, saying,
7 Tuo minulle metsänotus, ja tee minulle himoruokaa syödäkseni; että siunaisin sinua Herran edessä, ennen kuin minä kuolen.
‘Bring me venison, and make me savory food, that I may eat, and bless you before Adonai before my death.’
8 Niin kuule nyt poikani minun ääneni, mitä minä sinulle käsken.
Now therefore, my son, sh'ma ·hear obey· my voice according to that which I enjoin you.
9 Mene laumaan, ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa; tehdäkseni isälles niistä himoruokaa, niinkuin hän rakastaa.
Go now to the flock, and get me from there two good young goats. I will make them savory food for your father, such as he 'ahav ·affectionately loves·.
10 Ja vie se isälles hänen syödäksensä; että hän siunais sinua, ennen kuin hän kuolee.
You shall bring it to your father, that he may eat, so that he may bless you before his death.”
11 Niin Jakob sanoi äidillensä Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minä olen paljas.
Jacob [Supplanter] said to Rebekah [Securely bound] his mother, “Behold, Esau [Hairy] my brother is a hairy man, and I am a smooth man.
12 Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.
What if my father touches me? I will seem to him as a deceiver, and I would bring a curse on myself, and not a blessing.”
13 Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.
His mother said to him, “Let your curse be on me, my son. Only sh'ma ·hear obey· my voice, and go get them for me.”
14 Niin hän meni ja otti ja toi äidillensä; ja hänen äitinsä valmisti himoruan, jota hänen isänsä rakasti.
He went, and got them, and brought them to his mother. His mother made savory food, such as his father 'ahav ·affectionately loved·.
15 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hänen tykönänsä olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin.
Rebekah [Securely bound] took the good clothes of Esau [Hairy], her elder son, which were with her in the house, and put them on Jacob [Supplanter], her younger son.
16 Vaan vohlain nahat kääri hän hänen käsiinsä, ja paljaaseen kaulaansa.
She put the skins of the young goats on his hands, and on the smooth of his neck.
17 Ja antoi sen himoruan ja leivän, kun hän valmistanut oli, poikansa Jakobin käteen.
She gave the savory food and the bread, which she had prepared, into the hand of her son Jacob [Supplanter].
18 Ja hän tuli isänsä tykö, ja sanoi: minun isäni. Hän vastasi: tässä minä olen. Kukas olet, minun poikani.
He came to his father, and said, “My father?” He said, “Here I am. Who are you, my son?”
19 Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä minulle käskit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, että sinun sielus siunaisi minua.
Jacob [Supplanter] said to his father, “I am Esau [Hairy] your firstborn. I have done what you asked me to do. Please arise, sit and eat of my venison, that your soul may bless me.”
20 Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytänyt? ja hän vastasi: Herra sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.
Isaac [Laughter] said to his son, “How is it that you have found it so quickly, my son?” He said, “Because Adonai your God gave me success.”
21 Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tänne minun poikani sivelläkseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.
Isaac [Laughter] said to Jacob [Supplanter], “Please come near, that I may feel you, my son, whether you are really my son Esau [Hairy] or not.”
22 Niin Jakob astui isäntä Isaakin tykö: ja kuin hän siveli häntä, sanoi hän: ääni on Jakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.
Jacob [Supplanter] went near to Isaac [Laughter] his father. He felt him, and said, “The voice is Jacob [Supplanter]’s voice, but the hands are the hands of Esau [Hairy].”
23 Ja ei tuntenut häntä: sillä hänen kätensä olivat niinkuin Esaun veljensä kädet, karvaiset: ja niin hän siunasi häntä.
He didn’t recognize him, because his hands were hairy, like his brother, Esau [Hairy]’s hands. So he blessed him.
24 Ja sanoi hänelle: oletkos minun poikani Esau? hän vastasi: olen.
He said, “Are you really my son Esau [Hairy]?” He said, “I am.”
25 Niin hän sanoi: tuo siis tänne syödäkseni minun poikani saalista, että minun sieluni siunaisi sinua: niin hän toi sen hänelle, ja hän söi, toi myös hänelle viinaa, ja hän joi.
He said, “Bring it near to me, and I will eat of my son’s venison, that my soul may bless you.” He brought it near to him, and he ate. He brought him wine, and he drank.
26 Ja Isaak hänen isänsä sanoi hänelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.
His father Isaac [Laughter] said to him, “Come near now, and kiss me, my son.”
27 Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka Herra siunannut on.
He came near, and kissed him. He smelled the smell of his clothing, and blessed him, and said, “Behold, the smell of my son is as the smell of a field which Adonai has blessed.
28 Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltäkyllä jyviä ja viinaa.
God give you of the dew of the sky, of the fatness of the earth, and plenty of grain and new wine.
29 Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun äitis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa.
Let peoples serve you, and nations bow down to you. Be lord over your brothers. Let your mother’s sons bow down to you. Cursed be everyone who curses you. Blessed be everyone who blesses you.”
30 Koska Isaak oli päättänyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitä siihen oli lähtenyt isänsä Isaakin tyköä; niin Esau hänen veljensä tuli pyydyksiltänsä.
As soon as Isaac [Laughter] had finished blessing Jacob [Supplanter], and Jacob [Supplanter] had just gone out from the presence of Isaac [Laughter] his father, Esau [Hairy] his brother came in from his hunting.
31 Ja hän myös valmisti himoruan, ja vei isällensä, ja sanoi hänelle: nouskaan minun isäni, ja syökään poikansa saalista, että sinun sielus siunaisi minua.
He also made savory food, and brought it to his father. He said to his father, “Let my father arise, and eat of his son’s venison, that your soul may bless me.”
32 Niin vastasi Isaak hänen isänsä häntä: kukas olet? hän sanoi: minä olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.
Isaac [Laughter] his father said to him, “Who are you?” He said, “I am your son, your firstborn, Esau [Hairy].”
33 Niin Isaak vapisi hämmästyksestä sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsämies on, joka minulle sen toi? ja minä söin kaikista, ennen kuin sinä tulit ja minä siunasin hänen: hänen pitää myös siunatun oleman.
Isaac [Laughter] trembled violently, and said, “Who, then, is he who has taken venison, and brought it me, and I have eaten of all before you came, and have blessed him? Yes, he will be blessed.”
34 Koska Esau kuuli isänsä puheen, huusi hän suurella äänellä, ja hänen mielensä tuli sangen karvaaksi: ja hän sanoi isällensä: siunaa myös minuakin, minun isäni.
When Esau [Hairy] sh'ma ·heard obeyed· the words of his father, he cried with an exceeding great and bitter cry, and said to his father, “Bless me, even me also, my father.”
35 Niin hän sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.
He said, “Your brother came with deceit, and has taken away your blessing.”
36 Niin hän sanoi: eiköstä hän myös oikein kutsuta Jakob? sillä hän jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hän sai, ja katso, nyt hän vei pois minun siunaukseni minulta: ja hän sanoi: etkös yhtäkään siunausta minun varakseni pitänyt?
He said, “Is not he rightly named Jacob [Supplanter]? For he has supplanted me these two times. He took away my birthright. See, now he has taken away my blessing.” He said, “Haven’t you reserved a blessing for me?”
37 Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minä olen asettanut hänen sinun herrakses, ja kaikki hänen veljensä olen minä hänelle palveliaksi pannut, jyvillä ja viinalla olen minä hänen varustanut: mitästä minä siis nyt sinulle teen, minun poikani?
Isaac [Laughter] answered Esau [Hairy], “Behold, I have made him your lord, and all his brothers have I given to him for servants. With grain and new wine have I sustained him. What then will I do for you, my son?”
38 Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä ja itki.
Esau [Hairy] said to his father, “Have you but one blessing, my father? Bless me, even me also, my father.” Esau [Hairy] lifted up his voice, and wept.
39 Niin vastasi Isaak, hänen isänsä, ja sanoi hänelle: Katso, lihava asuinsia pitää sinulla oleman maan päällä, ja kastetta taivaasta ylhäältä.
Isaac [Laughter] his father answered him, “Behold, of the fatness of the earth will be your dwelling, and of the dew of the sky from above.
40 Sinun miekallas pitää sinun elättämän itses, ja palveleman sinun veljeäs. Ja tapahtuu, että sinä myös tulet herraksi, ja särjet hänen ikeensä niskastas.
By your sword will you live, and you will serve your brother. It will happen, when you will break loose, that you shall shake his yoke from off your neck.”
41 Ja Esau vihastui Jakobin päälle siunauksen tähden, jolla hänen isänsä hänen siunannut oli; ja sanoi sydämessänsä: minun isäni murhepäivät lähestyvät: ja minä tapan veljeni Jakobin.
Esau [Hairy] hated Jacob [Supplanter] because of the blessing with which his father blessed him. Esau [Hairy] said in his heart, “The days of mourning for my father are at hand. Then I will kill my brother Jacob [Supplanter].”
42 Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hänen vanhemman poikansa sanat: joka lähetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hänelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiänsä siitä, että hän sinun tappaa.
The words of Esau [Hairy], her elder son, were told to Rebekah [Securely bound]. She sent and called Jacob [Supplanter], her younger son, and said to him, “Behold, your brother Esau [Hairy] comforts himself about you by planning to kill you.
43 Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.
Now therefore, my son, sh'ma ·hear obey· my voice. Arise, flee to Laban [White], my brother, in Haran [Mountaineer].
44 Ja ole hänen tykönänsä kappale aikaa: siihenasti että veljes kiukku asettuu.
Stay with him a few days, until your brother’s fury turns away;
45 Ja siihenasti että hänen vihansa lakkaa sinusta, ja hän onhottaa mitäs häntä vastaan tehnyt olet. Niin minä lähetän ja tuotan sinun sieltä. Miksi teidän molempain pitäis yhtenä päivänä minulta tuleman pois?
until your brother’s anger turn away from you, and he forgets what you have done to him. Then I will send, and get you from there. Why should I be bereaved of you both in one day?”
46 Ja Rebekka sanoi Isaakille: minä suutun minun elämääni, Hetin tytärten tähden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttäristä, jotka ovat niinkuin tämän maan tyttäret, mitä minun sitte auttaa elämään?
Rebekah [Securely bound] said to Isaac [Laughter], “I am weary of my life because of the daughters of Heth [Trembling fear]. If Jacob [Supplanter] takes a wife of the daughters of Heth [Trembling fear], such as these, of the daughters of the land, what good will my life do me?”
