1 Mooseksen 13
1 Niin Abram vaelsi ylös Egyptistä emäntänsä ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot hänen kanssansa, etelään päin.
Te dongah Abram loh a yuu khaw, anih taengah aka om boeih te khaw, amah taengkah Lot khaw Egypt lamkah Negev la a khuen.
2 Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.
Te daengah te Abram loh boiva neh, ngun neh, sui nen khaw lutlut boei.
3 Ja hän matkusti edespäin etelästä BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa hänen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:
Te dongah Negev lamkah a longpueng vaengah amah kah dap a om nah hmuen Bethel la cet. A moecuek vaengah anih kah dap te Bethel neh Ai laklo ah om.
4 Juuri siihen paikkaan, johon hän ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinä Herran nimestä.
Lamhma ah hmueihtuk hmuen la pahoi a khueh coeng dongah Abram loh BOEIPA ming pahoi a phoei.
5 Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli myös lampaita, ja karjaa, ja majoja.
Te vaengah Lot khaw Abram neh puei uh tih boiva saelhung khaw, dap khaw, rhen a puen.
6 Ja ei heitä vetänyt maa yhdessä asumaan; sillä heillä oli paljo tavaraa, eikä taitaneet yhdessä asua.
Tedae tun khosak ham te khohmuen loh amih te noeng voel pawh. Amih rhoi kah khuehtawn khaw muep lo coeng tih tun khosak ham coeng pawh.
7 Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien välillä: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanealaiset ja Pheresiläiset maalla.
Te dongah Abram kah boiva aka dawn rhoek neh Lot kah boiva aka dawn rhoek laklo ah khaw, te vaengah khohmuen kah kho aka sa Kanaan rhoek, Perizzi rhoek nen khaw tuituknah vik om.
8 Niin Abram sanoi Lotille: älkään olko riita minun ja sinun välilläs, ja minun ja sinun paimentes välillä: sillä me olemme miehet veljekset.
Te dongah Abram loh Lot te, “Kai laklo neh nang laklo ah, ka boiva aka dawn laklo neh na boiva aka dawn laklo ah khaw tohhaemnah om mai boel saeh. Mamih boeina he tongpa rhoi ni.
9 Eikö koko maa ole edessäs altis? eroita sinus minusta, jos sinä menet vasemmalle puolelle, minä menen oikialle, eli jos sinä menet oikialle, minä menen vasemmalle.
Na hmai ah khohmuen a pum la a om pawt moenih a? Kai taeng lamloh hoep uh laeh. Banvoei te na loh atah bantang la ka cet vetih bantang te na loh atah ka banvoei bitni,” a ti nah.
10 Niin Lot nosti silmänsä, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sillä se oli vedestä viljainen: ennen kuin Herra Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin Herran yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.
Tedae Lot loh a mik te a huel vaengah Jordan vannaem boeih te tuisuep tangtae bangla boeih a om pah. Yahovah loh a phae hlankah Sodom neh Gomorrah khaw BOEIPA dum bangla, Zoar la a caeh vaengkah Egypt kho bangla a hmuh.
11 Ja Lot vallitsi itsellensä koko sen lakeuden Jordanin tykönä, ja matkusti itään päin: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:
Te dongah Lot loh amah ham te Jordan vannaem boeih te a tuek. Te dongah Lot te khothoeng la puen uh tih a manuca taeng lakah khat neh khat paek uh rhoi.
12 Että Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.
Abram tah Kanaan kho ah kho a sak dae Lot tah vannaem kah khopuei rhoek ah kho a sak tih Sodom la puen uh.
13 Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin Herraa vastaan.
Tedae Sodom hlang rhoek tah thae uh tih BOEIPA taengah hlangtholh koek la om uh.
14 Ja Herra sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsensä Abramista: nosta nyt silmäs ja katso siitä, kussas asut, pohjan puoleen, etelän puoleen, idän puoleen ja lännen puoleen.
Tedae Lot a nong phoeiah BOEIPA loh Abram te, “Na mik huel lamtah na hmuen lamkah tlangpuei neh tuithim khaw, khothoeng neh tuitunli khaw so laeh.
15 Sillä kaiken sen maan, minkä sinä näet, annan minä sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.
Tekah khohmuen na hmuh boeih te kumhal duela nang taeng neh na tiingan taengah kam paek ni.
16 Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan päällä: että jos joku taita lukea tomun maan päällä, niin hän myös taitaa sinun siemenes lukea.
Te dongah na tiingan te diklai kah laipi bangla ka khueh ni. Diklai laipi te hlang loh tae ham a noeng atah nang kah tiingan te a tae thai van ni.
17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sillä sinulle minä sen annan.
Khohmuen te nang kan paek ham coeng dongah thoo lamtah khohmuen te a yun long khaw, a daang long khaw, hil lah,” a ti nah.
18 Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siinä alttarin Herralle.
Te dongah Abram te puen uh tih a caeh vaengah Mamre thingnu ah kho a sak. Tekah thingnu te Hebron ah om tih tekah Hebron ah BOEIPA ham hmueihtuk a suem.
