1 Mooseksen 18
1 Ja Herra näkyi hänelle Mamren lakeudella; jossa hän istui majan ovella, koska päivä oli palavimmallansa.
Abraham loe Mamre azawn ah oh, ni bet moe, kahni im ah anghnut naah, Angraeng anih khaeah amtueng.
2 Koska hän silmänsä nosti ja näki, katso kolme miestä seisoivat hänen edessänsä: ja kuin hän näki heidät, juoksi hän heitä vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensä maahan.
Abraham mah doeng tahang naah, a taengah anghnu kami thumto a hnuk; nihcae to a hnuk naah, nihcae tongh hanah angmah ih kahni im khongkha taeng hoiah karangah caeh moe, long ah akuep.
3 Ja sanoi: Herra, jos minä olen armon löytänyt sinun edessäs, niin älä mene palvelias ohitse.
Nihcae khaeah, Ka Angraeng na mikcuk naakrak ah ka oh nahaeloe, na tamna kai hae na caehtaak hmah.
4 Ja sallikaat tuotaa vähä vettä pestäksenne teidän jalkanne, ja levätkäät teitänne puun alla.
Na khok pasaeh hanah, tui zetta ka lak han, khok nam saeh o pacoengah doeh, thing tahlip ah anghak o raeh.
5 Ja minä tuon teidän eteenne kappaleen leipää, virvottaaksenne teidän sydäntänne, ja sitte menkäät: sillä sentähden te poikkesitte teidän palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinä olet puhunut.
Caak han takaw zetta ka lak han, nawnetta anghak pacoengah caeh oh, to tiah kang khetzawn o han ih ni na tamna khaeah nang zoh o, tiah a naa. Nihcae mah, Na thuih ih lok baktiah sah ah, tiah a naa o.
6 Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennä sinuas ja tuo kolme mittaa sämpyläjauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.
To pongah Abraham loe kahni imthung ah Sarah khaeah karangah cawnh; anih khaeah, Noekhaih thumto ah takaw dip to karangah naep ah loe, takaw to sah ah, tiah a naa.
7 Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitä.
Maitawnawk pacahhaih ahmuen ah a cawnh moe, caak khawt boek maitaw maeto naeh pacoengah, a tamna thendoeng maeto khaeah paek; anih mah karangah thongh pae.
8 Ja hän toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hän valmistanut oli, ja pani heidän eteensä: ja hän seisoi heidän edessänsä puun alla ja he söivät.
To pacoengah maitaw tahnutui kamkhawk, maitaw tahnutui hoi caak kahoih maitaw moi to sinh moe, nihcae hmaa ah patoemh pae; nihcae buhcaak o naah, anih loe nihcae taeng ih thing tahlip ah angdoet.
9 Niin sanoivat he hänelle: kussa on Saara sinun emäntäs? hän vastasi: täällä majassa.
Nihcae mah, Na zu Sarah loe naa ah maw oh? tiah a naa. Anih mah, Khenah, Sarah loe kahni imthung ah oh, tiah a naa.
10 Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa.
To naah anih mah hmabang saning vaihi tue thuem ah kang zoh let han, to naah na zu Sarah loe capa maeto sah tih, tiah a naa. To naah anih hnuk ah kaom kahni im thok taeng hoiah anih mah thuih ih lok to Sarah mah thaih.
11 Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijälliseksi joutuneet; niin että Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.
Abraham hoi Sarah loe mitong hoi boeh moe, saning doeh coeh hoi boeh; Sarah loe caasakhaih atue to laemh boeh.
12 Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha olen, antanenko minä itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.
To pongah Sarah mah, Kai loe mitong boeh moe, ka angraeng doeh mitong boeh, vaihi to baktih anghoehaih ka tawn vop tih maw? tiah pahnuihaih hoiah lok a thuih.
13 Ja Herra sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitäneeköstä todellakin minun synnyttämän, joka olen vanhaksi tullut?
To naah Angraeng mah Abraham khaeah, Tipongah Sarah mah pahnuihaih hoiah, Kai loe mitong boeh, caa ka sah thai vop tih maw? tiah lok a thuih loe?
14 Onko Herralle jotakin mahdotointa? Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykös, tällä vuoden ajalla, niin Saaralla on poika.
Angraeng hanah karai parai hmuen to oh maw? Hmabang saning vaihi tue phak naah nang khaeah kang zoh let han, to naah Sarah mah capa maeto sah tih, tiah a naa.
15 Niin Saara kielsi, sanoen: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole niin, sinä nauroit.
To naah Sarah mah zit pongah amsawnlok a thuih moe, Ka pahnui ai, tiah a thuih. Toe anih mah, Na pahnui to loe, tiah a naa.
16 Silloin nousivat miehet sieltä, ja käänsivät heitänsä Sodomaan päin: ja Abraham meni heidän kanssansa, saattamaan heitä.
To ih kaminawk loe amsak o moe, angthawk o naah, Sodom vangpui to dan o tathuk; Abraham mah nihcae to loklam ah caeh haih.
17 Ja Herra sanoi: kuinka minä salaan Abrahamilta, jota minä teen?
To naah Angraeng mah, Ka sak han koi tok to Abraham khaeah kang phat pae tih maw?
18 Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi, ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman.
Abraham loe thacak hoi kalen parai acaeng ah angcoeng tih; long nui ih prae kaminawk boih anih rang hoiah tahamhoihaih hnu o tih.
19 Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä Herran tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.
Anih loe a hnuk ah angzo han koi nawktanawk hoi imthung takohnawk to thuitaek tih, tiah ka panoek. Nihcae mah Angraeng ih loklam to pazui o ueloe, toenghaih to sah o tih. To naah Angraeng mah Abraham khae thuih ih lok to akoep tih, tiah a naa.
20 Ja Herra sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.
To pacoengah Angraeng mah, Sodom hoi Gomorrah kaminawk hanghaih lok loe paroeai len moe, zaehaih doeh pop parai boeh.
21 Minä astun nyt alas ja katson, jos he täydellisesti tehneet ovat huudon jälkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, että minä sen tietäisin.
Kai khaeah kapha hanghaih lok baktih toengah, to ih kaminawk mah sak o maw, sah o ai tito khet hanah, ka caeh tathuk han; to naah ni to tiah sah o ai nahaeloe, to tiah sah o ai, tito ka panoek tih, tiah a thuih.
22 Ja miehet käänsivät itsensä sieltä, ja menivät Sodomaan päin. Mutta Abraham jäi seisomaan vielä Herran eteen.
To kaminawk loe to ahmuen hoiah angqoi o moe, Sodom vangpui bangah caeh o; toe Abraham loe Angraeng hmaa ah angdoet poe.
23 Ja Abraham astui hänen tykönsä, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?
Abraham mah Angraeng khaeah anghnaih moe, Katoeng kami to kazae kami hoi nawnto nam rosak han maw?
24 Jos kaupungissa olisi viisikymmentä vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et säästäisi sitä siaa viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka siellä olisivat?
Vangpui thungah katoeng kami qui pangato om nahaeloe, katoeng kami qui pangato pathlung ai ah, vangpui to nam rosak han maw?
25 Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja että vanhurskaalle kävis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?
Katoeng kami to kazae kami hoi nawnto hum hmaek han ih loe nang khae hoiah angthla nasoe; katoeng kami to kazae kami baktiah hum han ih doeh nang khae hoiah angthla nasoe; long pum lokcaekkung loe, katoeng hmuen to sah mak ai maw? tiah a naa.
26 Herra sanoi: jos minä löydän viisikymmentä vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minä säästän kaiken sen paikan heidän tähtensä.
Angraeng mah, Sodom vangpui thungah katoeng kami qui pangato ka hnuk nahaeloe, nihcae rang hoiah vangpum to ka paquem han, tiah a naa.
27 Abraham vastasi ja sanoi: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkä minä tomu ja tuhka olen.
To pacoengah Abraham mah, Kai loe maiphu hoi vai poep ah ni ka oh, toe khenah, vaihi Angraeng khaeah tha hoi lokthui rae ue,
28 Mitämaks, jos oli vailla viisi niistä viidestäkymmenestä vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tähden koko kaupungin? ja hän sanoi: en kadota, jos minä löydän siellä viisiviidettäkymmentä.
katoeng kami qui pangato akoep hanah pangato angaih nahaeloe, kami pangato angaih pongah vangpui to na phraek han maw? tiah a naa. Anih mah, Vangpui thungah kami qui pali, pangato ka hnuk nahaeloe, kam rosak mak ai, tiah a naa.
29 Ja hän puhui vielä hänelle, ja sanoi: mitämaks, siinä löyttäisiin neljäkymmentä? ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.
Anih mah, vangpui thungah kami qui palito hnu khoe doeh om tih, tiah a naa. To naah anih mah, kami qui palito om nahaeloe, ka phrae mak ai, tiah a naa.
30 Abraham sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, että minä vielä puhun: mitämaks, löyttäisiin siellä kolmekymmentä? ja hän sanoi: en minä tee, jos minä löydän siellä kolmekymmentä.
To pacoengah, Angraeng, palungphuisak hmah raeh; lok ka thuih han vop; kami qui thumto hnu khoe doeh om tih, tiah a naa. Anih mah qui thumto ka hnuk nahaeloe, vangpui to kam rosak mak ai, tiah a naa.
31 Ja hän sanoi taas: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitämaks, löyttäisiin siellä kaksikymmentä? ja hän sanoi: en kadota heitä kahdenkymmenen tähden.
Abraham mah, Khenah, vaihi tha ohhaih hoi Angraeng khae lokthuih hanah kam sak; kami pumphaeto hnu khoe doeh om tih, tiah a naa. Anih mah, kami pumphaeto pongah, vangpui kam rosak mak ai, tiah a naa.
32 Ja hän vielä sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastansa tällä erällä puhu: mitämaks, siellä löyttäisiin kymmenen? ja hän sanoi: en kadota heitä kymmenen tähden.
To pacoengah anih mah, Angraeng, palungphuisak hmah raeh; vaihi khue lokthui rae ue; kami hato hnuk khoe nahaeloe? tiah a naa let bae. Anih mah, Kami hato om nahaeloe, nihcae rang hoiah vangpui to ka phrae mak ai, tiah a naa.
33 Ja Herra meni pois sitte kuin hän oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.
Abraham hoi lok apaeh pacoengah Angraeng loe a caehhaih loklam ah amlaem let; Abraham doeh angmah im ah amlaem.
