1 Mooseksen 27
1 Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hänen silmänsä pimiäksi, ettei hän nähnyt, niin kutsui hän Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: minun poikani: hän vastasi häntä: tässä minä olen.
Hahoi, hettelah ao. Isak teh matawng toung dawkvah mithmu thai hoeh totouh a mitmawm hnukkhu, a capa kacue e Esaw hah a kaw teh ahni koevah, ka capa telah atipouh. Ahni ni hi vah ka o telah atipouh.
2 Ja hän sanoi: katso, minä olen vanhennut: enkä tiedä minun kuolemanpäivääni.
A na pa ni atu kai teh ka matawng toe. Na tueng maw ka due han ti hai ka panuek hoeh.
3 Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydä minulle metsän-otus.
Hatdawkvah, pahren lahoi palabom hoi licung hah sin nateh kahrawng vah moi na ka pouh haw.
4 Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minä rakastan, ja tuo syödäkseni: että minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minä kuolen.
Ka due hoehnahlan yawhawi na poe thai nahanlah ka ngai e patetlah katuipoung lah na thawng pouh nateh ka ca hanlah kai koevah thokhai telah atipouh.
5 Mutta Rebekka kuuli Isaakin näitä puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsään, pyytämään metsänotusta, tuodaksensa.
Isak ni a capa Esaw hoi lawk a kâpato roi e hah Rebekah ni a thai. Hatdawkvah, Esaw teh moi ka hanlah kahrawng vah a cei.
6 Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minä kuulin isäs puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan:
Rebekah ni a capa Jakop koevah, thai haw, na pa ni na hmau Esaw koevah,
7 Tuo minulle metsänotus, ja tee minulle himoruokaa syödäkseni; että siunaisin sinua Herran edessä, ennen kuin minä kuolen.
moi ka nateh ka due hoehnahlan ka ca vaiteh BAWIPA hmalah yawhawinae na poe thai nahanlah rawca katuipoung lah na thawng pouh haw telah a dei pouh e ka thai.
8 Niin kuule nyt poikani minun ääneni, mitä minä sinulle käsken.
Hatdawkvah, ka capa kai ni kâ na poe e patetlah na ngâi han.
9 Mene laumaan, ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa; tehdäkseni isälles niistä himoruokaa, niinkuin hän rakastaa.
Atu saringnaw koe cet nateh haw e hmaeca kahawi e kahni touh kai koevah thokhai. Hottelah, na pa hanlah, ama ni a ngai e patetlah katuipoung lah na thawng pouh han.
10 Ja vie se isälles hänen syödäksensä; että hän siunais sinua, ennen kuin hän kuolee.
A due hoehnahlan yawhawinae na poe thai nahanlah a ca hane na pa koevah na ceikhai han telah atipouh.
11 Niin Jakob sanoi äidillensä Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minä olen paljas.
Jakop ni a manu Rebekah koevah, Khenhaw! ka hmau Esaw teh muen puk a tho, hatei, kai teh muen ka tawn hoeh.
12 Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.
Apa ni na payam pawiteh, ahni ka dum e lah kaawm vaiteh, yawhawinae laipalah thoebonae koe kâhmo payon han na vaimoe telah a manu koe atipouh.
13 Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.
Hatei, a manu ni ahni koevah, na thoebonae teh kai dawk phat na seh. Ka dei e hah tarawi nateh na lat pouh haw telah atipouh.
14 Niin hän meni ja otti ja toi äidillensä; ja hänen äitinsä valmisti himoruan, jota hänen isänsä rakasti.
Ahni ni a cei teh a la. A manu koe a poe teh a manu ni na pa ni ngai e patetlah a thawng pouh.
15 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hänen tykönänsä olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin.
Rebekah ni a capa kacue Esaw e khohna kahawipoung e, im ahni koe kaawm hah a la teh, a capa kanaw Jakop hah a khohna sak.
16 Vaan vohlain nahat kääri hän hänen käsiinsä, ja paljaaseen kaulaansa.
Hmae pho hah a kut hoi muen o hoeh nae lahuen dawk a bet pouh.
17 Ja antoi sen himoruan ja leivän, kun hän valmistanut oli, poikansa Jakobin käteen.
Hahoi, ka tuipoung lah thawng e hmae moi hoi vaiyei hah a capa Jakop koevah a poe.
18 Ja hän tuli isänsä tykö, ja sanoi: minun isäni. Hän vastasi: tässä minä olen. Kukas olet, minun poikani.
Hatdawkvah, na pa koe vah a cei teh, apa telah ati teh, a na pa ni hi vah ka o, ka capa, api nang maw telah a pacei.
19 Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä minulle käskit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, että sinun sielus siunaisi minua.
Jakop ni a na pa koevah, na capa kacue Esaw doeh, na patoun e patetlah koung ka sak toe, pahren lahoi thaw nateh yawhawinae na poe thai nahanlah rawca heh cat leih telah atipouh.
20 Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytänyt? ja hän vastasi: Herra sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.
Hatei, Isak ni a capa koevah, ka capa bangtelamaw telah karanglah na hmu thai telah atipouh. Ahni ni na BAWIPA Cathut ni na poe dawk doeh telah atipouh.
21 Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tänne minun poikani sivelläkseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.
Isak ni ka capa, na payam thai nahanlah pahren lahoi na hnai haw. Ka capa Esaw katang maw telah atipouh.
22 Niin Jakob astui isäntä Isaakin tykö: ja kuin hän siveli häntä, sanoi hän: ääni on Jakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.
Jakop ni a na pa Isak teh a hnai. A na pa ni a payam teh na lawk teh Jakop e lawk doeh, a kut teh Esaw e a kut doeh telah ati.
23 Ja ei tuntenut häntä: sillä hänen kätensä olivat niinkuin Esaun veljensä kädet, karvaiset: ja niin hän siunasi häntä.
A kut hah a hmau Esaw e kut patetlah muen a tho dawkvah, panuek thai laipalah yawhawinae a poe.
24 Ja sanoi hänelle: oletkos minun poikani Esau? hän vastasi: olen.
A na pa ni, ka capa Esaw nang ka tang maw telah atipouh. Ahni ni, Oe kai doeh telah atipouh.
25 Niin hän sanoi: tuo siis tänne syödäkseni minun poikani saalista, että minun sieluni siunaisi sinua: niin hän toi sen hänelle, ja hän söi, toi myös hänelle viinaa, ja hän joi.
Ahni ni, kai koe rek thokhai haw yawhawinae na poe thai nahanlah ka capa ni thokhai e moi teh ka ca hanlah telah ati. Hahoi, a hnai teh a ca. Misur hai a poe teh a nei.
26 Ja Isaak hänen isänsä sanoi hänelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.
A na pa Isak ni ahni koevah, ka capa na hnai nateh na paco haw telah atipouh.
27 Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka Herra siunannut on.
Hatdawkvah, a hnai teh a paco Ahni ni khohna hmui hah a thai teh yawhawi a poe. Thaihaw! ka capa e hmui heh BAWIPA ni yawhawinae ram hmuitui patetlah ao roeroe.
28 Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltäkyllä jyviä ja viinaa.
Hatdawkvah, Cathut ni kalvan e tadamtui thoseh, talai hawinae thoseh, cakang moikapap hoi misur moikapap na poe naseh.
29 Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun äitis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa.
Miphunnaw ni na thaw tawk awh naseh, miphun hah na hmalah tabawk awh naseh. Na hmaunawnghanaw e bawi lah awm nateh, na manu e canaw na hmalah tabawk awh naseh. Thoe na ka bo naw pueng thoebo lah ao vaiteh yawhawinae na ka poe e pueng hah yawhawi awh naseh telah ati.
30 Koska Isaak oli päättänyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitä siihen oli lähtenyt isänsä Isaakin tyköä; niin Esau hänen veljensä tuli pyydyksiltänsä.
Hahoi, hettelah ao. Isak ni Jakop yawhawinae phouk a poe nah Jakop teh a na pa koehoi nueng a tâco tahma vah Esaw teh samram a ceinae koehoi a tho.
31 Ja hän myös valmisti himoruan, ja vei isällensä, ja sanoi hänelle: nouskaan minun isäni, ja syökään poikansa saalista, että sinun sielus siunaisi minua.
Ahni ni hai katuipoung lah a thawng van teh, a na pa koevah a thokhai. A na pa koevah, na hringnae ni yawhawi na poe nahanlah apa teh a thaw vaiteh, a capa ni thokhai e moi hah cat naseh telah ati.
32 Niin vastasi Isaak hänen isänsä häntä: kukas olet? hän sanoi: minä olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.
A na pa Isak ni ahni koevah, nang apimaw telah a pacei. Ahni ni na capa, na ca kacue Esaw doeh telah atipouh.
33 Niin Isaak vapisi hämmästyksestä sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsämies on, joka minulle sen toi? ja minä söin kaikista, ennen kuin sinä tulit ja minä siunasin hänen: hänen pitää myös siunatun oleman.
Isak teh pueng hoi a pâyaw teh, moi ka hoi kai koe ka thokhai e teh apimaw. Nang na tho hoehnahlan ca vah koung ka ca teh yawhawi ka poe e hah teh api namaw. Ahni teh yawhawi lah ao roeroe han, telah ati.
34 Koska Esau kuuli isänsä puheen, huusi hän suurella äänellä, ja hänen mielensä tuli sangen karvaaksi: ja hän sanoi isällensä: siunaa myös minuakin, minun isäni.
Esaw ni a na pa e lawk dei e a thai navah, pueng hoi a ka teh a na pa koevah, Oe apa, kai hai, yawhawinae na poe telah atipouh.
35 Niin hän sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.
Hateiteh, a na pa ni na nawngha ni na dum teh na yawhawinae na la pouh toe telah atipouh.
36 Niin hän sanoi: eiköstä hän myös oikein kutsuta Jakob? sillä hän jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hän sai, ja katso, nyt hän vei pois minun siunaukseni minulta: ja hän sanoi: etkös yhtäkään siunausta minun varakseni pitänyt?
Esaw ni a min lah Jakop tie heh ahman katang nahoehmaw. Kai heh vai hni touh na dum teh na tâ toe. Camin coungnae na lah pouh. Atu ka yawhawinae bout na la pouh telah ati. Ahni roeroe ni yawhawinae na tat pouh hoeh maw, telah ati.
37 Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minä olen asettanut hänen sinun herrakses, ja kaikki hänen veljensä olen minä hänelle palveliaksi pannut, jyvillä ja viinalla olen minä hänen varustanut: mitästä minä siis nyt sinulle teen, minun poikani?
Isak ni Esaw koe vah, khenhaw! ahni teh na bawi lah ka coung sak teh a hmaunawnghanaw pueng hai a san lah koung ka poe toe. Cakang hoi misur hoi ka kawk toe. Ka capa nang hanlah bangmaw na sak pouh han telah atipouh.
38 Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä ja itki.
Esaw ni a na pa koevah, apa yawhawinae buet touh dueng maw na tawn Oe apa kai hai yawhawi na poe lah telah ati. Hatdawkvah, Esaw teh ngawngngawng a ka.
39 Niin vastasi Isaak, hänen isänsä, ja sanoi hänelle: Katso, lihava asuinsia pitää sinulla oleman maan päällä, ja kastetta taivaasta ylhäältä.
A na pa Isak ni Esaw koevah, thai haw, na o nahane teh talai kahawi hoi kahlun lahoi tadamtui hoi a kâhla han.
40 Sinun miekallas pitää sinun elättämän itses, ja palveleman sinun veljeäs. Ja tapahtuu, että sinä myös tulet herraksi, ja särjet hänen ikeensä niskastas.
Na tahloi hoi na kâkawk vaiteh na nawngha e thaw na tawk pouh han. Hahoi, hettelah ao han, kâhat laipalah na kâroe hnukkhu, a kahnam rui hah na lahuen dawk hoi a ling han telah atipouh.
41 Ja Esau vihastui Jakobin päälle siunauksen tähden, jolla hänen isänsä hänen siunannut oli; ja sanoi sydämessänsä: minun isäni murhepäivät lähestyvät: ja minä tapan veljeni Jakobin.
A na pa ni yawhawi a poe dawkvah Esaw ni Jakop hah a hmuhma teh a lung hoi apa ka khuinae hnin teh a hnai toe. Hat hnukkhu ka nawngha Jakop teh ka thei han telah ati.
42 Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hänen vanhemman poikansa sanat: joka lähetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hänelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiänsä siitä, että hän sinun tappaa.
A capa kacue Esaw ni a dei e lawk hah Rebekah koe a dei pouh awh. Rebekah ni a capa kanaw Jakop a kaw teh, thai haw, na hmau Esaw teh nang na thei to doeh a lungroum ti.
43 Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.
Hatdawkvah, atu ka dei e hah ngai. Thaw nateh Haran vah ka thangroi Laban koe vah yawng,
44 Ja ole hänen tykönänsä kappale aikaa: siihenasti että veljes kiukku asettuu.
Na hmau a lungkhueknae a roum hoehroukrak thung teh haw vah awm ei.
45 Ja siihenasti että hänen vihansa lakkaa sinusta, ja hän onhottaa mitäs häntä vastaan tehnyt olet. Niin minä lähetän ja tuotan sinun sieltä. Miksi teidän molempain pitäis yhtenä päivänä minulta tuleman pois?
Nange lathueng vah na hmau lungkhueknae a roum teh a lathueng vah na sak e heh a pahnim torei, tami ka patoun vaiteh na la sak han. Bangkongmaw hnin touh dawkvah nangmouh roi ka sung han telah ati.
46 Ja Rebekka sanoi Isaakille: minä suutun minun elämääni, Hetin tytärten tähden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttäristä, jotka ovat niinkuin tämän maan tyttäret, mitä minun sitte auttaa elämään?
Rebekah ni Isak koevah, Heth canunaw kecu dawk kai hring hane ka ngai hoeh toe. Jakop ni hete ram dawk e canunaw patet e tami, a yu lah lat pawiteh, kai ka hringnae aphu bangmaw kaawm han toung telah atipouh.
