1 Mooseksen 27
1 Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hänen silmänsä pimiäksi, ettei hän nähnyt, niin kutsui hän Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: minun poikani: hän vastasi häntä: tässä minä olen.
Sa pagkatigulang na ni Isaac ug mihalap na ang panan-aw sa iyang mga mata nga dili na siya makakita, gitawag niya si Esau, ang iyang kamagulangan nga anak, ug miingon kaniya, “Anak ko.” Mitubag siya kaniya, “Ania ako.”
2 Ja hän sanoi: katso, minä olen vanhennut: enkä tiedä minun kuolemanpäivääni.
Miingon siya, “Tan-awa, tigulang na ako. Wala ako masayod sa adlaw sa akong kamatayon.
3 Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydä minulle metsän-otus.
Busa kuhaa ang imong hinagiban, ang imong baslayan ug ang imong pana, ug lakaw sa kapatagan ug pangayam alang kanako.
4 Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minä rakastan, ja tuo syödäkseni: että minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minä kuolen.
Lutoi ako ug lamian nga pagkaon, ang ampay nakong pagkaon, ug dad-a kini kanako aron nga makakaon ako niini ug mapanalanginan ko ikaw sa dili pa ako mamatay.”
5 Mutta Rebekka kuuli Isaakin näitä puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsään, pyytämään metsänotusta, tuodaksensa.
Karon nakadungog si Rebeca sa pagpakigsulti ni Isaac kang Esau nga iyang anak. Miadto si Esau sa kapatagan aron mangayam ug aron nga iyang madala pabalik.
6 Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minä kuulin isäs puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan:
Nakigsulti si Rebeca kang Jacob nga iyang anak ug miingon, “Tan-awa, nadungog ko ang imong amahan nga nakigsulti kang Esau nga imong igsoon. Miingon siya,
7 Tuo minulle metsänotus, ja tee minulle himoruokaa syödäkseni; että siunaisin sinua Herran edessä, ennen kuin minä kuolen.
'Dad-an mo ako ug inayam ug lutoi ako ug lamiang pagkaon, aron makakaon ako niini ug mapanalanginan ko ikaw diha sa presensya ni Yahweh sa dili pa ako mamatay.'
8 Niin kuule nyt poikani minun ääneni, mitä minä sinulle käsken.
Busa karon, akong anak nga lalaki, tumana ang akong tingog sumala sa akong isugo kanimo.
9 Mene laumaan, ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa; tehdäkseni isälles niistä himoruokaa, niinkuin hän rakastaa.
Adto sa mga kahayopan, ug dad-i ako ug duha ka maayong mga nating kanding; ug magluto ako ug lamiang pagkaon gikan niini alang sa imong amahan, ingon nga iyang ampay.
10 Ja vie se isälles hänen syödäksensä; että hän siunais sinua, ennen kuin hän kuolee.
Dad-on mo kini sa imong amahan, aron makakaon siya niini, aron nga sa ingon niana mapanalanginan ka niya sa dili pa siya mamatay.”
11 Niin Jakob sanoi äidillensä Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minä olen paljas.
Miingon si Jacob kang Rebeca nga iyang inahan, “Tan-awa, si Esau nga akong igsoon balhibuon man nga tawo, ug ako hamis nga tawo.
12 Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.
Tingali hikapon ako sa akong amahan, ug mahibaloan ako ingon nga usa ka malimbungon. Modangat hinuon kanako ang tunglo ug dili ang panalangin.”
13 Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.
Ang iyang inahan miingon kaniya, “Akong anak, pasagdihi nga mahulog kanako ang bisan unsang tunglo. Tumana lamang ang akong tingog, lakaw, ug dad-a sila kanako.”
14 Niin hän meni ja otti ja toi äidillensä; ja hänen äitinsä valmisti himoruan, jota hänen isänsä rakasti.
Busa milakaw si Jacob ug mikuha ug nating mga kanding ug gidala niya kini sa iyang inahan, ug nagluto ang iyang inahan ug lamian nga pagkaon, sama sa ampay sa iyang amahan.
15 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hänen tykönänsä olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin.
Gikuha ni Rebeca ang labing maanindot nga bisti ni Esau, ang kinamagulangan niyang anak nga lalaki, nga anaa na sa iyang pinuy-anan, ug gipasul-ob kini kang Jacob, nga iyang kinamanghorang anak.
16 Vaan vohlain nahat kääri hän hänen käsiinsä, ja paljaaseen kaulaansa.
Gibutangan niya ug balhibo sa nating kanding ang iyang mga kamot ug sa hamis nga bahin sa iyang liog.
17 Ja antoi sen himoruan ja leivän, kun hän valmistanut oli, poikansa Jakobin käteen.
Gihatag niya ang lamian nga pagkaon ug ang tinapay nga iyang gihikay ngadto sa kamot ni Jacob nga iyang anak.
18 Ja hän tuli isänsä tykö, ja sanoi: minun isäni. Hän vastasi: tässä minä olen. Kukas olet, minun poikani.
Miadto si Jacob sa iyang amahan ug miingon, “Akong amahan.” Mitubag siya, “Ania na ako; kinsa ka man, anak ko?”
19 Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä minulle käskit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, että sinun sielus siunaisi minua.
Mitubag si Jacob sa iyang amahan, “Ako si Esau ang imong kamagulangang anak; gibuhat ko na ang imong gisulti kanako. Karon, bangon ug kaon sa akong inayaman, aron mapanalanginan mo na ako.”
20 Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytänyt? ja hän vastasi: Herra sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.
Miingon si Isaac sa iyang anak nga lalaki, “Giunsa mo man pagkakaplag niini nga dali ka ra man kaayo, akong anak?” Mitubag siya, “Tungod kay si Yahweh nga imong Dios nagdala niini kanako.”
21 Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tänne minun poikani sivelläkseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.
Miingon si Isaac kang Jacob, “Paduol ngari kanako, aron hikapon ko ikaw, akong anak, ug aron akong mahibaloan kung ikaw ba gayod ang akong tinuod nga anak nga si Esau o dili.”
22 Niin Jakob astui isäntä Isaakin tykö: ja kuin hän siveli häntä, sanoi hän: ääni on Jakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.
Mipaduol si Jacob kang Isaac nga iyang amahan; ug gihikap siya ni Isaac ug miingon, “Ang tingog mao ang tingog ni Jacob, apan ang mga kamot mao ang mga kamot ni Esau.”
23 Ja ei tuntenut häntä: sillä hänen kätensä olivat niinkuin Esaun veljensä kädet, karvaiset: ja niin hän siunasi häntä.
Wala na mailhi ni Isaac si Jacob, tungod kay ang iyang mga kamot balhiboon man, sama sa mga kamot sa iyang igsoon nga si Esau, busa gipanalanginan siya ni Isaac.
24 Ja sanoi hänelle: oletkos minun poikani Esau? hän vastasi: olen.
Miingon siya, “Ikaw ba gayod ang akong anak nga si Esau?” Ug mitubag siya, “Oo, ako.”
25 Niin hän sanoi: tuo siis tänne syödäkseni minun poikani saalista, että minun sieluni siunaisi sinua: niin hän toi sen hänelle, ja hän söi, toi myös hänelle viinaa, ja hän joi.
Miingon si Isaac, “Ipaduol ang pagkaon dinhi kanako, ug kaonon ko na ang imong inayaman, aron mapanalanginan ko ikaw.” Gipaduol ni Jacob ang pagkaon ngadto kaniya. Mikaon si Isaac, ug gidad-an siya ni Jacob ug bino, ug miinom siya.
26 Ja Isaak hänen isänsä sanoi hänelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.
Unya ang iyang amahan nga si Isaac miingon kaniya, “Karon paduol kanako ug haloki ako, akong anak.”
27 Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka Herra siunannut on.
Miduol si Jacob ug mihalok kaniya, ug napanimahoan ni Isaac ang baho sa iyang mga bisti ug gipanalanginan siya. Miingon siya, “Tan-awa, ang baho sa akong anak sama sa baho sa uma nga gipanalanginan ni Yahweh.
28 Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltäkyllä jyviä ja viinaa.
Hinaot nga pagahatagan ka sa Dios sa bahin sa yamog sa langit, ang bahin sa katambok sa yuta, ug ang daghang trigo ug ang bag-ong bino.
29 Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun äitis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa.
Hinaot nga ang katawhan moalagad kanimo ug ang mga kanasoran moyukbo kanimo. Mahimo kang agalon sa imong mga igsoon, ug hinaot nga ang mga anak sa imong inahan moyukbo kanimo. Ug hinaot nga si bisan kinsa nga motunglo kanimo matinunglo usab; hinaot nga ang matag usa nga mopanalangin kanimo mapanalanginan usab.”
30 Koska Isaak oli päättänyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitä siihen oli lähtenyt isänsä Isaakin tyköä; niin Esau hänen veljensä tuli pyydyksiltänsä.
Sa pagkahuman ni Isaac ug panalangin kang Jacob, mibiya dayon si Jacob sa atubangan sa iyang amahan nga si Isaac, kay miabot na ang iyang igsoon nga si Esau gikan sa iyang pagpangayam.
31 Ja hän myös valmisti himoruan, ja vei isällensä, ja sanoi hänelle: nouskaan minun isäni, ja syökään poikansa saalista, että sinun sielus siunaisi minua.
Nagluto usab siya ug lamiang pagkaon ug gidala niya kini sa iyang amahan. Miingon siya sa iyang amahan, “Bangon na amahan ko ug kaon na sa inayaman sa imong anak, aron nga mapanalanginan mo na ako.”
32 Niin vastasi Isaak hänen isänsä häntä: kukas olet? hän sanoi: minä olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.
Miingon ang iyang amahan nga si Isaac kaniya, “Kinsa ka man?” Mitubag siya, “Ako ang imong kamagulangang anak nga si Esau.”
33 Niin Isaak vapisi hämmästyksestä sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsämies on, joka minulle sen toi? ja minä söin kaikista, ennen kuin sinä tulit ja minä siunasin hänen: hänen pitää myös siunatun oleman.
Nangurog si Isaac pag-ayo ug miingon, “Kinsa man kadtong nangayam niining inayaman ug midala niini kanako? Ako nang gikaon tanan sa wala pa ikaw moabot, ug gipanalanginan ko na siya. Sa pagkatinuod, napanalanginan gayod siya.”
34 Koska Esau kuuli isänsä puheen, huusi hän suurella äänellä, ja hänen mielensä tuli sangen karvaaksi: ja hän sanoi isällensä: siunaa myös minuakin, minun isäni.
Sa pagkadungog ni Esau sa gipamulong sa iyang amahan, mitiyabaw siya sa makusog ug mihilak pag-ayo, ug miingon siya sa iyang amahan, “Panalangini usab ako, amahan ko.”
35 Niin hän sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.
Si Isaac miingon, “Ang imong igsoon malimbungong mianhi ug mikuha sa imong panalangin.”
36 Niin hän sanoi: eiköstä hän myös oikein kutsuta Jakob? sillä hän jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hän sai, ja katso, nyt hän vei pois minun siunaukseni minulta: ja hän sanoi: etkös yhtäkään siunausta minun varakseni pitänyt?
Miingon si Esau, “Dili ba nga insakto gayod nga ginganlan siya ug Jacob? Kay kaduha na niya ako malimbongi. Gikuha niya kanako ang katungod sa pagkamagulang, ug tan-awa, karon giilog niya ang akong panalangin.” Ug miingon siya, “Wala ka bay gigahin nga panalangin alang kanako?”
37 Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minä olen asettanut hänen sinun herrakses, ja kaikki hänen veljensä olen minä hänelle palveliaksi pannut, jyvillä ja viinalla olen minä hänen varustanut: mitästä minä siis nyt sinulle teen, minun poikani?
Mitubag si Isaac ug miingon kang Esau, “Paminaw, gihimo ko na siya nga imong agalon, ug gihatag ko na kaniya ang tanan niyang mga igsoon ingon nga iyang mga sulugoon. Ug gihatag ko na kaniya ang trigo ug ang bag-ong bino. Unsa pa man ang akong mabuhat kanimo, akong anak?”
38 Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä ja itki.
Si Esau miingon sa iyang amahan, “Wala ka na ba diay bisan usa ka panalangin alang kanako, amahan ko? Panalangini ako, bisan ako usab, amahan ko.” Mihilak sa makusog si Esau.
39 Niin vastasi Isaak, hänen isänsä, ja sanoi hänelle: Katso, lihava asuinsia pitää sinulla oleman maan päällä, ja kastetta taivaasta ylhäältä.
Mitubag si Isaac nga iyang amahan ug miingon kaniya, “Tan-awa, ang yuta nga imong pagapuy-an halayo sa katambok sa yuta, halayo sa yamog sa kalangitan.
40 Sinun miekallas pitää sinun elättämän itses, ja palveleman sinun veljeäs. Ja tapahtuu, että sinä myös tulet herraksi, ja särjet hänen ikeensä niskastas.
Pinaagi sa imong espada ikaw mabuhi, ug alagaran mo ang imong igsoon. Apan kung magmasinupakon ka, uyogon mo ang iyang yugo aron matangtang sa imong liog.”
41 Ja Esau vihastui Jakobin päälle siunauksen tähden, jolla hänen isänsä hänen siunannut oli; ja sanoi sydämessänsä: minun isäni murhepäivät lähestyvät: ja minä tapan veljeni Jakobin.
Gikasilagan ni Esau si Jacob tungod sa panalangin nga gihatag sa iyang amahan kaniya. Miingon si Esau sa iyang kasingkasing, “Ang mga adlaw sa pagbangotan alang sa akong amahan nagkaduol na; human niana pagapatyon ko ang akong igsoon nga si Jacob.”
42 Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hänen vanhemman poikansa sanat: joka lähetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hänelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiänsä siitä, että hän sinun tappaa.
Ang mga gipamulong ni Esau nga iyang kamagulangang anak gisugilon ngadto kang Rebeca. Busa gipadala niya ug gipatawag si Jacob nga iyang kamanghorang anak ug miingon kaniya, “Tan-awa, ang imong igsoon nga si Esau naghupay sa iyang kaugalingon mahitungod kanimo pinaagi sa paglaraw sa pagpatay kanimo.
43 Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.
Busa karon, akong anak, tumana ako ug kalagiw didto sa akong igsoong lalaki nga si Laban, sa Haran.
44 Ja ole hänen tykönänsä kappale aikaa: siihenasti että veljes kiukku asettuu.
Pagpuyo uban kaniya sa makadiyot, hangtod nga mahupay ang kapungot sa imong igsoon,
45 Ja siihenasti että hänen vihansa lakkaa sinusta, ja hän onhottaa mitäs häntä vastaan tehnyt olet. Niin minä lähetän ja tuotan sinun sieltä. Miksi teidän molempain pitäis yhtenä päivänä minulta tuleman pois?
hangtod nga mawala ang kasuko sa imong igsoon kanimo, ug nga iyang makalimtan ang imong gibuhat kaniya. Unya pahibal-on ko ikaw ug pabalikon didto. Nganong kinahanglan mang mangawala kamong duha kanako sa usa ka adlaw?
46 Ja Rebekka sanoi Isaakille: minä suutun minun elämääni, Hetin tytärten tähden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttäristä, jotka ovat niinkuin tämän maan tyttäret, mitä minun sitte auttaa elämään?
Miingon si Rebeca kang Isaac, “Gikapoy na ako sa kinabuhi tungod sa mga anak nga babaye ni Heth. Kung mangasawa si Jacob gikan sa mga anak nga babaye ni Heth, sama niining mga babayhana, ug sa ubang mga anak sa maong yuta, unsa may kaayohan sa akong kinabuhi?”
