Galatalaisille 4
1 Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra;
Vbvritola ngo mintung nga mimbv jire—yvvgv kuunyilo vv abu gv yikungyira nga laarwk sikwng lachin, hv ajwng bv ribvla riredw ho nyira aingbv ridu, vbvrijvka hv jvjvklv ogumvnwng gv atubv ridu.
2 Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.
Vdwlo gobv ajwngbv ribv ridw, hoka ninyia oogv nyi kaayatayanv okv ninyigv ogumvnwng nga nyingyapaya jinv vv abu gv mvkimvak pvvnam aluv aamadw gobv ninyia kaayataya jinv nyi lo doodu.
3 Niin myös me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alle.
Oogv apiabv, ngonuka dow lo kaama dwv aama dvdvbv riyilo chinggomooku sokv rigvnv dow vdwgv nyira bv rito.
4 Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn,
Vbvritola vdwlo tarwkbak jvbv anyung ngv aaku namv, Pwknvyarnv ninyigv Atubogv Kuunyilo akina vngmu jitoku. Hv nyia anv gv kuunyilo bv rila aatoku okv Jius vdwgv Pvbv arwng lo riming gvvtola,
5 Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin.
yvvdw oogv Pvbv ara lo doonv vdwa laalin dukubv, ogulvgavbolo Pwknvyarnv gv kuunyilo bv ngonua rila modu kubv vla rito.
6 Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!
Kaakanamv nonua ninyigv kuunyilo bv rilanam lvgabv, Pwknvyarnv ngonugv haapok aralo “Abu, ngoogv Abu,” vla minggv nvnv Dow am, ninyigv kuunyilo lokv Dow am jilwk jito.
7 Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta.
Vbvrikunamv, no nyira kuma, vbvritola kuunyilo jvjv ngvku. Okv no ninyigv kuunyilo bv rikunam lvgabv, Pwknvyarnv ninyigv kuunyilo lvgabv jidubv vla vvpvnam um nam yabv jireku.
8 Mutta sillä ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niitä, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan.
Kvvlo nonuno Pwknvyarnvnyi chimabv riyilo, okv vbvrinamv pwknvyarnv kaamanv vdwgv pakbu bv rila rito.
9 Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis käännytte jälleen heikkoihin ja köyhiin säätyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte?
Vbvritola vjak nonuno Pwknvyarnvnyi chinduku—vmalo minla rungdu, vjak Pwknvyarnv nonua chinduku—vbvrigvrila, nonuno ogubv turkulvvku manam okv aiamar kaapabv Dow am vngkur gvtv dukunv? Ogubv oogv nyira gobv lvko rikur dukunv?
10 Te otatte vaarin päivistä, ja kuukausista, ja ajoista, ja vuosista.
Nonu alvnv alu bv, poolu am okv anying am, okv jedwmodw am daadwvrw alu bv mvngap nyadu,
11 Minä pelkään teidän tähtenne, etten minä turhaan olisi teidän tähtenne työtä tehnyt.
Ngo nonu lvkwng bv mvnglum Pakdu! nonu lvgabv ngoogv kudungkua rinam mvnwng ngv ogu anyung kaama nvgobv riji mari mvngdu?
12 Olkaat niinkuin minä olen, että minäkin olen niinkuin te. Rakkaat veljet! minä rukoilen teitä: ette ole mitään minua vastaan tehneet;
Ngo nonua kumdu, ngoogv ajin vdwa, ngo jvbv ritoka, ogulvgavbolo, ngooka nonu jvbv ridu. Nonu ngam ogu rinying richunam kaamadu.
13 Mutta te tiedätte, että minä olen lihan heikkoudessa teille ensisti evankeliumia saarnannut,
Nonu mvngpa tvka ngo nonugv so aacho hinga oguaingbv gamlv japtujapke bv japcho bvdw; ho ngo lvvma kimu nam lvgabv rito.
14 Ja minun kiusaustani, jota minä lihan puolesta kärsin, ette ole katsoneet ylön ettekä hyljänneet, vaan korjasitte minun niinkuin Jumalan enkelin, niinkuin Kristuksen Jesuksen.
Vbvritola ngoogv awgv adung lokv nonua kairungbv hirukaya dubv rikubvka nonu nga minala rima vbvmajeka, tulatua laka rimato. Vbvmayabv, nonu ngam nyidomooku lokv ila, nyidogindung aingbv naarwk sito; Jisu kristo aingbv naarwk sila rito.
15 Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
Nonu vdwv himpu nyato! nonu ogu rito? Ngo minla dunv nonu atubogv nyik aka naalin nyola nvgobolo, naalin gvrila, okv ngam ya jiya donvpv.
16 Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
Vjak nonua jvjv ngam minji tvvnam lvgabv ngo nonugv nyiru namgobv ridukunv?
17 Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
Kvvbi vkvnv nyi ngv dinchikochi yaungbv gwngtamritam gvvdu, vbvritola bunugv dinchi adung ngv alvmadu, bunu mvnwng ngv rigvdogv namv ngoogv lokv nonua naapin sidubv vla mvngnyadu, vkvlvgavbolo bunu oguaingbv dinchikochi pvdw vbvching nonua aka bunua dinchikochi minggv modubv vla ridu.
18 Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
Vjak, rigv donam soogv ridung ngv alvnvgobv ridubolo vbv dinchi bv rinamv alvdo—so si jvjv rungnv gobv ribvre okv ngoogv nonu lvkobv vdwlo riming gvvpvdw ho rinam mvngchik lo ribv mvngchik riyoka.
19 Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
Ngoogv umvuu vdwv! lvkin godv, anv vdwgv kuunyilo bvngtv tvvrinyi oguaingbv ochi chidudw, vbv chinam aingchingbv, Kristo gv singdung ngv nonu gvlo dooma tvvbv ngooka nonu lvgabv achi chiiria la ridu.
20 Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
Ngo nonuno lvkwng bv maatar alvbv mvngdwk yadu, ogulvgavbolo ngo vjak nonu riku ho rila nvgo bolo, rikurdokur am angusibv rigvdubv mvnglare!
21 Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
Yvvbunudw Pvbv gv aralo risodoso mvngnv vdwv nonua ngo tvvka svgo doodu; Pvbv ngv oguv vla mindudw nonu tvvka manv vlare?
22 Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta.
Abraham gv kuunyilo ngv anyi guyu vla so vbv minto, akonv hvngchi nyira lokv okv akonv hvngtv lokv ngv.
23 Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.
Ninyigv kuunyilo gonv mvvga nyira gv adwnamar lokv bvngto vbvritola hvngtv lokv kuunyilo vv Pwknvyarnv gv milvpvvnam lokv bvngto.
24 Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar.
Sikvnv vdwsi aba baagonv kaaringkachi sinv dubv ridu; so mvvga anyi si mingkimiyak pvvnam anyi gobv ridu. Soogv nyira bv kuunyilo bvngnv angv si anv mvvga Hagar vnamv, okv hv sinai moodw lo mingkimiyak pvvnam aingbv ridu.
25 Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.
Hagar, oogv Arabia aralo Sinai Moodw ngv Jerusalem gv Pamtv nga kaaring sinv nvngv, nyi mvnwng gv nyira lo rinv ngv.
26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.
Vbvritola nyido ao gv Jerusalem vv ajarabi do, okv hv ngonugv anv ngv.
27 Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.
Holvgabv Darwknv kitap vbv mindu, “Mvngpu tvka, kuu ubarbarka manv nyimv no! gokla okv kapla mvngpu tvka, oogv kuu bvngdubv vdwloka ochi achika manv! Holvgabv nyilo gv vdwloka kayu manam nyimv um mamsvnga oogv nyimv kayu kunam angv vv kaiyago kuu doyare.”
28 Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.
Vjak, nonu, ngoogv ajin vdwv, Pwknvyarnv gv umvuu ngvku, kaakunamv Isaaknyi rinam aingbv ninyigv milvpvvnam lokv ridu.
29 Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.
Vbv riching lo bvngnam kuunyilo angv vv Pwknvyarnv gv Dow lo bvngnam um mvdwkmvku la mvtoku; okv oogv rinam aingbv vjvka vbv ribv nyadu.
30 Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.
Vbvritola Darwknv kitap vv oguv vla mindu? Vv mindu, “nyira nyimv vla okv vkvgv kuunyilo nga vngpak la vngnga gvmu tukuka; holvgabv nyira nyimv gv kuunyilo ngv abu gv yikungyira nga hvngtv nvlo nyimv gv kuunyilo gv lvkobv laaming gvla madunv.”
31 Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.
Vbvrikunamv, ngoogv ajin vdwv, ngonu nyira nyimv gv kuunyilo ma vbvritola hvngtv nvlo nyimv gv kuunyilo ngvku.
