1 Mooseksen 19
1 Ja kaksi enkeliä tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hän näki heidät, nousi hän heitä vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.
Lamatualain feꞌe olaꞌ no Abraham ma, ate Na rua mia sorga risiꞌ kota Sodꞌom. Ara losa naa te, relo a nae mopo ena. Leleꞌ naa, Lot feꞌe endoꞌ sia kota a lelesu ine na. Nita atahori karuaꞌ ra ma, ana neu soru se. Ana sendeꞌ lululangga na ma beꞌutee mia mata nara.
2 Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidän palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestä jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötä pidämme.
Ma ana olaꞌ nae, “Ama nggare! Ima tuli ume ngga dei. Safe ei mara, ma sungguꞌ. Mbila fefetu na fo, feꞌe lao naa.” Te rataa rae, “Makasi. Afiꞌ tao ia-naa! Hai sungguꞌ miiꞌ a lenu loaꞌ ia.”
3 Ja hän kovin vaati heitä, ja he poikkesivat hänen tykönsä, ja tulivat hänen huoneeseensa. Ja hän valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.
Te Lot kokoe nakandooꞌ a, losa ara nau. Boe ma Lot se tunu roti, ma sadꞌia mei fo raa raꞌabꞌue.
4 Ennenkuin he levätä panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät huoneen.
Fuiꞌ ra nda feꞌe sungguꞌ sa, te touꞌ Sodꞌom ra moko-anak, rema heo rala Lot ume na.
5 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.
Ara rameli Lot rae, “He, Lot! Tou karuaꞌ faꞌ ra, sia bee? Fee se dea rema, te hai mae bodꞌe se!”
6 Silloin Lot meni ulos heidän tykönsä oven eteen, ja sulki oven jälkeensä.
Boe ma Lot dea neu, ma ena lelesu a.
7 Ja sanoi: älkäät te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.
Ana olaꞌ nae, “Toronooꞌ re! Afiꞌ tao deꞌulakaꞌ neu fuiꞌ nggara.
8 Katso, minulla on kaksi tytärtä, jotka ei vielä miehestä mitään tiedä: ne minä tuotan teille, tehkäät heille mitä te tahdotte: ainoastansa näille miehille älkäät mitään pahaa tehkö; sillä sentähden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.
Rena dei! Au ana feto nggara rua, feꞌe feto anaꞌ ra. Onaꞌ bee naa, au fee se reu hei. Hei mae tao se taꞌo bee o, naa siaꞌ a hei e. Sadꞌi afiꞌ tao saa-saa neu au fuiꞌ nggara boe. Huu tungga hita hadat na, au musi unea se malolole.”
9 Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmän pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle Lotille ylläkön, ja juoksivat ovea särkemään.
Te atahori Sodꞌom ra rameli rae, “Ho afiꞌ sambor! Ho, manatain! Ho atahori deaꞌ, nda muꞌena hak fadꞌuli hai sa. Dinggoꞌ naa! Hokoꞌ naa, hai tao nggo lenaꞌ atahori karuaꞌ naa ra!” Boe ma ara timba hendi Lot, de reu tara lelesu a, fo rae ralutu e.
10 Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.
Te atahori karuaꞌ ra soi lelesu ma loo lima nara de lea Lot ume rala neu. Basa ma, ara nggoe lelesu a,
11 Ja miehet, kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella, pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä.
ma tao rapokeꞌ atahori Sodꞌom ra mata nara. Naa de, ara nggao-nggao lelesu a, te nda hambu sa.
12 Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielä tässä jouku? vävyjä, eli poikia taikka tyttäriä, eli kaikkia mitä sinulla on tässä kaupungissa? vie ne ulos tästä siasta.
Basa ma, fuiꞌ ka ruaꞌ naa ra olaꞌ ro Lot rae, “Lot! LAMATUALAIN nahine kamboꞌ ia deꞌulaka na ena. Ana fee hai ima fo tao milutu e. Dadꞌi feꞌe muꞌena odꞌi-aꞌa, ana touꞌ, do inaꞌ, do ana mone feus, do sudꞌi a se sia kamboꞌ ia, do hokoꞌ? Mete ma, sia, muu mala se fo lao hela ia leo!”
13 Sillä me hukutamme tämän paikan: että heidän huutonsa on suuri Herran edessä, niin Herra lähetti meidät heitä hukuttamaan.
14 Niin Lot meni ulos ja puhutteli vävyjänsä, jotka piti saaman hänen tyttärensä, ja sanoi: nouskaat ja lähtekäät tästä siasta: sillä Herra hukuttaa tämän kaupungin: mutta hän oli niinkuin leikkiä tekevä hänen vävyinsä silmäin edessä.
De Lot neu nandaa no touꞌ rua mana rae dadꞌi ana mone feu nara. Nafadꞌe se nae, “Rena malolole! Hei lao hela kamboꞌ ia leo, te LAMATUALAIN nae tao nalutu e!” Te ara rae Lot olaꞌ andiaoꞌ.
15 Koska aamurusko kävi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emäntäs, ja kaksi tytärtäs, jotka saapuvilla ovat, ettet sinä myös hukkuisi tämän kaupungin pahuudessa.
Mbila fefetu na ma, Lamatualain ate karuaꞌ naa ra, raꞌasusuuꞌ Lot se lao hela Sodꞌom lai-lai. Ara rae, “Lot! Fela leo! Mendi sao ma, ma ana feto mara ruꞌa se, fo mela hela kamboꞌ ia leo. Afiꞌ losa hei mate hieꞌ a, ma mimbilutu mo kamboꞌ ia.”
16 Koska hän viipyi, tarttuivat miehet hänen käteensä, ja hänen emäntänsä, ja hänen kahden tyttärensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää heitä: ja taluttivat hänen ulos ja jättivät hänen ulkopuolelle kaupunkia.
Te Lot feꞌe pale-pale. Tao-tao te LAMATUALAIN nae fee ne nasodꞌa. Naa de, fuiꞌ karuaꞌ ra toꞌu lima nara de nore Lot, ma sao na, ma ana feto nara ruꞌa se, de ro se lao hela kamboꞌ naa.
17 Ja koska he johdattivat heitä ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja älä katsahda taakses, ja älä myös seisahda koko tälle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.
Boe ma fuiꞌ esa parenda se nae, “Melaꞌ lai-lai, fo sangga masodꞌa leo! Afiꞌ mete deaꞌ! Afiꞌ hahae sia lololoꞌ! Mela mikindoo misiꞌ leteꞌ naa, fo hei afiꞌ mate!”
18 Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.
Te Lot nataa nae, “Aduu, amaꞌ! Afiꞌ taꞌo naa!
19 Katso, sinun palvelias on löytänyt armon sinun edessäs, sinä olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minä pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin.
Memaꞌ amaꞌ tulu-fali fee masodꞌa neu hai. Akaꞌ a leteꞌ naa, doo na seli! Seꞌu te hai nda feꞌe losa naa sa, te deꞌulakaꞌ oi hambu hai siaꞌ a dalaꞌ taladꞌa na ena.
20 Katsos, tuo kaupunki on läsnä, paeta sinne: ja hän on vähä: salli minua siellä pelastettaa: eikö hän ole vähäinen? että minun sieluni siellä elävänä pysyis.
Amaꞌ mete dei. Hambu kambo anaꞌ esa nda naꞌadꞌooꞌ no ia sa. Kamboꞌ naa nda nandaandaa sa. De mete ma amaꞌ nau, naa hai mii sangga masodꞌa sia naa.”
21 Niin sanoi hän hänelle: katso, tässä asiassa olen minä myös sinun rukoukses päälle katsonut: etten minä kukista sitä kaupunkia, jostas puhuit.
Nataa nae, “Neu! Mii leo! Au nda tao ulutu kamboꞌ naa sa.
22 Riennä, pelasta sinuas siellä: sillä en minä taida tehdä mitään, siihenasti ettäs sinne sisälle tulet. Sentähden kutsui hän sen kaupungin Zoar.
Mela lai-lai mii leo! Mete ma hei nda feꞌe losa naa sa naa, au nda bisa tao saa-saa saꞌ boe.” Eniꞌ a leleꞌ naa, atahori babꞌae kamboꞌ naa naran Soar, sosoa na ‘anak’.
23 Aurinko oli nousnut maan päälle, ja Lot tuli Zoariin sisälle.
Relo a sangga todꞌa ma, Lot se losa Soar.
24 Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta: Herralta taivaasta.
Aiboiꞌ ma, LAMATUALAIN mbori ai no baleran manahotuꞌ mia lalai a nisiꞌ Sodꞌom no Gomora.
25 Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.
LAMATUALAIN tao nalutu basa kamboꞌ ra ma basa mana masodꞌaꞌ sia mamanaꞌ naa. Basa atahori, banda, ro hau-bebꞌa ra nenehotuꞌ.
26 Ja Lotin emäntä käänsi kasvonsa takaisin hänestä; ja muuttui suolapatsaaksi.
Lot se rela ma, sao na mete deaꞌ. Aiboiꞌ ma, ana dadꞌi rii masiꞌ.
27 Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hän oli ennen seisonut Herran edessä.
Mbila fefetu anan ma, Abraham neu seluꞌ mia mamanaꞌ fo afis sa ana nambariiꞌ kokoe LAMATUALAIN.
28 Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa päin, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja näki että savu nousi maasta niinkuin pätsin savu.
Ana mete raeꞌ neu nisiꞌ Sodꞌom no Gomora no ndule lololoꞌ a. Sia bee-bꞌee masuꞌ bubꞌue-bubꞌueꞌ hene lalai neu. Ma ai a naa hendi basaꞌ e.
29 Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hävityksen keskeltä, koska hän kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.
Dadꞌi leleꞌ Lamatualain tao nalutu mamanaꞌ a, nasanedꞌa hehelu Na neu Abraham. Naa de, Ana nore hendi Lot mia mamana nenehuku-dokiꞌ naa.
30 Ja Lot läksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa; sillä hän pelkäsi asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa.
Basa naa ma, Lot namatau leo nakandoo sia kamboꞌ Soar. Naa de, no ana feto nara ruꞌa se lali risiꞌ leteꞌ reu, de ara leo mia luat esa.
31 Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidän isämme on vanha: eikä ole muuta miestä maan päällä, makaamaan meidän kanssamme, koko maan tavan jälkeen.
Lao esa, ana feto aꞌa ka olaꞌ no odꞌi na nae, “Sia ia, nda hambu touꞌ esa saꞌ boe fo nema sao hita sa. Nda dooꞌ sa te, amaꞌ boe namalasi fo nda bisa hambu anaꞌ sa ena.
32 Käykäämme, juottakaamme meidän isämme viinalla, ja maatkaamme hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.
De malole lenaꞌ, ata fee ne ninu mafu, fo sungguꞌ to e. Naa fo, ata tute tititi-nonosi nara.”
33 Niin he juottivat isänsä sinä yönä viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi isänsä kanssa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.
Tetembaꞌ naa, ara fee ama na ninu anggor de mafu. Boe ma ana aꞌa ka neu sungguꞌ no e. Te tou lasiꞌ a mafu seli, de nda nitaꞌ nae eni tao sa no ana feto na saꞌ boe.
34 Toisena päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minä makasin menneenä yönä isäni kanssa: juottakaamme häntä tänäkin yönä viinalla, ja mene sinä ja makaa hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.
Mbila ma, aꞌa ka nafadꞌe odꞌi na nae, ‘Odꞌiꞌ! Tembaꞌ a au sungguꞌ o amaꞌ ena. Tetembaꞌ ia, ho hahambu ma. Dei fo tamafuꞌ amaꞌ fai, fo muu sungguꞌ mo e. Naa fo, hita ruꞌa nggita hambu anaꞌ, fo tute tititi-nonosi nara.”
35 Niin he juottivat myös sinä yönä isänsä viinalla: ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssansa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.
Tetemba na boe, ara tao ramafuꞌ ama na. De ana feto muri ka neu sungguꞌ no e. Te toulasiꞌ a mafu seli, de nda nitaꞌ nae eni tao sa no ana feto na saꞌ boe.
36 Ja niin molemmat Lotin tyttäret tulivat isästänsä raskaaksi.
No taꞌo naa, ruꞌa se rairu mia ama bꞌonggi na.
37 Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Moab: hänestä ovat Moabilaiset tulleet, hamaan tähän päivään asti.
Boe ma aꞌa ka bꞌonggi ana touꞌ esa. Ana babꞌae e Moab (lii na onaꞌ dedꞌea Ibrani sa, sosoa na nae ‘nema mia amaꞌ’). Ana dadꞌi atahori Moab ra bei-baꞌi nara losa faiꞌ ia.
38 Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä BenAmmi: hänestä tulivat Ammonin lapset, hamaan tähän päivään asti.
Ma odꞌi a bꞌonggi touꞌ esa. Ana babꞌae e Ben Ami (sosoa na ‘mia au atahori ngga’). Ana dadꞌi atahori Amon ra bei-baꞌi nara losa faiꞌ ia.
