Galatalaisille 1
1 Paavali, apostoli, (ei ihmisiltä eikä ihmisten kautta, vaan Jesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka hänen kuolleista herättänyt on, )
Paulus Apostel, icke af menniskor, icke heller genom mennisko; utan genom Jesum Christum, och Gud Fader, som honom uppväckt hafver ifrå de döda;
2 Ja kaikki veljet, jotka minun kanssani ovat, Galatian seurakunnille:
Och alle bröder, som när mig äro, de församlingar i Galatien.
3 Armo olkoon teille ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Herralta Jesukselta Kristukselta!
Nåd vare med eder, och frid af Gud Fader, och vårom Herra Jesu Christo;
4 Joka itsensä meidän synteimme edestä antanut on, että hän meitä vapahtais tästä nykyisestä pahasta maailmasta, Jumalan ja meidän Isämme tahdon jälkeen, (aiōn g165)
Som sig sjelf för våra synder gifvit hafver, på det han skulle uttaga oss ifrå denna närvarande onda verld, efter Guds och vårs Faders vilja; (aiōn g165)
Hvilkom vare pris ifrån evighet till evighet. Amen. (aiōn g165)
6 Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin,
Mig förundrar, att I så snarliga låten eder afvända ifrå den, som eder kallat hafver uti Christi nåd, till ett annat Evangelium.
7 Joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää.
Ändock intet annat är; utan att någre äro de eder förvilla, och vilja förvända Christi Evangelium.
8 Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!
Men om ock vi, eller en Ängel af himmelen, annorlunda predikade Evangelium för eder, än vi eder predikat hafve, han vare förbannad.
9 Niinkuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!
Såsom vi nu sadom, så säge vi än en tid: Om någor vore den eder predikar Evangelium annorlunda, än I undfått hafven, han vare förbannad.
10 Saarnaanko minä nyt ihmisten eli Jumalan mielen jälkeen? eli pyydänkö minä ihmiselle kelvata? Sillä jos minä tähän asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin en minä olisi Kristuksen palvelia.
Predikar jag nu menniskom eller Gudi till vilja? Eller söker jag täckas menniskom? Hade jag härtilldags velat täckas menniskom, så vore jag icke Christi tjenare.
11 Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, ettei se evankeliumi, joka minulta saarnattu on, ole ihmisen jälkeen.
Men jag gör eder vetterligit, käre bröder, att det Evangelium, som är predikadt af mig, är icke menniskligit.
12 Sillä en minä ole sitä ihmiseltä saanut enkä oppinut, vaan Jesuksen Kristuksen ilmoituksesta.
Ty jag hafver det icke fått af mennisko, icke heller lärt; utan genom Jesu Christi uppenbarelse.
13 Sillä te olette kuulleet minun muinaisen olentoni Juudalaisten tavoissa, kuinka ylönpalttisesti minä Jumalan seurakuntaa vainosin ja hävitin sitä,
Ty I hafven väl hört min umgängelse fordom i Judaskapet, att jag öfvermåtton förföljde Guds församling, och förstörde henne;
14 Ja menestyin Juudalaisten menoissa, ylitse monen minun vertaiseni minun suvussani, ja olin ylen kiivas isäin säätyin tähden.
Och växte till mer och mer i Judaskapet, utöfver många mina likar i mitt slägte; och höll mig strängeliga vid fädernas stadgar.
15 Mutta koska Jumala tahtoi, joka minun oli eroittanut äitini kohdusta, ja armonsa kautta kutsui,
Men då Gudi täcktes, som mig af mins moders lif afskiljt hafver, och kallat mig genom sina nåd dertill;
16 Että hän Poikansa minun kauttani ilmoittais, ja minä julistaisin hänen evakeliumin kautta pakanain seassa, niin en minä ensinkään lihan ja veren kautta tutkinut,
Att han ville uppenbara sin Son genom mig, att jag skulle genom Evangelium förkunna honom ibland Hedningarna; straxt föll jag till, och befrågade mig intet derom med kött och blod;
17 En myös Jerusalemiin niiden tykö palannut, jotka ennen minua apostolit olivat; vaan menin pois Arabiaan ja palasin jällensä Damaskuun.
Och kom icke heller till Jerusalem igen, till dem som voro Apostlar för mig, utan for bort i Arabien, och kom åter till Damascum.
18 Sitte kolmen vuoden perästä tulin minä Jerusalemiin Pietaria oppimaan ja olin hänen kanssansa viisitoistakymmentä päivää.
Sedan, efter tre år, kom jag igen till Jerusalem, till att se Petrum; och blef när honom i femton dagar.
19 Mutta en minä muita apostoleita yhtään nähnyt paitsi Jakobia, Herran veljeä.
Men af de andra Apostlar såg jag ingen, utan Jacobum, Herrans broder.
20 Mutta sen, mitä minä teille kirjoitan, katso, Jumala tietää, etten minä valehtele.
Men det jag skrifver eder, si, Gud vet, att jag icke ljuger.
21 Sitte tulin minä Syrian ja Kilikian maakuntiin.
Derefter kom jag in uti de land Syrien och Cilicien.
22 Ja minä olin tuntematoin kasvoista niille Juudean seurakunnille, jotka olivat Kristuksessa.
Men jag var okänd till ansigtet för de Christeliga församlingar i Judeen;
23 Mutta he olivat ainoastaan kuulleet, että se, joka meitä muinen vainosi, hän saarnaa nyt uskoa, jota hän muinen hävitti,
Utan de hade allenast hört, att den som fordom förföljde oss, han predikar nu trona, som han fordom förstörde.
24 Ja kiittivät minun tähteni Jumalaa.
Och de prisade Gud för mina skull.
