Galatalaisille 2
1 Sitte neljäntoistakymmenen vuoden perästä menin minä taas Barnabaan kanssa ylös Jerusalemiin ja otin Tituksen kanssani,
FOURTEEN years afterwards I again went up to Jerusalem with Barnabas, taking Titus also along with us.
2 Ja minä menin ylös ilmoituksen jälkeen ja asetin heidän eteensä sen evankeliumin, jota minä pakanain seassa julistan: mutta erinomaisesti niiden eteen, jotka jonakin pidetään, etten minä hukkaan juoksisi elikkä olisi jo juossut.
And I went up then by revelation, and laid before them that gospel which I preach among the Heathen, but in private conference with those who were of the first importance, that haply I might not run, nor had run in vain.
3 Mutta ei Titustakaan, joka minun kanssani oli, vaadittu itsiänsä ympärileikkauttamaan, vaikka hän Grekiläinen oli.
And even Titus, who was with me, though a Greek, was not compelled to be circumcised:
4 Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle, ja jo olivat tulleet sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jesuksessa on, että he meitä orjuuteen vaatisivat;
but this I did because of false brethren artfully introduced, who came to pry into our liberty which we hold in Christ Jesus, that they might bring us into bondage:
5 Emmepä me tosin niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin totuus teidän tykönänne pysyväinen olis.
to whom not even for an hour have we yielded subjection, that the truth of the gospel might abide with you.
6 Mutta niihin, jotka jonakin pidetään, minkäkaltaiset he muinen olivat, ei minun mitään tule: ei Jumala katso ihmisen muotoa; sillä ne, jotka jonakin pidetään, ei minulle mitään opettaneet.
But from those who appeared men of the greatest importance, (what sort of men soever they were it maketh no difference to me: God accepteth not a man’s person; ) for these important personages in conference added nothing to me;
7 Vaan sitä vastaan, kuin he näkivät, että minulle evankeliumi esinahan puoleen uskottu oli, niinkuin Pietarille ympärileikkauksen puoleen;
but contrariwise when they saw that I was entrusted with the gospel to the uncircumcision, as Peter was to the circumcision:
8 (Sillä joka Pietarin kanssa oli voimallinen apostolin virassa ympärileikkauksen seassa, se on minunkin kanssani pakanain seassa voimallinen ollut, )
(for he that wrought powerfully by Peter in his apostolic mission to the circumcision, wrought mightily also by me among the Gentiles.)
9 Ja kuin he tunsivat sen armon, joka minulle annettu oli, niin Jakob ja Kephas ja Johannes, jotka patsaina pidettiin, antoivat minulle ja Barnabaalle kättä ja sopivat niin meidän kanssamme, että meidän pakanain seassa ja heidän ympärileikkauksen seassa saarnaaman piti,
And when they knew the grace which was bestowed on me, James and Cephas and John, who appeared to be the pillars of the church, gave unto me and Barnabas the right hand of fellowship, that we should go unto the Gentiles, and they to the circumcision:
10 Ainoastaan että meidän piti vaivaisia muistaman, jota minä myös olen ahkeroinut tehdä.
only desiring that we would remember the poor―the very thing which I have also been diligent to perform.
11 Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin minä olin julkisesti häntä vastaan, että kanne oli tullut hänen päällensä.
But when Peter came to Antioch I withstood him to his face, because he was blameable.
12 Sillä ennenkuin joku Jakobin tyköä tuli, söi hän pakanain kanssa; vaan kuin ne tulivat, vältti hän, ja eroitti itsensä heistä, peljäten niitä, jotka ympärileikkauksesta olivat,
For before certain persons came from James, he did eat with the Gentiles, but when they were come, he withdrew, and separated himself, fearing those of the circumcision.
13 Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat hänen kanssansa, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellansa.
And the other Jews were guilty of the same dissimulation with him, so that even Barnabas was carried away by their hypocrisy.
14 Mutta kuin minä sen näin, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden jälkeen, sanoin minä Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sinä, joka Juudalainen olet, pakanain tavalla elät ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita Juudalaisten tavalla elämään?
But when I saw that they walked not directly according to the truth of the gospel, I said to Peter before them all, If thou, being a Jew, livest as the Gentiles, and not as do the Jews, why compellest thou the Gentiles to judaize?
15 Me jotka olemme Juudalaiset luonnon puolesta ja emme syntiset pakanoista:
We who are Jews by descent, and not sinners sprung from Gentiles,
16 Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta, sentähden ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi.
knowing that a man is not justified by the works of the law, but by the faith of Jesus Christ, even we have believed in Jesus Christ, that we might be justified by faith in Christ, and not by works of the law; because by the works of the law shall no flesh be justified.
17 Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, löydetään myös itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se!
For if seeking to be justified by Christ, we also ourselves should be found sinners, is Christ then a minister of sin? God forbid.
18 Sillä jos minä sitä taas rakennan, jota minä särkenyt olen, niin minä teen itseni ylitsekäyväksi.
For if I build up again the very same things which I have pulled down, I stamp myself a transgressor.
19 Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin.
For I through the law am dead to the law, that I should live unto God.
20 Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.
I am crucified with Christ, yet I live; though no more I, but Christ liveth in me: and my present life in the flesh, is a life by faith in the Son of God, who hath loved me, and delivered up himself for me.
21 En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut.
I do not set at nought the grace of God; for if righteousness came by the law, truly Christ hath died in vain.
