1 Mooseksen 22
1 Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.
And it came to pass after these things, that God did tempt Abraham, and he said unto him, Abraham, and he said, Behold, here am I.
2 Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.
And he said: Take now thy son, thy only one, whom thou lovest, even Isaac, and get thee into the land of Moriah; and offer him there for a burnt-offering upon one of the mountains which I tell thee of.
3 Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.
And Abraham rose up early in the morning, and saddled his ass, and took two of his young men with him, and Isaac his son; and he clave the wood for the burnt-offering, and arose, and went unto the place of which God had told him.
4 Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.
On the third day Abraham lifted up his eyes, and saw the place afar off.
5 Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.
And Abraham said unto his young men, abide ye here with the ass, and I and the lad will go yonder, and we will worship, and then come again to you.
6 Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.
And Abraham took the wood for the burnt-offering, and laid it upon Isaac his son; and he took in his hand the fire and the knife; and they went both of them together.
7 Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?
And Isaac spoke unto Abraham his father, and said, My father; and he said, Here am I, my son. And he said, Behold, here is the fire and the wood; but where is the lamb for a burnt-offering?
8 Abraham vastasi: JUmala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.
And Abraham said, God will provide himself the lamb for a burnt-offering, my son; so they went both of them together.
9 Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.
And they came to the place which God had told him of; and Abraham built there an altar, and laid the wood in order, and bound Isaac his son, and laid him on the altar above the wood.
10 Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.
And Abraham stretched forth his hand, and took the knife to slay his son.
11 Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.
But the angel of the Lord called unto him out of heaven, and said, Abraham, Abraham; and he said, Here am I.
12 Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.
And he said, Lay not thy hand upon the lad, neither do thou the least unto him; for now I know that thou fearest God, seeing that thou hast not withheld thy son, thy only one, from me.
13 Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.
And Abraham lifted up his eyes, and looked, and behold, there was a ram that was afterward caught in a thicket by his horns; and Abraham went and took the ram, and offered him up for a burnt-offering in the stead of his son.
14 Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.
And Abraham called the name of that place, Adonai-yireh: as it is said to this day, On the mount of the Lord it shall be seen.
15 Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.
And the angel of the Lord called unto Abraham the second time out of heaven,
16 Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;
And said, By myself have I sworn, saith the Lord, since, because thou hast done this thing, and hast not withheld thy son, thy only one:
17 Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.
That I will greatly bless thee, and I will exceedingly multiply thy seed as the stars of the heaven, and as the sand which is upon the seashore; and thy seed shall possess the gate of his enemies;
18 Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.
And in thy seed shall all the nations of the earth be blessed; because that thou hast obeyed my voice.
19 Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnä matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.
And Abraham returned unto his young men; and they rose up, and went together to Beer-sheba; and Abraham dwelt in Beer-sheba.
20 Ja koska nämät olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttänyt poikia sinun veljelles Nahorille.
And it came to pass after these things, that it was told to Abraham, saying, Behold, Milcah, she also, hath born children unto Nachor thy brother;
21 Esikoisensa Utsin, ja Butsin hänen veljensä, ja Kemuelin Aramin isän.
'Uz his first born, and Buz his brother, and Kemuel the father of Aram,
22 Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.
And Kesed, and Chazo, and Pildash, and Yidlaph, and Bethuel.
23 Mutta Betuel siitti Rebekan. Nämät kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.
And Bethuel begat Rebekah; these eight did Milcah bear to Nachor, Abraham's brother.
24 Mutta hänen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltä, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.
And his concubine, whose name was Reumah, she also bore Tebach, and Gacham, and Thachash, and Maachah.
