1 Mooseksen 22
1 Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.
And it came to pass after these things, that God proved Abraham, and said to him, Abraham. And he said, Here I am.
2 Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.
And he said, Take now thy son, thine only son, whom thou love, even Isaac, and get thee into the land of Moriah. And offer him there for a burnt offering upon one of the mountains which I will tell thee of.
3 Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.
And Abraham rose early in the morning, and saddled his donkey, and took two of his young men with him, and Isaac his son. And he split the wood for the burnt offering, and rose up, and went to the place of which God had told him.
4 Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.
On the third day Abraham lifted up his eyes, and saw the place afar off.
5 Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.
And Abraham said to his young men, Abide ye here with the donkey, and I and the lad will go yonder, and we will worship, and come again to you.
6 Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.
And Abraham took the wood of the burnt offering, and laid it upon Isaac his son. And he took in his hand the fire and the knife. And they went both of them together.
7 Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?
And Isaac spoke to Abraham his father, and said, My father. And he said, Here I am, my son. And he said, Behold, the fire and the wood, but where is the lamb for a burnt offering?
8 Abraham vastasi: JUmala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.
And Abraham said, God will provide himself the lamb for a burnt offering, my son. So they went both of them together.
9 Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.
And they came to the place which God had told him of. And Abraham built the altar there, and laid the wood in order, and bound Isaac his son, and laid him on the altar, upon the wood.
10 Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.
And Abraham stretched forth his hand, and took the knife to slay his son.
11 Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.
And the agent of Jehovah called to him out of heaven, and said, Abraham, Abraham. And he said, Here I am.
12 Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.
And he said, Do not lay thy hand upon the lad, neither do thou anything to him. For now I know that thou fear God, since thou have not withheld thy son, thine only son, from me.
13 Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.
And Abraham lifted up his eyes, and looked, and, behold, behind him a ram caught in the thicket by his horns. And Abraham went and took the ram, and offered him up for a burnt offering instead of his son.
14 Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.
And Abraham called the name of that place Jehovah-jireh. As it is said to this day, In the mount of Jehovah it shall be provided.
15 Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.
And the agent of Jehovah called to Abraham a second time out of heaven,
16 Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;
and said, By myself I have sworn, says Jehovah, because thou have done this thing, and have not withheld thy son, thine only son,
17 Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.
that in blessing I will bless thee, and in multiplying I will multiply thy seed as the stars of the heavens, and as the sand which is upon the seashore, and thy seed shall possess the gate of his enemies,
18 Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.
and in thy seed shall all the nations of the earth be blessed, because thou have obeyed my voice.
19 Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnä matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.
So Abraham returned to his young men. And they rose up and went together to Beersheba. And Abraham dwelt at Beersheba.
20 Ja koska nämät olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttänyt poikia sinun veljelles Nahorille.
And it came to pass after these things, that it was told Abraham, saying, Behold, Milcah, she also has borne sons to thy brother Nahor:
21 Esikoisensa Utsin, ja Butsin hänen veljensä, ja Kemuelin Aramin isän.
Uz his first born, and Buz his brother, and Kemuel the father of Aram,
22 Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.
and Chesed, and Hazo, and Pildash, and Jidlaph, and Bethuel.
23 Mutta Betuel siitti Rebekan. Nämät kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.
And Bethuel begot Rebekah. These eight Milcah bore to Nahor, Abraham's brother.
24 Mutta hänen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltä, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.
And his concubine, whose name was Reumah, she also bore Tebah, and Gaham, and Tahash, and Maacah.
