1 Mooseksen 26

1 Niin kallis aika tuli maalle sen entisen jälkeen, joka oli Abrahamin ajalla: ja Isaak meni Abimelekin Philistealaisten kuninkaan tykö Gerariin.

And there came to be a famine in the land, besides the first famine which happened in the days of Abraham, —so Isaac went his way unto Abimelech, king of the Philistines towards Gerar;

2 Niin Herra ilmestyi hänelle, ja sanoi: älä mene Egyptiin, vaan asu sillä maalla, jonka minä sanon sinulle.

and Yahweh appeared unto him, and said, do not go down towards Egypt, —Make thy habitation in the land, which I may name unto thee:

3 Ole muukalainen tällä maalla, ja minä olen sinun kanssas, ja siunaan sinua: sillä sinulle ja sinun siemenelles minä annan kaikki nämät maat, ja vahvistan sen valan, jonka minä Abrahamille sinun isälles vannonut olen.

Sojourn in this land, that I may be with thee and bless thee, —for, to thee, and to thy seed, will I give all these lands, So will I establish the oath which I sware to Abraham thy father;

4 Ja enennän sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet: ja annan sinun siemenelles kaikki nämät maat: Ja sinun siemenes kautta pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman:

and will multiply thy seed as the stars of the heavens, and will give to thy seed, all these lands, —And all the nations of the earth shall bless themselves in thy seed:

5 Sillä Abraham oli kuuliainen minun äänelleni, ja piti minun oikeuteni, käskyni, säätyni ja lakini.

Because that Abraham hearkened unto my voice, —and so kept my charge, my commandments my statutes and my laws.

6 Niin Isaak asui Gerarissa.

So Isaac dwelt in Gerar.

7 Ja koska sen maan kansa kysyi hänen emännästänsä, sanoi hän: hän on minun sisareni; sillä hän pelkäsi sanoa: hän on minun emäntäni (ajatellen), ettei he joskus löisi minua kuoliaksi Rebekan tähden: sillä hän oli ihana kasvoilta.

Then asked the men of the place as to his wife, and he said, My sister, is she, —For he feared to say My wife, lest [said he] the men of the place should slay me on account of Rebekah, for fair to look on, she is.

8 Ja tapahtui, koska hän siellä kappaleen aikaa viipyi, katsoi Abimelek Philistealaisten kuningas akkunasta, ja näki Isaakin hyväilevän emäntäänsä.

And it came to pass when the days had lengthened out to him there, that Abimelech king of the Philistines, looked out through the lattice of a window, —and he beheld and lo! Isaac—laughing with Rebekah his wife.

9 Niin kutsui Abimelek Isaakin, ja sanoi: katso, totisesti hän on sinun emäntäs: miksis olet sanonut: hän on minun sisareni? Ja Isaak sanoi hänelle: minä ajattelin, etten minä tapettaisi hänen tähtensä.

So Abimelech called for Isaac, and said, But lo she is, thy wife! How then, saidst thou, She is, my sister? And Isaac said unto him, Because, I said, Lest I die on her account.

10 Abimelek sanoi: miksis tämän meille teit? olis pikaisesti tapahtunut, että joku kansasta olis maannut sinun emäntäs kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidän päällemme rikoksen.

Then, said, Abimelech, What is this thou hast done to us? A little more, and one of the people might have lien with thy wife, so shouldst thou have brought upon us, guilt.

11 Niin Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: joka ryhtyy tähän mieheen, tahi hänen emäntäänsä, hänen pitää totisesti kuoleman.

And Abimelech commanded all the people saying, —He that toucheth this man or his wife, shall surely be put to death

12 Ja Isaak kylvi sillä maalla, ja sai sinä vuonna satakertaisesti: sillä Herra siunasi hänen.

And Isaac sowed in that land, and found in the same year, a hundredfold, —seeing that Yahweh had blessed him.

13 Ja mies tuli voimalliseksi: ja menestyi sangen suuresti siihen asti, että hän juuri suureksi joutui.

So the man waxed great, —and went on and on waxing great until that he had waxed exceeding great.

14 Ja hänellä oli paljo tavaraa lampaissa ja karjassa, oli myös paljo perhettä: sentähden Philistealaiset kadehtivat häntä.

So he came to have possessions of flocks and possessions of herds, and a large body of servants, —and the Philistines envied him.

15 Ja he tukitsivat kaikki kaivot, jotka hänen isänsä palveliat olivat kaivaneet, hänen isänsä Abrahamin aikana, ja täyttivät ne mullalla.

And as for all the wells which the servants of his father digged, in the days of Abraham his father, the Philistines stopped them up, and filled them with dust.

16 Ja Abimelek sanoi Isaakille: mene pois meidän tyköämme: sillä sinä olet tullut paljo väkevämmäksi meitä.

And Abimelech said unto Isaac, —Get thee from us, for thou hast become far mightier than we.

17 Niin Isaak läksi sieltä: ja teki majansa Gerarin laaksoon, ja asui siinä.

So Isaac went from thence, —and encamped in the valley of Gerar, and dwelt there.

18 Ja Isaak antoi jällensä kaivaa ne vesikaivot, jotka he olivat kaivaneet hänen isänsä Abrahamin aikana, ja jotka Philistealaiset Abrahamin kuoleman jälkeen olivat tukinneet: ja nimitti ne niillä nimillä, joilla hänen isänsä ne kutsunut oli.

And Isaac again digged the wells of water which they had digged in the days of Abraham his father, and which the Philistines stopped up after the death of Abraham, —and he called their names, after the names which his father called them.

19 Niin kaivoivat myös Isaakin palveliat siihen laaksoon: ja löysivät sieltä luontolähteen.

And Isaac’s servants digged in the valley, —and found there a well of living water.

20 Mutta Gerarin paimenet riitelivät Isaakin paimenten kanssa, ja sanoivat: tämä on meidän vetemme. Niin hän kutsui sen kaivon Esek, että he riitelivät hänen kanssansa.

And the herdmen of Gerar disputed with the herdmen of Isaac saying, Ours, is the, water! So he called the name of the well Esek, because they had stirred up a quarrel with him.

21 Niin kaivoivat he myös toisen kaivon, ja he riitelivät myös siitä: niin hän nimitti sen Sitna.

And they digged another well, and they disputed over that also, —so he called the name thereof Sitnah.

22 Niin hän siirsi itsensä sieltä, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he riidelleet. Sen tähden nimitti hän sen Rehobot, ja sanoi: nyt Herra on antanut meille laviamman sian, ja on antanut meidän kasvaa maan päällä.

And he moved on from thence and digged another well, and they disputed not for it, —so he called the name thereof. Rehoboth, and said, For, now, hath Yahweh made room for us, and we shall be fruitful in the land.

23 Sitte meni hän BerSabaan.

And he went up from thence, to Beer-sheba.

24 Niin Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs Abrahamin Jumala: älä pelkää, sillä minä olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lisääntyä sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tähden.

And Yahweh appeared unto him the same night, and said, I, am the God of Abraham thy father, —Do not fear for with thee, am, I, And I will bless thee and multiply thy seed, For the sake of Abraham my servant.

25 Ja hän rakensi siinä alttarin, ja saarnasi Herran nimestä, ja teki siihen majansa: ja hänen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.

So he builded there all altar and called on the name of Yahweh, and spread out there, his tent, —and the servants of Isaac cut out there a well.

26 Niin Abimelek meni hänen tykönsä Gerarista: ja Ahusat hänen ystävänsä, ja Phikol hänen sotajoukkonsa päämies.

And, Abimelech, came unto him from Gerar, with Ahuzzath his friend, and Phicol, commander of his host.

27 Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teidän tyköänne.

And Isaac said unto them, Wherefore have ye come in mite me, seeing that, ye, hated me, and sent me away from you?

28 He sanoivat: me näimme ilmeissänsä, että Herra on sinun kanssas, sentähden me sanoimme: olkoon nyt vala meidän molempain vaiheellamme, meidän ja sinun välilläs, ja me teemme liiton sinun kanssas.

And they said: We, saw plainly, that Yahweh was with thee, so we said, Let there be we pray thee an oath betwixt us both, betwixt us and thee, —and let us solemnise a covenant with thee: —

29 Ettes tekisi meille mitään vahinkoa, niinkuin emme mekään ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin emme myös tehneet sinulle muuta kuin hyvää, ja laskimme sinun rauhassa menemään. Sinä olet nyt Herran siunattu.

That, thou wilt not do wrong by us, according as we touched not thee, and according as we did by thee nothing but good, and then sent thee away in peace, thee who, now, art blessed of Yahweh!

30 Ja hän valmisti heille pidon, ja he söivät ja joivat.

So he made for them a banquet, and they did eat and drink, —

31 Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa, ja Isaak laski heidät menemään, ja menivät pois hänen tyköänsä rauhassa.

and rose up early in the morning, and took an oath each man to his brother, so Isaac let them go, and they departed from him in peace.

32 Sinä samana päivänä tulivat Isaakin palveliat, ja ilmoittivat hänelle kaivosta, jonka he kaivaneet olivat, ja sanoivat hänelle: me löysimme veden.

And it came to pass, on the same day, that the servants of Isaac came in, and told him concerning the well which they had digged, and said to him, We have found water!

33 Ja hän kutsui hänen Saba: siltä nimitetään kaupunki BerSaba, hamaan tähän päivään asti.

So he called it, Shibah. For this cause, hath the name of the city, been Beer-sheba, unto this day.

34 Koska Esau oli neljänkymmenen ajastaikainen, otti hän Juditin Hetiläisen Berin tyttären emännäksensä: Ja Basmatin Hetiläisen Elonin tyttären:

And when Esau was forty years old, he took to wife Judith, daughter of Beeri. the Hittite; and Basemath, daughter of Elon, the Hittite;

35 Jotka olivat Isaakille ja Rebekalle mielikarvaudeksi.

and they became a bitterness of spirit, to Isaac and to Rebekah.