Galatalaisille 4
1 Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra;
What I am saying is that as long as the heir is a child, he is no different from a slave, although he is the owner of everything.
2 Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.
He is subject to guardians and trustees until the date set by his father.
3 Niin myös me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alle.
So also, when we were children, we were enslaved under the basic principles of the world.
4 Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn,
But when the time had fully come, God sent His Son, born of a woman, born under the law,
5 Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin.
to redeem those under the law, that we might receive our adoption as sons.
6 Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!
And because you are sons, God sent the Spirit of His Son into our hearts, crying out, “Abba, Father!”
7 Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta.
So you are no longer a slave, but a son; and since you are a son, you are also an heir through God.
8 Mutta sillä ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niitä, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan.
Formerly, when you did not know God, you were slaves to those who by nature are not gods.
9 Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis käännytte jälleen heikkoihin ja köyhiin säätyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte?
But now that you know God, or rather are known by God, how is it that you are turning back to those weak and worthless principles? Do you wish to be enslaved by them all over again?
10 Te otatte vaarin päivistä, ja kuukausista, ja ajoista, ja vuosista.
You are observing special days and months and seasons and years!
11 Minä pelkään teidän tähtenne, etten minä turhaan olisi teidän tähtenne työtä tehnyt.
I fear for you, that my efforts for you may have been in vain.
12 Olkaat niinkuin minä olen, että minäkin olen niinkuin te. Rakkaat veljet! minä rukoilen teitä: ette ole mitään minua vastaan tehneet;
I beg you, brothers, become like me, for I became like you. You have done me no wrong.
13 Mutta te tiedätte, että minä olen lihan heikkoudessa teille ensisti evankeliumia saarnannut,
You know that it was because of an illness that I first preached the gospel to you.
14 Ja minun kiusaustani, jota minä lihan puolesta kärsin, ette ole katsoneet ylön ettekä hyljänneet, vaan korjasitte minun niinkuin Jumalan enkelin, niinkuin Kristuksen Jesuksen.
And although my illness was a trial to you, you did not despise or reject me. Instead, you welcomed me as if I were an angel of God, as if I were Christ Jesus Himself.
15 Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
What then has become of your blessing? For I can testify that, if it were possible, you would have torn out your eyes and given them to me.
16 Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
Have I now become your enemy by telling you the truth?
17 Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
Those people are zealous for you, but not in a good way. Instead, they want to isolate you from us, so that you may be zealous for them.
18 Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
Nevertheless, it is good to be zealous if it serves a noble purpose—at any time, and not only when I am with you.
19 Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
My children, for whom I am again in the pains of childbirth until Christ is formed in you,
20 Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
how I wish I could be with you now and change my tone, because I am perplexed about you.
21 Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
Tell me, you who want to be under the law, do you not understand what the law says?
22 Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta.
For it is written that Abraham had two sons, one by the slave woman and the other by the free woman.
23 Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.
His son by the slave woman was born according to the flesh, but his son by the free woman was born through the promise.
24 Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar.
These things serve as illustrations, for the women represent two covenants. One covenant is from Mount Sinai and bears children into slavery: This is Hagar.
25 Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.
Now Hagar stands for Mount Sinai in Arabia and corresponds to the present-day Jerusalem, because she is in slavery with her children.
26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.
But the Jerusalem above is free, and she is our mother.
27 Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.
For it is written: “Rejoice, O barren woman, who bears no children; break forth and cry aloud, you who have never travailed; because more are the children of the desolate woman than of her who has a husband.”
28 Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.
Now you, brothers, like Isaac, are children of promise.
29 Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.
At that time, however, the son born by the flesh persecuted the son born by the Spirit. It is the same now.
30 Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.
But what does the Scripture say? “Expel the slave woman and her son, for the slave woman’s son will never share in the inheritance with the free woman’s son.”
31 Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.
Therefore, brothers, we are not children of the slave woman, but of the free woman.
